Rankkasateinen matkapäivä

La 26.3.11 Koh Samui (TH) → Phuket (TH)

Olin varannut tällä kertaa yhdistetyn vene- ja bussimatkan Koh Samuilta Phuketiin eräästä pienestä matkatoimistokopista, joita tuntuu ainakin Thaimaan rantakohteissa olevan lukemattomia. Samaa väliä liikennöi myös esimerkiksi Lomprayah-lauttayhtiö, jonka palveluksia olin käyttänyt viimeisissä veneilyä vaatineissa siirtymisissäni. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla pienempää toimijaa. Matka oli myös yllättävän halpa, aikataulutettuna noin seitsemän tunnin kestoiseksi se maksoi 570 bathia eli nelisentoista euroa. Esimerkiksi tuon edellä mainitun lauttayhtiön lippu samalle välille olisi maksanut muutamia euroja enemmän, joten kovin hintava sekään ei olisi ollut.

Lauantai valkeni harmaana ja sateisena hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Aivan sataman vierestä yöksi ottamassani sinänsä ihan hyvässä huoneessa oli nimittäin viereiseen huoneeseen johtanut ovi. Vaikkakin se oli lukittu, ääntä se ei juurikaan eristänyt ja kuinka ollakaan, jossain vaiheessa iltaa viereiseen huoneeseen ilmaantui ilmeisesti Thaimaalainen lapsiperhe. He eivät ilmeisestikään olleet tulleet hotelliin nukkumaan, sillä lapsiperhe-elämän äänet hiljenivät vain muutamaksi tunniksi aamuyöllä alkaen uudestaan jo neljän jälkeen aamulla. Näin sitä ihminen oppii. Pitää jatkossa pyrkiä välttämään vastaavanlaisia väliovihuoneita.

Päivämatkan veneosuus lähti aamukahdeksalta Nathonin satamasta. Jos viimeiset merimatkat toivat mieleen Tallinnan katamaraanit muistutti tämänkertainen paatti enemmänkin Suomenlinnan lauttaa. Vaikka aamu oli tuulinen ja sateinen ja merenkäyntiä oli jonkin verran, perille mannermaalle Don Sakin satamaan päästiin kuitenkin hieman yli tunnin seilaamisen jälkeen. Satamarakennuksessa odoteltiin tämän jälkeen puolisen tuntia bussin saapumista, joka saapuikin ilman viiveitä ja liikkeelle päästiin kymmeneltä. Kuten venekin, myös bussi oli tällä kertaa hieman vanhempi ja kuluneempi kuin suuren laivayhtön vastaava, ollen kuitenkin ilmastoitu ja kuluvälineeksi ihan käypä. Matkaa taitettiin sateisessa säässä puolisen tuntia ongelmitta. Tämän jälkeen maisemat muuttuivat sangen vetisiksi, sillä tien vierusta alkoi muistuttaa maaseudun sijaan enemmän järveä. Pian vettä oli tielläkin ja välillä virtaus tien ylikin oli melkoinen. Bussin, kuten muunkin liikenteen vauhti hidastui parinkymmenen sentin syvyisessä vedessä lähes kävelyvauhdiksi. Surat Thanin välietappiin saavuttiinkin ilmeisesti paljon myöhässä.

Bussin ikkunasta kuvattua välillä Don Sak - Surathani. Monet tien varren taloista olivat metrinkin veden alla ja ihmisiä näki seisoskelemassa talojensa pihalla vyörärösyvyisessä vedessä.

Toinen kuva tulva-alueesta. Virtaus tien yli vaikutti ajoin melko voimakkaalta. Huomaa tietä rajaavat kilometripylväät. Bussikuski pysyi kaiketi tiellä pysymällä noiden välissä. Tiellä oli myös henkilöautoliikennettä, mutta se koostui pääosin Thaimaassa suosituista pickup-tyyppisistä maastoautoista.

Tässä vaiheessa matka oli järjetelyjen puolesta sujunut yllättävänkin hyvin. Olin kuitenkin odottanut (ja mielestäni kysynytkin tätä lippua ostaessani), että bussi ajaisi Phuketiin asti. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä välietapilla meidät, länsimaisista matkailijoista koostunut ryhmä, hätistettiinkin pois bussista ja pakettiautoihin, jonka kaikki istuimet ainakin omassani tulivatkin käyttöön. Bussissa olikin ollut mukavan väljää. En tiedä, oliko järjestely tyypillinen vai johtuiko se päivän poikkeuksellisesista sääoloista. Tauolla Phuketin hotelleja myös yritettiin kaupitella matkustajille perin ahkerasti.

Sade oli päivän aikana välillä lähes tauonnutkin, mutta Phuketin saarelle saavuttaessa satoi taas kaatamalla. Pilvet roikkuivat lähellä maanpintaa ja yleistunnelma oli sään puolesta melko synkeä. Pian mantereen saareen yhdistävän sillan ylittämisen jälkeen pysähdyttiin erääseen tien varren matkatoimistoon, jossa minibussin matkustajille vielä kerran koitettiin myydä hotellivarauksia. Useimmat eivät, kuten en itsekään, niitä kuitenkaan Huolineet.

Perillä Patong Beachillä Phuketissa oltiin seitsemän jälkeen illalla. Aikataulun mukaan matkan olisi pitänyt kestää kolmisen tuntia vähemmän mutta myönnettävä on, että tällä kertaa sääolot olivat melko vaativat. Tunti tuosta olisi tosin voitu säästää jättämällä hotellien puolipakkomyyntitauot väliin. Ilmeisesti matkanjärjestäjän tarkoituksena oli kuljettaa kaikki hotellin varanneet suoraa perille majoitukseen, joka lieneekin näille matkustajille sangen miellyttävä toimintamalli. Hotellia varaamattomien osa oli taasen jäädä pikkubussista pois epämääräisessä paikassa Patong Beachin keskustassa ja lähteä vaeltelemaan illan sateiseen pimeyteen. Mieluummin ehkä olisin kuitenkin päätynyt Phuket Townin linja-autoasemalle, johon Lomprayah-lauttayhtiön bussimatka olisi käsittääkseni päättynyt. Taidanpa siis jatkossa suosiolla pitäytyä suuremmissa matkanjärjestäjissä.

Tänään kuunnellaan, vaihteeksi, matkustusaiheisia valitusvirsiä:

Sielun veljet; Toiset on luotuja kulkemaan

Facebooktwittermail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *