Saarilla II -> Koh Samui

Ke 23.3.11 Koh Phangan (TH)

Vaikka jo ehdin edellisessä kirjoituksessani julistaa Koh Phanganin tiet hyviksi niin löytyipä niitä tänään huonompiakin. Eilen ajelin saaren tiheämpään asutetussa etelä- ja länsiosassa, jossa siis kaikki tiet olivat päällystettyjä ja hyväkuntoisia sekä melko taajaan liikennöityjä. Tänään päätin lähteä saaren koilliskulmaan, jossa en siis vielä ollut käynyt. Liikennettä täällä päin saarta oli hyvin vähäistä, koostuen joistakin nelivetotakseista sekä satunnaisista muista moottoripyöräilijöistä. Maasto tien ympärillä alkoi muistuttaa pian sademetsää ja jonkin ajan kuluttua päälystetty tiekin loppui. Onneksi saari ei ole suuri, sillä jossain vaiheessa vain ehkä kymmenen kilometrin matkaa alkoi jo kaipailemaan maastoon paremmin soveltuvaa pyörää kuin skootteri, jolla olin liikenteessä.

Sortuma tiessä matkalla Koh Phanganin koillisosaan. Vastaavia paikkoja oli matkalla muitakin. Useat saaren teistä on tehty raudoitetusta betonista asfaltin sijaan. Tämä Lienee trooppisissa sadeolosuhteissa (maanvyöryt tms.) kestävämpi ratkaisu, vaikkakin betoni on käsittääkseni varsinkin märkänä paljon asfalttia liukkaampi.

Sademetsätieosuuden eräs silta. Sademetsässä ilmeisesti sataa usein.

Tien päästä löytyi paikka nimeltä Nai Pan, joka vaikutti jo ensi näkemältä miellyttävältä. Alueella oli kaksi rantaa, joilla molemmilla oli useita bungalow-tyyppisiä majoituksia sekä monia ravintoloita, mutta tunnelma tässä osassa saarta oli huomattavasti rauhallisempi ja seesteisempi kuin saaren tiheämpään kansoitetuissa eteläosassa. Paikka vaikutti sellaiselta, johon voisin mielelläni tulla uudestaan. Viidakko-osuudella tosin tehtiin ahkerasti tietöitä joten luultavasti kun päällystetty tie saaren koilliskulmaan valmistuu, osa Nai Panin rauhaisasta tunnelmastakin on mennyttä.

Nousin viereiselle Koh Samuin saarelle menevään katamaraaniin viiden maissa iltapäivällä. Matka oli lyhyt ja kesti vain puolisen tuntia. Olin laatinut perille pääsyä varten jo alustavan suunnitelman: skootteri tai moottoripyörä välittömästi alle ja omin päin etsimään mieleistä majoituspaikkaa. Tätä suunnitelmaa myös noudatin ja jätin taksikuskit ja muut majoitusten tyrkyttäjät, joita riitti sekä Koh Phanganin että Koh Samuin satamissa, muille ensi kertaa saarelle saapuville kanssamatkustajille. Illan pimetessä ja sään muuttuessa tihkusateiseksi suunnitelmani mielekkyys alkoi jo hieman epäilyttää, varsinkin kun satamassa ei ollut tarjolla saaren kunnollisia karttoja ja lähdin siis liikkeelle ilman sellaista. Tiesin kuitenkin jo ennalta, että saaren ympäri kulkee vain yksi päätie, joten eksyminen ei olisi todennäköistä. Ja kuinka ollakaan, hieman yli tunnin sateisessa pimeässä ajelun jälkeen löysinkin kohtuuhintaisen majoituksen saaren rauhallisemmasta kaakkoiskulmasta.

 

To 24.3.11 Koh Samui (TH)

Vaikka yöllä satoikin melko rankasti aamu valkeni kuitenkin puolipilvisen aurinkoisena. Lähdin aamupäivällä ajamaan saarta ympäri eteläkautta, sillä olinhan illalla tullut majoituspaikkaani pohjoisesta. Koh Samui vaikutti jo eilen saarta illalla läpi ajellessani selvästi tyypillisemmältä lomasaarelta kuin viereinen Koh Phangan, tunnelman ollessa järjestäytyneempään turismiin suuntautunutta kuin naapurisaaren ehkä enemmän reppumatkailuhenkinen meno. Paljolti tämä varmaan johtuu siitä, että Koh Samuilla on lentokenttä kun taas viereisellä saarella sellaista ei ole. Koh Phanganille lieneekin vaikeampi järjestää perinteisiä ”helppoja” turistimatkoja sillä siirtyminen sinne vaatii myös lauttamatkan.

Sää pysyi hyvänä alkuiltapäivään asti, jolloin sade alkoi taas. Luonnollisesti tässä vaiheessa olin sangen kaukana majoituksestani, lähes saaren toisella puolella. Yritin sateen loppumista odotellessa tappaa aikaa nettikahvilassa ja kiertelemällä saaren merkittävämmän lomakohteen Chaweng Beachin erästä suurta ostoskeskusta, mutta kellon lähestyessä kuutta kärsivällisyyteni alkoi jo loppua ja päätin kuitenkin lähteä liikkeelle. Sade ei suinkaan ollut loppunut, vaan pikemmenkin yltynyt entisestään, joten perille päästyäni vaatteista sai ensin vääntää enimmät vedet pois ennen kuin ne laittoi kuivamaan. Alkaakin jo näyttämään siltä, että sääntönä näillä skootteriajeluilla Thaimaassa on kastuminen ja poikkeus on se, jos pääsee kuivana perille.

Näkymä Koh Samuin keskiosista kohti rannikkoa.

Huoltoasema Thaimaan tyyliin. Bensiiniä myydään laajalti pienissä kioskeissa lasinen, tyypillisesti (vajaa litran?) viskipullo, kerrallaan. Saman tyyppisiä huoltoasemaratkaisuja oli jo Laosissa. Tyhjään skootterin tankkiin mahtuu kolme tällaista.

Tänään kuunnellaan, sinkoammuntamietelmissä:

The Clash; Guns of Brixton

Facebooktwittermail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *