Ma 24.1.11 Astana – Karaganda

Uusi viikko alkoi aamuisella käynnillä imigraatiopoliisissa, jossa maahanrekisteröinti onnistui yllättävänkin kitkattomasti. Poliisista suunnattiin laitakaupungille, bussivarikolle. Rekisteröitymiseen, siirtymisiin ja bussin lunastamiseen meni oma aikansa, joten kello oli lähes yksi kun liikkeelle päästiin.

Autoa kaupungin laitamilla tankattaessa havaittiin, että tankista oli viikonlopun hallisäilytyksen yhteydessä hävinnyt pari sataa litraa dieseliä. Bensarosvot asialla. Muuta autosta ei onneksi ollut hävinnyt.

Kaupungin rajalla jouduimme vielä pysähtymään poliisien tarkastuspisteelle. Tunnin neuvottelujen jälkeen pääsimme jatkamaan ja vihdoin ulos Astanan kaupungista. Syy pysäytykseen ei oikein selvinnyt mutta hinta sillä oli: matkanjohtajamme aurinkolasit jäivät lahjaksi kopin päällikölle.

Yöksi päästiin Karagandan kaupungin liepeille uudehkoon ja siistiin motelliin. Päivämatka jäi vain pariin sataan kilometriin. Kiinan rajalla pitäisi olla tulevana launtaina, jolloin kiinalaisen oppaamme pitäisi tulla sinne vastaan. Kiire taitaa tulla.

 

 

Ti 25.1.11 Karaganda – Balkhash

Auton tehot hävisivät aamupäivällä monta kertaa ja vaikka tie olikin edelleen sangen hyvä, ei nopeutta ajoviiman moottoria kylmentävän vaikutuksen takia uskallettu pitää juuri 50 km/h korkeampana. Aamulla pakkasta oli kolmisenkymmentä astetta. Onneksi iltapäivällä auto toimi paremmin ja suuremman nopeuden ylläpitäminen kävi mahdolliseksi.

Bussin polttoaineeseen on lisätty pakkasenkestoa lisäävää lisäainetta ja auto oli yön käynnissä. Näyttää kuitenkin siltä, että toimenpiteet eivät ainakaan aamupäivän valossa ole olleet riiittäviä ja muita näissä olosuhteissa toteuttamiskelpoisia ideoita alkaa olla vaikea keksiä. Ongelmiin ei taida olla muuta lääkettä kuin sään lämpeneminen.

Maisemat ovat edelleen aromaisia, mutta korkeusvaihteluita on selvästi aikaisempaa enemmän. Horisontissa näkyy aika ajoin jopa jotain vuoriston tapaista.

 

 

Ke 26.1.11 Balkhash – Saryozek

Kiinan opas saatiin kiinni puhelimitse eilen illalla ja näyttää siltä, että ensi viikkoon sattuva Kiinan uusivuosi aiheuttaa hieman lisähaasteita. Raja nimittäin suljetaan viikoksi ensi viikon alusta ja ilmeisesti viikon kestävän juhlimisen ajan moni muukin paikka Kiinassa on kiinni. Oppaan mukaan meidän tulee olla ylittämässä rajaa ylihuomenna perjantaina. Opas tulee heti rajalta kyytiin ja auttaa myös rajamuodollisuuksissa. Almatyssa ei siis juurikaan ehditä lepäilemään.

Aamuisen tankkaamisen yhteydessä saatiin vinkkejä viereisen pumpun rekkakuskilta. Hänen mukaansa käyttämämme polttoaineen pakkasenkestoa lisäävä valmiste ei ollut lainkaan hyvää ja hän suositteli itse käyttämäänsä ainetta. Tätä ostettiinkin heti huoltoasemalta ja sitä kaadettiin juuri täytettyyn tankkiin.

Neuvo osoittauti hyväksi. Vaikka aamulla oli pakkasta noin -20 oC ja todella voimakas tuuli, jo aamupäivällä oli ilmeistä että moottori toimii paljon tasaisemmin ja paremmin kuin eilen. Sinänsä surkuhupaisaa, mutta aiemmin käyttämämme lisäaine oli saatu Astanan bussivarikolta. He siis paitsi veivät meiltä polttoaineet, varustivat meidät myös kehnolla pakkasenestoaineella.

Alkuillasta aikataulua ja rajalle jäljellä olevia kilometrejä verrattiin. Tulos ei näyttänyt lupaavalta. Vastentahtoisesti Almaty päätettiin jättää kokonaan väliin ja suunnata Almatyn ohitustietä kohti rajaa. Kahden aikoihin yöllä saavutimme asetetun tavoitekaupungin (Saryozek). Kaupungin motelli oli suljettu, tai ainakaan ovia ei avattu meille. Siispä päätetimme yöpyä bussissa aamunkoittoon ja jatkaa sitten matkaa. Auto pidettiin käynnissä läpi yön ja kenenkään ei tarvinnut palella. Pakkanenkin lienee hieman lauhtunut.

Kuluneen päivän aikana kilometrejä tuli noin 725, joka lienee koko matkan tähänastinen ennätys. Päivällä ohitettiin myös 5000 ajetun kilometrin rajapyykki.