Päivä 237, San Francisco (Kalifornia, Yhdysvallat)

 

Muistan lukeneeni jonkun sanoneen, että Jenkeissä on oikeastaan vain kolme oikeaa kaupunkia. New York, New Orleans ja San Francisco. Koko muu maa on asutetuilta osiltaan vain yhtä suurta suburbiaa, omakotilähiötä, sekä kaiken maailman automarketteja ja pikaruokaloita. Oikeat kaupungit tämä kyseinen joku määritteli paikoiksi, joissa voi kävellä, ja joissa käveleminen on vieläpä kiinnostavaa ja miellyttävää. Paikoiksi, jossa ei tarvitse autoa. Päivän vaeltelun perusteella sanoisin San Franciscon olevan juuri tällainen paikka. Kaupunki. Ihmiset liikkuvat jalan ja kadut ovat eläväisiä.

San Franciscon yleistunnelma on merellinen, sillä vesistöt ympäröivät kaupunkia kolmelta puolelta. Mäkien päältä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 235, San Francisco (Kalifornia, Yhdysvallat)

 

Kalifornian rantaviivaa kulkeva ykköstie on ollut poikki jo pitkään. Eräänä yönä viime vuoden toukokuussa sateiden heikentämä rinne antoi periksi ja vyöryi mereen vieden mukanaan pitkän pätkän tietä. Paikallinen tiehallinto oli havainnut pienempiä maanvyöryjä jo aiemmin, ja sulkenut asumattoman tieosuuden varmuuden vuoksi ennakkoon. Tämän vuoksi kukaan ei kuollut tai loukkaantunut, kun arviolta miljoona tonnia maa-ainesta lopulta lähti liikkeelle. Tämä on jo matkan toinen paha maanvyöry. Edellinen oli eteläisessä Chilessä, jossa muta oli haudannut alleen kokonaisen kylän. Siellä kuolonuhreilta ei oltu vältytty.

Nyt, yli vuotta myöhemmin, raivaus- ja korjauskorjaustyöt ovat yhä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 233, Santa Barbara (Kalifornia, Yhdysvallat)

Viime päivät Santa Barbarassa ovat olleet painostavan kuumia. Lämpöä on ollut yli kolmekymmentä. Onneksi öisin on vähän viileämpää. Metsäpalojakin tässä lähellä sammutellaan, mutta meidän elämäämme se ei ole mitenkään vaikuttanut. Kaupunkikuvassakaan se ei näy. Naapurin eläkeläismies sanoi Santa Barbaran pitäneen ennen hallussaan koko maan lämpöennätystä, mutta lopulta Death Valleyssa mitattiin kovemmat lukemat ja se voitti. Tuntuu vaikealta uskoa, että ennätys olisi ollut joskus täällä. Olemmehan meren rannalla. Näin viereisen naapuri kuitenkin väitti, ihmeteltyään ja kehuttuaan ensin autoamme hetken. Amerikkalaiset ovat kovia juttelemaan. Vaikka meri on aina merivirtojen takia viileä, tyynellä säällä ilma saattaa seistä juuri tässä. Silloin on todella kuuma. Ilman keinotekoista kastelua Santa Barbara olisi kuulemma täysin autiomaata, sain kuulla. Kiintoisaa. Ei uskoisi. Kaupunkikuva kun on…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 230, Santa Barbara (Kalifornia, Yhdysvallat)

Heinäkuun neljäs oli eilen ja Yhdysvalloissa juhlittiin maan itsenäisyyspäivää. Santa Barbarassa sitä juhlittiin rannalla. Ihmiset olivat kerääntyneet sinne tuoden mukanaan telttakatoksia, pöytiä ja mitä erilaisempia grillejä. Niillä, joilla ei ollut omaa juhlatelttaa, oli mukanaan vähintään omat kokoontaitettavat tuolit. Isot ja pienet tähtiliput liehuivat. Melkoista välineurheilua. Bändit soittivat useammalla lavalla ja pimeän tultua yhdeksältä oli suuri ilotulitus. Kaiken kaikkiaan itsenäisyyspäivä oli perin hyväntuulinen tapahtuma.

Juhlinta oli kovin erilaista kuin Suomen harras synkistely vuoden pimeimpään aikaan joulukuussa. Juhlapäivien taustoissakin on tosin eroja. Jenkeissä juhlitaan…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather