Remontin ensimmäinen päivä

Jalat huutaa hoosiannaa ja keho kaipaa lepoa, mutta mieli käy niin kierroksilla että virtaa riittää silti. Saatiin vihdoin ja viimein avaimet meidän uuteen kotiin eilen illalla ja tänä aamuna pistettiin sitten samantien hösseliksi.

Remontoimme 90-luvun alulla rakennettua rivitalon päätyä. Moni pinta on jopa alkuperäinen tai reippaasti yli 10 vuotta sitten uusittu viimeksi, joten asunto tulee kokemaan melkoisen faceliftin. Hösseliksi  tarkoittaakin tässä tilanteessa lähes kaiken irtilähtevän irroittamista, joko hyvällä tai sitten lekalla.

Tuntui samaan aikaan kutkuttavalta jännältä, levolliselta ja innostuneelta, kun kantelin pian purettavaan keittiöön vähän purtavaa ja remppajuomia. Näistä remppajuomista muuten sen verran, että kaupasta tuli ostettua vain holitonta bisseä, koska sääntösuomi ei anna myydä yli 2,8% juomia ennen aamuyhdeksää. Ja me kun oltiin kärppänä kaupassa jo kasin jälkeen, koska remppaseurueen oli sovittu tulevan yhdeksältä! Tämä sääntöhän on ollut voimassa jo iät ja ajat, mutta pääsee siltikin yllättämään aina tällaisissa tilanteissa. Voi elämä sanon minä, mutta tällä mennään.

Avuksi tulivat heti aamusta Miehen nuoremmat sisarukset ja nelistään saatiin enemmän aikaiseksi kuin olisin ikinä uskaltanut unelmoida. Aloitettiin perinteisen tuulikaapillisen eteisen avartamisella. Väliovi karmeineen ja seinineen sekä sivustan kaapisto irrotettiin ja aloimme kokoamaan pihan perälle purkukekoa. Ensin maltillisesti, siististi ja hallitusti. Sitten…  arvaatte varmaan, miltä keko näytti loppupäivästä? Laitan jutun päätteeksi kuvan siitä.

Koko aamupäivä eteni kuin yhdessä hujauksessa. Ovea irtosi tuolta ja karmia täältä, ruuveja pyöri ympäriinsä ja huone huoneelta seinät muuttuivat paljaammiksi. Purkaminen on ehkä rempan henkisesti siistein osuus, vaikka siitä kamala sotku tuleekin. Tai no onhan se kaiken valmistuminen varmasti kaikista siisteintä, mutta onko tällaisissa mikään koskaan kokonaan valmis? Kaikenlaista rakentamista, puunaamista ja siistimistä saa tehdä maailman sivun, mutta purkaminen – kerran kun se on tehty niin ei tarvitse tehdä uudelleen! Miten vapauttavaa!

Intensiivisestä päivästä huolimatta selvisin fyysisesti vähillä vammoilla. Yksi kattosokkelin palanen ei tykännyt, kun heilautin sitä sorkkaraudalla ja se päätti kostaa tämän rämähtämällä erittäin terävästi isovarpaani päälle. Olin aivan varma että nyt se murtui, mutta kipu laantui kuitenkin hämmästyttävän nopeasti ja nyt vain odotellaan, tuleeko siihen iso vai vielä isompi mustelma.

Matka kohti unelmien keittiötä otettiin myös ottamalla ensin alas edellinen keittiö. Se jatkaa matkaansa eteenpäin uuteen kotiin, joka on tietysti äärimmäisen mukava win-win vaihtoehto.

Saksassahan tuo keittiö olisi normaalisti lähtenyt jo ennen asunnon luovutusta myyjien matkaan, koska keittiön ei katsota automaattisesti kuuluvan asunnon kiinteisiin osiin. Tapa, joka jaksaa hämmästyttää aina vaan, mutta jonka kierteestä on myös hankalaa päästä eroon. Oltiin osaltamme vauhdittamassa tätä muutosta ruohonjuuritasolla, koska saimme vuokranantajamme laittamaan asuntoon omalla kustannuksellaan keittiön, joka luonnollisesti jäi sinne seuraavien asukkaiden iloksi. Näin meidän ei tarvinnut alunperin ostaa sinne erikseen keittiötä eikä sitten myydä sitä pois parin vuoden kuluttua ennen muuttoa. Vähänkö fiksumpaa?

Niin se purkukeko? Se näyttää nyt tältä:

Sain instassa heti pari kyselyä, että tuleeko tai tuleehan joku noutamaan nuo pois tuosta? Tulee, tavallaan; Mieheni ja sisarukset ovat hommissa taas heti huomisaamusta alkaen, heh. Tätä se remppailu on, jatkuvia talkoita ilman palkkaa!  Ja voihan harmin paikka, kun mä joudun huolehtimaan lapsista aamulla, niin en mitenkään pääse mukaan Sortti-iloitteluun. Tällä kertaa. Eiköhän sekin vielä tutuksi kerkeä taas tulla.

Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden ikimustoisimpia remonttikokemuksia! Mikä onnistui? Mikä meni pieleen? Mikä jäi eniten mieleen? Kerro mulle kommenteissa tai somen puolella!

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä