Tämä koronakevät on sekoittanut ajantajuni lähes täysin. Olen jäänyt luuppiin ikuiseen maaliskuuhun. Huhtikuusta ei jäänyt mieleen mitään muuta kuin lasten kotisynttärit ja nyt ollaankin yhtäkkiä toukokuun lopussa. Kaksi kuukautta kestäneen etätyön aikana, lasten ollessa kotona, päivät sekoittuivat toisiinsa tasaiseksi ruokataukojen, eripurien selvittämisten ja aina vaan uusien kahvikupillisten tauottamaksi massaksi.
Nyt kun lapset ovat palanneet päivähoitoon ja muukin elämä palailee pikkuhiljaa kohti vähempiä rajoituksia, uskoisin elämään tulevan hieman lisää ryhtiä. Tietyllä tavalla osasin kyllä myös nauttia letkeämmästä arjesta. Oli esimerkiksi levollista antaa lasten nukkua niin pitkään kun heit nukutti aamuisin. Meillä on onneksi aika hyväuniset lapset, aamiaista laitettiin pöytään helposti vasta yhdeksän kieppeillä. Työpäivän jälkeenkään ei tarvinnut lähteä sykkimään minnekään, vaan voitiin vaan vaikka maleksia nappaamaan Pokémoneja lähipuistoon tai kurkkia sammakonkutua lähilammella.
Vuosi Suomessa hujahti
Loppumattoman maaliskuun sijaan nyt on kuitenkin tosiaan toukokuun loppu ja tämän kuun viimeisenä päivänä saamme uuden kotimme avaimet. Pitkä odotus palkitaan, vaikka muuttamaan emme heti pääsekään. Ajankohta on minulle myös erityisen merkityksellinen, koska tasan vuosi sitten muutimme Saksan Düsseldorfista takaisin Helsinkiin. Tuolloin palasimme aiempaan kotiimme, mutta hyvin pian palaamisen jälkeen ajatukset seuraavasta askeleesta asuntorintamalla heräsivät. Ja nyt tasan vuotta myöhemmin se uusi koti on vihdoin totta!
Samaan aikaan on hankala uskoa, että olemme olleet Suomessa kokonaisen vuoden. Tai no, aikakäsitys on suhteellinen, kuten aina. Tavallaan tuntuu kuin Saksan ajasta olisi reilusti enemmän kuin vuosi. Toisaalta – mihin hävisi kokonainen vuosi?! Kuluneisiin 12 kuukauteen ei ole liittynyt matkustusmielessä yhtään niin paljon kokemuksia kuin vaikkapa ensimmäiseen vuoteen Saksassa, mutta kaikenlaista muuta senkin edestä.
Seuraavaksi luvassa: remonttia
Uusi kotimme on 90-luvun alussa rakennettu rivitalo, josta meillä on toisessa päädyssä asunto kahdessa kerroksessa. ”Milloinkas te sitten pääsette muuttamaan?” on yleisin kysymys, johon olen saanut lähiaikoina vastata. ”Kesällä” on sellainen sopivan ympäripyöreä vastaus, jota olen käyttänyt useimmin.
Asunnossa tullaan tekemään isohko remontti, ja tarkoitus on uusia periaatteessa kaikki pinnat, keittiö ja kylpyhuone. Että sellainen totaaliräjäytys enemmänkin. Teemme itse niin paljon kuin osaaminen ja aika antaa periksi, mutta ammattilaiset saavat hoitaa tällä kertaa isomman osan kuin meidän aiemmissa remonteissa. Heti maanantaina on tarkoitus aloittaa purkuhommien merkeissä ja sen jälkeen kaikki tapahtuukin sitten ”mitä nopeammin, sitä nopeammin” -periaatteella.
Tarkoitukseni on päivitellä rempan edistymistä täällä, joten laittakaahan virtuaaliset työhanskat käteen ja olkaa hengessä mukana! Niille, ketkä jo tietävät mistä meidät löytää – tervetuloa paikalle koska vaan, saatte ihan oikeat työhanskat, hommaa nimittäin riittää ihan mukavasti.
***
Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä
No Comments