Kulunut poikkeuksellinen kevät on saanut meidät viettämään kaikista menoista tyhjentyneitä viikonloppuja mökillä. Uudenmaan rajojen ollessa kiinni saimme olla onnekkaita, että molemmat mökit, joissa vierailemme sijaitsivat juurikin Uudenmaan rajojen sisäpuolella ja molempiin voi hyvin tehdä reissuja päiväseltään.
Omaa mökkiä meillä ei siis ole, mutta onneksi vanhemmalla polvella on. Samalla muodostuu aika hyvä win-win-tilanne, kun me pääsemme nollaamaan etätöiden ja lapset kotona -järjestelyn ryydyttämät aivot arkiviikon jäljiltä ja erityisesti Anopin mökillä olevat lukuisat pienemmät ja isommat projektit ottavat askeleita eteenpäin. Eniten aikaa onkin tullut vietettyä Emäsalossa, jossa voisi tyhjentää henkisen kovalevyn vain upottamalla varpaat lämpimään rantahiekkaan ja tuijottamalla joutsenparvea, joka lipuu aaltojen mukana kohti poukamaa.
Puumajaan uppoaa satoja metriä lautaa
Mutta kun puuhaa ei tunnu silleen muuten olevan tarpeeksi, niin sitä voi aina kehittää itse lisää. Aloimme toteuttamaan omaa lapsuuden lasten unelmaa eli kunnollista puumajaa. Mies on vastannut sen suunnittelusta, vaikka toki lapsetkin saivat piirtää omat mallinsa, millainen siitä pitäisi tulla.
Maja tullaan tekemään suuren männyn vierustalle. Se tuetaan neljällä nurkkatolpalla, majan lattia tulee parin metrin korkeuteen ja sisällä mahtuu aikuinenkin seisomaan, ainakin harjakaton korkeimmassa kohdassa. Ikkunoita tulee ainakin kaksi ja majaan noustaan köysitikkaita pitkin.
Miehen ruutupaperipiirroksen ja laskelmien perusteella kurvattiin eräänä aamuvarhaisena Bauhausin drive-in-puolelle vuokrapakulla. Puutavaraa oli laskettu tarvittavan mun mielestä ihan järjetön määrä, lähes 300 metriä!
Kannettiin kahteen pekkaan yli nelimetristä puutavaraa noin tunnin verran pakettiautoon. Hartiat hellinä erityisesti paksujen kulmatolppien painavuus yllätti, mutta saatiin urheiltua kaikki hyytiin. Kiristeltiin majamateriaalit kuormaliinoilla tiiviiksi paketiksi, maksettiin ja oltiin hyvällä fiiliksellä suuntaamassa keulaa kohti Emäsaloa.
Drive-in hallista ei päästy kuitenkaan kuin lähimpään parkkiruutuun, koska vuokrapakusta napsahti erilaiset sähkötoiminnot yksi kerrallaan hetkessä pois pelistä. Ensin stumppasi ilmastointi, sitten radio ja heti perään kaikki kojelaudan valot. Auto oli parkissa eikä enää käynnistynyt.
Soitto vuokrafirman asiakaspalveluun oli tällä kertaa tilanteesta huolimatta positiivinen kokemus. Sieltä pahoiteltiin tilannetta ja luvattiin tulla toisella autolla paikalle vartissa. Luvattiin vieläpä jeesata kuorman siirrossa – kyllä, kaikki lähes 300m puuta oli siirrettävä pakettiautosta toiseen.
Laudat kasaan ja tekemistä vaille valmis
Uusi auto tuli paikalle luvatusti, kuorma siirrettiin nyt kolmen hengen voimin rivakasti aiempaa siistempiin pinoihin ja noin tunnin tuhratun ajan jälkeen päästiin kuljettamaan puut perille. Hyvityksenä tuli ilmaiset bensat ja autoakin oltaisiin saatu pitää vaikka iltaan saakka ilman lisämaksua. Harmi vaan ettei tällä kertaa ollut muuta tarvetta pakulle.
Emäsalon päässä oli luvassa taas kerran – nyt onneksi viimeisen kerran! – lautojen kantamista nyt pakettiautolta majan rakennuspaikalle. Laudan kanssa alamäkeen, uutta hakemaan ylämäkeen. Kun tämä treenin toistaa tarpeeksi monta kertaa, alkoi kyllä patteri olla aika lopussa. Laudoista saatiin kuitenkin siisti pino valmiiksi odottamaan seuraavana päivänä alkavaa rakennusurakkaa.
Projekti Puumaja on vain tekemistä vaille valmis! Projektin etenemisestä lisää seuraavassa osassa ja uteliaimmat voivat käydä kurkkaamassa jo Instagramin highlightseissa, missä vaiheessa tällä hetkellä ollaan.
***
Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä
No Comments