Suomen suurin matkablogiyhteisö

On sitä remppaa ennenkin tehty

Kyselin instan puolella, että mahtaako meidän uuteen kotiin liittyvät remonttihommat kiinnostaa, jos niitä jakaisin tänne blogiin. Nyt kun tuo matkailupuolikin on seisahtunut, niin voisin hyvin ammentaa kirjoitettavaa remontista. Sain ihania viestejä, ja valtaosa oli sitä mieltä, että myös remppajutut olisivat kiinnostavia, joten tästäpä alkaakin sitten aivan uusi kategoria tämän blogin puolella!

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen remonttimme

Olemme remontoineet ennenkin. Ensimmäinen yhteinen projekti oli Miehen opiskeluaikoina ostama kerrostalokaksio Helsingin Kannelmäestä. Se räjäytettiin keittiön kaapinrunkoja lukuunottamatta käytännössä kokonaan. Opiskelijabudjetilla liikuttaessa kaikki – ihan kaikki – mahdollinen tehtiin itse. Muistan kun kannoin hissittömän talon kolmanteen kerrokseen Bauhausista ostettuja kylppärinlaattapaketteja. Itse taisin jaksaa yhden paketin kerrallaan, Mies kaksi. Ja voi niitä paketteja oli paljon!

Seinistä rapsutettiin kolme kerrosta tapettia pois, joista keskimmäinen kerros aivan kamalaa lasikuitutapettia. Lähimpänä seinää oleva tapetti oli liimautunut tapetinpoistoaineen käytöstä huolimatta niin tukevasti kiinni, että sitä piti hinkata lastalla pienenä silppuna pois ja samalla varoa, ettei rouhaise seinään lommoa. Koska jokainen lommo pitäisi sitten paikata, itse.

Ajantaju katosi seiniä hioessa

Tapetista puhdistetut seinät kitattiin, hiottiin käsipelillä ilman koneita, kitattiin uudelleen ja hiottiin uudelleen. Kirkkaan remppavalon, joka oltiin nimetty Leksaksi, loisteessa iltamyöhällä seiniä hinkatessa kerkesi ajatella kaikenlaista. Kuunneltiin pölyisestä rempparadiosta KLF -radiokanavaa, joka aina välillä oli taajuuksilla ja välillä katosi radioaalloilta kokonaan.

Useasti meillä venähti hommat iltamyöhäiselle, mutta kerran jatkettiin kovaäänisiä sisähommia vielä reippaasti iltakymmenen jälkeen. Kesken kaiken seinien hiomisen lomasta ja radion taustamölyn takaa kuului reipas ovikellon rimpahdus. Katsottiin hetki toisiamme, sitten kelloa, todettiin että hups ja mietitiin avataanko ovea. Totesin että pakkohan se on avata, kyllä ne tietää että täällä on joku!

Ovella oli naapurin nuori nainen, joka topakasti ilmoitti että nyt olis aika lopettaa, hänen on päästävä nukkumaan. Pyydeltiin vuolaasti anteeksi ja sanottiin, että ihan rehellisesti ajantaju oli hukkunut työn tiimellyksessä.

Kerrottiin, että ollaan muuttamassa mutta remontoidaan ensin. Höpistiin vähän niitä näitä ja lopulta tehtiin katselmuskierros ensin meillä ja sitten naapurin luona. Parin viikon kuluttua istuttiin heillä iltaa ja oli todella kiva, ettei tuosta meidän möhläyksestä saatu aikaiseksi eripuraa.

Kaksiosta kolmioon, kolmiosta eteenpäin

Tuossa kaksiossa asuttiin muutama vuosi, kunnes oli aika muuttaa hieman isompaan. Rivitalokolmio Espoosta oli sen verran hyväkuntoinen ja uusi, että selvittiin seinien maalauksella ja muutamalla muutoksella vessaan ja kylpyhuoneeseen. Hankkiuduttiin eroon alkuperäisistä kylppärikaapistoista ja laitettiin tilalle seinän kokoinen peili, musta kivitaso ja isot valkoiset vetolaatikot. Tuolla kerralla ei maalattu eikä rempattu itse, vaan ammattilaiset kävivät hoitamassa homman suit sait kaikkine suojauksineen. Siihen kotiin ei tehty itse kuin uusi terassi – heti häiden jälkeisellä viikolla. Ajattelen sitä avioliiton ensimmäisenä tehotestinä.

Siitä seuraava koti olikin tämä meidän edellinen, kolmessa tasossa oleva rivitalonpääty, jossa taasen räjäytettiin kaikki paitsi keittiö. Tuolloin Armin oli noin 1,5v ja olin uudelleen raskaana, joten oma panos sen asunnon remonttiin oli lähinnä pysyä poissa jaloista ja hoitaa lapsi. Minusta ei juuri löydy kuvia remppahommista. Onneksi Armin oli hyvä nukkuja, hän veti onnessaan päikkäreitä yläkerrassa vaikka alakerrassa piikattiin kylpyhuoneen lattiaa auki. Mies veti aivan hullun pitkiä päiviä, päivätöiden rinnalla ihan kaikki ylimääräinen aika lomia myöten meni remonttiin.

Kun parivuotiseksi venynyt remontti oltiin lopulta saatu valmiiksi, muutimmekin Saksaan. Siitä tämä koko blogi sai alkunsa, ja nyt ollaan taas tietyllä tavalla uuden edessä. Jänskää! Ja pakko sanoa: ihanaa saada jotain ihan muuta ajateltavaa tämän kökön koronakevään oheen.

Loppuun kiitos vielä kerran kaikille niille lukuisille ystäville ja sukulaisille, jotka olette olleet meitä näissä projekteissa ja niiden väliin osuvissa muutoissa auttamassa. Nyt olisi sellainen ”vielä kerran pojat”  meininki yllä.  Kun tämä projekti saadaan maaliin, niin luvataan, ettei ihan heti muuteta uudelleen!

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Kim 24.4.2020 at 06:13

    Joo, kunnon remontti meininki 😀

  • Leave a Reply