Paljon pahaa mutta jotain hyvääkin

Koronakriisi on pakottanut ihmisiä pysyttelemään perheen kesken kotosalla. Kun tätä sosiaalista eristäytymistä on nyt treenattu muutaman viikon verran säännösten samalla kiristyessä, alkaa pahin alkushokki kuitenkin hillittää. Itsekin olen hengittänyt tänä viikonloppuna jo paljon kevyemmin kuin viikko sitten ja voinut keskittyä jo (ainakin hieman) muihinkin asioihin, kuin pelkkiin koronauutisiin 24/7.

Viime päivien aikana sosiaalinen kuplani, joka on nyt tosiaan siirtynyt 100% someen ja muihin yhteydenpitovälineisiin, on välittänyt vaivihkaisia viestejä siitä, ettei tämä nyt välttämättä niin huono olekaan.

Moni on innostunut leipomaan

Meidät on pistetty pysähtymään sellaisten perusasioiden äärelle. Yhteisen ruokapöydän ääreen, luontoretkiin (mitä syrjäisimpi kohde sitä parempi!), lautapeleihin. Viikonloppuna moni tuttuni oli innostunut leipomaan lasten kanssa tai itsekseen – myös he, ketkä eivät normaalisti leivo! Perjantaina meillä ja muuallakin näytettiin tehtävän lapsiperhekeittön klassikkoja eli kauralastuja, viikonloppuna jotkut olivat pyöräyttäneet oikein leivät tai sunnuntaipullat. Tuleeko meistä nyt kunnon jauhopeukaloita? Vielä lienee useita viikkoja aikaa hioa taitojaan.

Vastapainoksi olisi kyllä varmaan pakko innostua vaikka joogasta tai kehonpainoharjoittelusta, muuten tässä voi unohtaa #kesäkuntoon2020 ja jättää tilalle vain #koronakilot2020

Kekseliäisyys kukoistaa

Mielikuvitus on alkanut taas heräämään samaan aikaan luonnon kanssa. Kerrankin ehtii tarkkailla hiirenkorvien kasvamista. Kodin kaappien kätköistä löytyykin kaikkea tekemistä, joita ei muistanutkaan siellä olevan.

Lähes kaikesta saa pienellä vaivalla vähän spesiaalimman tuntuista. Kotona vietettävään leffailtaan saa lisäfiilistä kun ensin askarrellaan leffaliput, varataan paikat ja pistetään pystyyn poppareiden myyntipiste ruokapöydän päätyyn.

Arki-illoista hävisi kuin taikaiskusta se kellon kanssa kilpaa juokseminen harrastuksesta toiseen ja siitä sitten pikapikaa iltapesuille. Aamulla voi nukkua vartin pidempään jos siltä tuntuu. Rytmi on hyvä pitää elämässä ja arjessa, mutta nyt voi myös vähän venyä ja joustaa.

Kiristyviä hermoja ja pitkää pinnaa

Pelkkää arjen harmoniaa tämä ei tietenkään ole, hermot kiristyvät itse kullakin aika ajoin ja tasapainottelu kaikkien huomiota haluavien tahojen kanssa ottaa voimille. Iltaisin on töiden ja lasten kanssa päivän painittuaan välillä henkisesti niin poikki, että hyvä kun jaksaa jutella. Ja pelkästä koronastakaan ei jaksaisi aina jutella, vaikka senkään langettama pelko ei meinaa jättää rauhaan.

Perheaikaa tuli kuitenkin juuri useamman viikonlopun edestä, kun kaikki sovitut menot on peruttu. Mitään uuttakaan ei uskalla suunnitella, koska tässä ei nyt yhtään tiedä, miten maa makaa viikonkaan päästä.

Jokaisen tarve omalle ajalle on nyt myös huomioitava eri tavalla kuin aiemmin. Itse olen ainakin havahtunut siihen, kuinka tärkeä olikaan kolmen vartin työmatka, jota todella nyt pidän ”omana aikana”. Nyt kun suljen läppärin keittiön pöydän äärellä, minulla on ehkä vessakäynnin ajan tätä omaa aikaa,  kunnes on huolehdittava päivällisestä tai vaikka jonkin sisarusten välisen kinastelun selvittämisestä.

Jatkuvaan kalenterin täyttämiseen tottuneelle ihmiselle tämä on ollut jo tietyn sortin toimintapojen muutos. Parissakin viikossa muutos on kuitenkin mahdollinen, nyt jos suurinpiirtein tietää mikä viikonpäivä on, se riittää. Ne on kuitenkin kaikki samanlaisia, tuntuu että vain arki ja viikonloput erottuvat toisistaan.

Arkisen oravanpyörän turvallisuus saa kaipaamaan sitä aika ajoin. Ehkä meitä kuitenkin nyt herätellään huomaamaan se, mikä on oikeasti tärkeää. Tsemppiä meille kaikille! Kyllä tästä selvitään!

#stayhome #staysafe

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä