Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tekemistä Levillä rinteiden ulkopuolella

Onko mitään järkeä ajaa Helsingistä Leville muutamaksi päiväksi? Ja vieläpä olla menemättä edes rinteeseen tai hiihtoladuille?

Tähän sain joulun tienoilla vastailla kerran jos toisenkin, ja pysyn kannassani: Oli järkeä. Etelä-Suomen lumeton ja märkä joulukuu vaihtui Lapin hohtaviin hankiin ja pikkupakkaseen sekä leveällä pensselillä laveerattuihin taivaan väreihin.

Mitä tehdä Levillä ilmaiseksi tai pikkurahalla?

Perheemme ei juurikaan ollenkaan viihdy rinteessä pulkkamäkeä lukuunottamatta, joten mitä ihmettä Levillä sitten voi tehdä? No vaikka ja mitä! Keräsin tähän juttuun muutaman vinkin, joista toivottavasti on iloa muillekin Levin kävijoille, viihtyi siellä rinteessä sitten tai ei.

Tunturi- ja näköalakahvila Tuikku

Kahvila tönöttää yksinäisenä Levin rinteessä, aika korkealla muttei aivan huipulla, ja pihaan pääsee suoraan autolla. Ajoitettiin vierailu niihin muutamaan valoisaan tuntiin, jotta huipulta näkyisi mahdollisimman hyvin Lapin luontoon. Päivän sää oli pilvinen, pakkasta vain muutamia asteita nollan alapuolella ja horisontti näytti siltä kuin se olisi laveerattu hailakoilla sinisen ja harmaan sävyillä.

Syötiin sisällä korvapuustit ja jutoiin kuumat kaakaot. Ihmeteltiin samalla seinälle ja kattoon kiinnitettyihin laskuihin kirjailtuja viestejä kävijöiltä vuosien varrelta. Tuikussa olisi tarjolla myös railakkaampaa menoa, Tunturihumppaa,  mutta jouluaatonaattona tunnelma oli varsin rauhallinen.

Tuikun nettisivut

Tonttulan elämyskylä

Noin 8 kilometrin päässä Levin keskustasta sijaitsee Tonttula, joka nimeää itsensä elämyskyläksi.  Paikan päärakennuksessa toimii kahvila, josta sai myös oikein maittavaa riisipuuroa. Paikka oli sisustettu erittäin jouluisasti – käsittääkseni täällä on joulu ympäri vuoden – ja pihalla oli mäki, jossa pääsi laskemaan maksutta hauskoilla kumirenkailla.

Olimme etukäteen varanneet netistä mahdollisuuden päästä vierailemaan poroaitauksessa ja syöttämään joulupukin reen vetäjiä. Helsinkiläislapsille tässä oli lappilaista eksotiikkaa ja poroista vastaava mies kertoili sukunsa pitkistä perinteistä poronhoidon saralla.

Tonttulan alueelle oli juuri rakennettu upouudet lasipyramidit elämysmajoitustiloiksi. Lasi-iglut ovat saaneet taas yhden kilpailijan. Olisihan tuollaiseen ihan veikeä mennä joskus yöksi, ehkä?

Hieman sivummalla oli Seitakivi: valtavaan lasikuitukallioon sisäänrakennettu maahismaailma. Tännekin sisäänpääsy oli ilmainen ja tila oli varusteltu monella erilaisella pienoismaailmalla. Oli tonttukeittiötä, maatilan eläimiä ja erilaisia satuolentoja. Aikaa ja vaivaa ei olla säästelty, yksityiskohtia oli ihasteltavaksi vaikka kuinka paljon. Yläkerrasta meni perhostoukan muotoon tehty liukumäki lapsille.

”Olet ensimmäisen kerran maahisten maanalaisessa valtakunnassa, missä tontut, ihmiset, maahiset ja muu metsän kansa elävät sulassa sovussa toisiaan kunnioittaen ja auttaen.”  kerrotaan Tonttulan nettisivuilla.

Pulkkamäki Lastenmaa

Lumettomasta Etelä-Suomesta lähteneinä pelkkä tuikitavallinen pulkkamäki tarjosi huvia kerrakseen. Levin eturinteiden laidalla on Lastenmaa, jossa maksutta käytössä muutamia pulkkia ja liukureita. Kannattaa silti ottaa omat jos vain mahdollista. Lunta tuprutti hypnoottisesti taivaalta ja joululaulut raikasivat pimenevässä illassa.

Jotkut keinuu Balilla, minä keinun Levillä

Sammun tupa

Suloinen kahvilarakennus, jonka pihalla poroja aitauksissaan. Hyvät sokerimunkit ja ikuisen kahvin tai kaakaon sijaan pistin ranttaliksi ja laitoinkin näitä sekaisin 50/50 – hämmästyttävän hyvää! Kahvila on auki päivittäin klo 10-16 (kevät 2020).

Sammun tuvan kautta järjestetään myös ohjelmaa, mm. poroajeluita.

Sammun tuvan nettisivut

Panosta elämyksiin

Kaikki elämykset eivät valitettavasti ole ilmaisia, mutta joistain maksaa ihan mielellään. Varsinkin kun on ”kerrankos täällä nyt ollaan” ja ”kun on jo tänne asti tultu” -mentaliteetilla varustettu.

Moottorikelkkasafari

Mies on käynyt ajelemassa moottorikelkoilla useita kertoja, muutamasti äijäporukalla vähän pidempääkin reissua, mutta minulle tämä kulkumuoto oli ihan uutta. Kerran olen ajanut vesijetillä, mutta sitä ei varmaan tässä lasketa. Ehkä aavistuksen innostunut ilme!

Meidän 6v ja 4v olivat luonnollisesti vielä liian pieniä ajelemaan itse eikä aikuisen kanssa samaan kelkkaankaan pääse vasta kuin 140 senttisenä. Lapsille oli tarjolla oma lämmitetty ja kuomulla suljettava reki, joka oli kiinnitetty safarinvetäjän moottorikelkkaan.

Samassa ryhmässä kanssamme oli muutamia turistiperheitä ja pariskuntia. Alkuun käytiin yhdessä läpi kelkan ajo-ominaisuudet ja sitten vaan letkassa eteenpäin. Maksiminopeus näissä kelkoissa oli rajoitettu 40km/h, joka oli Miehelle kuin sunnuntaikävely mutta näin ensikertalaiselle ihan riittävä.

Lasten matka sujui hyvin reessä, joskin esikoinen valitteli että siellä oli melkeinpä kuuma ja meinasi tulla huono olo, kun kelkkareitti oli paikoittain kovin pomppuista hankea.

Turistiletkamme ohi veteli tuhatta ja sataa pari oman elämänsä superkelkkailijaa, mutta ei mennyt kauaa kun toisen niistä kelkkaa kaivettiin ylös puuterilumen syövereistä. Taisivat tarvita siihen hieman ulkopuolista apua.

Retken järjesti Perhesafarit ja sen kesto oli muutama tunti sisältäen kaakao- ja munkkitauon Sammun tuvalla.

Perhesafareiden nettisivut

Immeljärven sauna ja palju

Meillä on kokemusta parin joulun takaa Immeljärven kartanon savusaunasta ja Riihen jouluaaton illallisesta. Tänä vuonna savusauna oli jo varattu ja Riihen illalliselle ei ollut enää lapset tervetulleita nettisivujen mukaan. Tämä ei nyt haitannut, olimme jo sopineet syövämme aattoaterian rennosti mökillä.

Vapaana oli kuitenkin saunalautta – joka näin keskellä talvea ei luonnollisesti hievahtanutkaan jäistä – ja sen sivulla oleva palju. Avantoonkin olisi päässyt, mutta siihen ei tällä kertaa rahkeet riittäneet kellään seurueestamme.

Saunan oleskelutilassa paloi takkatuli ja jääkaapin virvokkeet olivat kylmiä. Sauna oli iso, sinne olisi mennyt helposti jopa yli kymmenhenkinen porukka. Paljuun piti sipsuttaa jäätyneen järven pintaa reilut kymmenen metriä ja tälle matkalle talo tarjosi valikoiman sandaaleja. Lautalta näki suoraan Levin rinteille ja moottorikelkat ujelsivat välillä ohi muuten hiirenhiljaisella järvenjäällä.

Muutaman tunnin sauna-aika kului ennakoitua nopeammin ja arkihuoleet saatiin liuotettua lämpimään paljuun.

Immelkartanon nettisivut

Ps. Kannattaa muuten mennä varovasti ne muutamat jäiset portaat paljusta laiturille, varsinkin jo sylissä on nelivuotias. Siitä jos sattuu liukastumaan niin saa todella komean mustelman kankkuun. Tekee myös paluumatkan 12h autossa istumisesta omanlaisensa ”kokemuksen”.

Jos sinulla on lisää hyviä vinkkejä Leville, kerro niistä ihmeessä kommenteissa tai tule jakamaan ajatuksesi Facebookissa tai Instagramissa! Blogiani voit seurata myös Blogit.fi:ssä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply