Deltaprojekti huolehtii ettei Hollanti hukkuisi

Oletko koskaan kuullut Deltaprojektista? Ei, en puhu nyt mistään USA:n armeijajoukoista enkä lentoyhtiöstä. Tässä Deltaprojektissa on kyse Lounais-Hollantia ympäröivästä valtavasta patorakennelmasta, jonka on tarkoitus pitää alue Hollantina eikä Pohjanmerenä.

Noin viidennes Hollannista on merenpinnan alapuolella

Hollantihan on kuuluisa tuulimyllyistään, tulppaaneistaan, juustoistaan ja kanaaleistaan. Mutta myös padoistaan, penkereistään ja mitä erilaisimmista virityksistä pitää matala rannikkomaa viljely- ja asuinkelpoisena.

Vuosikymmeniä (satoja?) jatkunut taistelu nousevaa ja ajoittain myrskyävää merta vastaan jatkuu Hollannissa päivittäin. Tämä tiedettiin jo vuonna 1937, kun infrasta vastannut ministeriö päätyi laajan tutkimuksen jälkeen lopputulokseen, että merenpinta tulee nousemaan ja jotain tarttis tehrä. 

Nykyisin noin viideosa koko Hollannin maapinta-alasta on merenpinnan alapuolella. On hämmentävää ajaa autolla, kun navigaattorin mittarit näyttävät meidän olevan kattoa myöden veden alla. Tie on kuitenkin aivan kuiva, ainoastaan ristiin rastiin peltojen välissä puikkelehtivista ojista ja kanaaleista voi päätellä veden olevan alati läsnä.

Delta Works syntyi Pohjanmeren tulvan jälkimainingeissa

Vuonna 1953 Pohjanmeri myrskysi niin ankarasti, että vesi tulvi yllättäin yöllä silloisten patojen yli. Tuhoa riitti 500 kilometrin leveydeltä ja tulva tappoi pelkästään Hollannissa 1835 ihmistä. Vanhat padot oli pakko kunnostaa ja kaksi viikkoa tulvan jälkeen päätettiin kokonaan uudesta projektista nimeltään Delta Works.

Tarkoituksena oli turvata elämä hollantilaisille jatkossakin, vaikka merenpinta nousisi tai uusi myrsky yllättäisi – joka olisi kuitenkin vain ajan kysymys.

Deltaprojekti on 13 alueesta koostuva valtava, lähinnä käsittämätön yhdistelmä patoja, valleja, nosto-ovia, sulkuja ja teräsluukkuja. Ihmisen insinöörityön taidonnäytettä. Yksi alueista on Oosterscheldekering, jossa 9 kilometrin mittainen betonimuuri on henkeäsalpaava näky. Se koostuu 65 jättimäisestä pylväästä ja 62 luukusta, joilla kontrolloidaan vesimassojen liikkeitä. Autotie kulkee padon keskellä.

Alunperin tästä osuudesta oli tarkoitus tehdä umpinainen, mutta luonnonsuojelujärjestöt ja alueen vesistöistä elantonsa saavat kalastajat vastustivat tätä suunnitelmaa. Umpinainen pato olisi muokannut peruuttamattomasti alueen kala- ja simpukkakantoja, joten luukuilla varustettu versio oli tietynlainen kompromissiratkaisu. Luukut on tarkoitus voida laittaa kiinni, jos vedenpinta uhkaa nousta liikaa.

Erilainen evästaukopaikka

Ajoimme autolla Saksan puolelta, etelästä pohjoiseen, kohti Werkeiland Neeltje Jans -nimistä saarta. Tämän saaren molemmin puolin on patorakennelmia sekä useampiakin mahdollisuuksia laittaa auto parkkiin ja ihmetellä, mitä insinöörit ovat saaneet suunniteltua. Paikkojen etäisyydet hämärtyvät katsoessa horisonttiin ja 30-40 metrin korkuiset betonitolpat näyttävät legorakennelmilta.

Itse padon lisäksi hollantilaiset ovat iskeneet vielä  betonikuution poikineen myrskyn varalle aallonmurtajiksi. Leväkasvustosta päätellen vesi oli tuolloin keväällä alhaalla. Rantahietikossa oli kämmenen kokoisia simpukoita ja modernit tuulimyllyt pyörittivät lapojaan laiskasti. Hollantilaiset ovat turvassa, ainakin toistaiseksi.

Jos kaipaat kevätreissuille jotain hieman erilasta kohdetta Hollannissa, kannattaa tsekata tämä Delta Works. Lokaatioita on tosiaan useita mistä valita. Tällä Neeltje Jans saarella (jolta kaikki jutun kuvat on otettu) on myös Delta Park teemapuisto, joka on yhdistelmä koko perheelle soveltuvaa vesipuistoa, akvaariota, merieläintarhaa ja rantaleikkipaikkaa.

Kaikenlaista ne hollantilaiset keksii.

***
Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä

***

Lähteinä käytetty: Watersnood museum (Hollantilainen tulvamuseo), Helsingin Sanomat 1994, Wikipedia

Previous Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply