Vuoden 2019 luetuimmat jutut

Loppuvuosi on erilaisten top listojen luvattua kulta-aikaa. Suosituimmat, luetuimmat, tykätyimmät ja jaetuimmat. Luithan sinä jo ne jutut, joista kaikki puhuu? Ethän halua jäädä jostain paitsi?

Jos et halua jäädä paitsi Hausfraun vuodesta 2019, niin tämä juttu on sinulle. Arkistojen aarteisiin ja googlehakujen ulottumattomiin jääköön ne vähäiselle suosiolle jääneet hengentuotokseni.

Tämä yhteenveto nojautuu kuluneen vuoden valopilkkuihin, niihin, joita te rakkaat lukijat olette analytiikan mukaan kaikista eniten otsikon perusteella klikanneet, lukeneet ja toivottavasti myös tykänneet – jakamista katsotaan myös vallan hyvällä, jos oikein sille päälle sattuu!

Vuoden 2019 luetuimmat TOP 10

  1. Me muutamme takaisin Suomeen
  2. Ne pienet erot
  3. Hausfraun uudet haasteet
  4. Kaksi vuotta elämää Saksassa
  5. Tulen ikävöimään hiekattomia katuja
  6. Kokemuksia saksalaisesta päiväkotiruokailusta
  7. Kielitaidottomasta toimistotöihin
  8. Neuschwanstein supersuositun saavuttanut satulinna
  9. Ulkosuomalaisen kirjeäänestys
  10. Paluumuutto tähän mennessä tapahtunutta

Muutama saatesana kaikista näistä seuraavaksi. Paluumuuttohan ei tullut meille yllätyksenä, mutta lukijoille selvästikin tuli. Julkaisuajankohtana aprillipäivä ei suinkaan ollut sattumaa, ja suurena hyväntahtoisten aprillipilojen ystävänä kihertelin itsekseni, vaikka aihe itsessään oli kovin ristiriitaisia tunteita täynnä.

Ne pienet erot kertoo arjen pienistä hämmästyksistä, niistä samoista havainnoista, joita tykkäsin kirjoitella Saksasta käsin. Tällä kertaa nämä pienet erot ovat kiinnostaneet lukijoita aivan blogin alkuajoilta saakka. Jaksan aina välillä näppäimistön tältä puolen kummastella, että mikä on, kun olet sydän verellä kirjoittanut, faktoja tarkistanut ja kuvia muokannut johonkin matkajuttuun, joka ei lopulta tunnu kiinnostavan juuri ketään. Ja moninkertoin isoimmat lukijamäärät kerää sitten tällainen puolihutaisten tehty juttu, jota en rehellisesti sanoen edes muistanut kirjoittaneeni!

Hausfraun uudet haasteet kertoo toisesta työpaikastani, pienestä tukkualan toimistosta, jonne pääsyä jaksan vieläkin välillä hämmästellä. Kokemuksena kuitenkin huikea, ja 20h/vko työaika sopi silloin älyttömän hyvin.

Kaksi vuotta elämää Saksassa oli yllättävän samanlainen juttu kuin vuotta aiemmin kirjoittamani yhteenveto ensimmäisestä vuodesta. Vuoteni murmelina?

Tulen ikävöimään hiekattomia katuja kertoo ajatuksiani paluumuutosta, josta en tosiaan liian innoissani ollut. Onneksi annoin itselleni luvan olla haikea ja surra asiaa ihan olan takaa ennen varsinaista lähtöä, koska se varmasti auttoi minua muutosvaiheen yli.

Kokemuksia saksalaisesta päiväkotiruokailusta kertoo yhden päiväkodin tavoista ja tarjonnasta. Vaikka suomalainen päiväkoti- ja kouluruokailu onkin ihan omassa sarjassaan monipuolisuuden ja terveellisyyden suhteen, tykkäsin erityisesti Saksan päiväkodin tavasta tarjota ja kattaa aamiainen buffettina.

Kielitaidottomasta toimistotöihin on sellainen ruma ankanpoikanen henkeen kirjoitettu tsemppijuttu, jossa kerron sekä saksan kielen opiskelusta että työskentelystä sekä näiden kahden matkasta rinnakkain.

Neuschwansteinin linnan kuvan ovat varmaan kaikki nähneet, mutta kovin moni ei saa tuota nimeä kirjoitettua saati lausuttua oikein – mutta väliäkö sillä, Googlesta se löytyy vaikkapa haulla ”disney linna saksa”.

Ulkosuomalaisen kirjeäänestys oli hyvinkin ajankohtainen asia Saksassa asuessamme. Tuolloin oli historiallinen ensimmäinen kerta, kun ulkomailla asuvat suomalaiset pystyivät äänestämään Suomen vaaleissa ilman suurlähetystössä tai konsulaatissa käyntiä. Niitä ei nimittäin ole ihan joka kulmalla, vaan äänestysmatkaa olisi voinut tulla pahimmillaan satoja, jopa tuhansia, kilometrejä.

Paluumuuttoa seurattiin blogissa tarkasti, ja tähän kiteytyy samalla myös tämänhetkinen identiteettikriisi kirjoittamisen suhteen.

Olen muuttanut pois Saksasta, olen palannut töihin ja matkustelu on vähentynyt aika paljon, kun enää ei parissa tunnissa ajeta Luxemburgiin tai Belgiaan. Joten onko mitään blogin alkuperäisistä punaisista langoista jäljellä? Ei varsinaisesti, satunnaisia matkajuttuja lukuunottamatta.

Mutta entäs sitten? Lienee ihan normaalia, että henkilökohtainen blogi elää ja kasvaa kirjoittajansa mukana. H niin kuin Hausfrau katsoo siis uutta vuotta ja vuosikymmentä yhtä innostuneesti kuin ennenkin!

Ihanaa joulua kaikille!

***
Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Vihreän saaren emäntä 24.12.2019 at 01:09

    Ihanaa (ja lumista) joulua teille!
    Nyt on aika luoda uudet punaiset tai vaikka sininet langat – sillä kuten kirjoitit, blogi elää kirjoittajansa elämäntilanteen mukaan. Mukava, kun jatkat kirjoittamista, vaikka aika varmasti hieman kortilla onkin.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 1.1.2020 at 22:34

      Kiitos <3 Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui, teille tuhannesti tsemppistä paluuseen!! <3

  • Reply Tuikku 24.12.2019 at 19:30

    Hyvää joulua ja tulevaa uutta vuotta sinulle ja perheellesi! ❣🙏 t Tuikku

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 1.1.2020 at 22:34

      Kiitos samoin sinulle <3

    Leave a Reply