Muuttoa muuton perään

Olenkin täällä paristi maininnut, että päädyimme laittamaan kotimme Suomessa myyntiin loppukesästä, muutama kuukausi paluumuuttomme jälkeen. Myyntiaika oli lopulta yllättävän nopea, vain muutama viikko, mutta onneksi vapautumiseen oli sovittu 3 kuukautta. Siinä ajassahan ehtii hyvin suunnitella seuraavia siirtoja, eikö?

Aika kuitenkin juoksee ihan omissa sfääreissään, joten tuokin aika on nyt lusittu. Eilen viikkojakausia kestänyt pakkaus-, karsinta-, järjestely-, suunnittelu- ja lopulta kanto- ja siivousprojekti saatiin päätökseen. Phuuuh, kiitos kaikille mukana olleille, emme olisi selvinneet ilman teitä!

Tässä kuitenkin kävi nyt silleen hassusti, ettei uutta kotia varsinaisesti ole vielä, joten piti ottaa käyttöön ensimmäinen varasuunnitelma.


Väliaikaista kaikki on vaan

Asustamme nyt toistaiseksi ihan lähistöllä, Anopin luona, ja toive uudesta kodista siintää ihan kirkkaana mielessä. Matkalla tuntuu kuitenkin olevan pari muuttujaa ja ainakin itseäni enemmän ja vähemmän stressanneita epävarmuustekijöitä. Moni onkin hieman taivastellut, että miten te nyt lähditte muuttohommiin, kun justhan te muutitte? Tai eikö olisi ollut järkevämpää muuttaa suoraan johonkin uuteen? Niin, olisi varmaan, ehkä – mutta tämä meni nyt näin ja jälkikäteen jossittelu ei ole mitään muuta kuin ajanhukkaa. Itkuilta en kuitenkaan ole taaskaan välttynyt, mutta se on minun tapani jättää hyvästit rakkaalle ja hyvinpalvelleelle kodille.

Mietiskelin tässä hieman näiden viime muuttojen eroja. Saksaan muutto ja paluumuutto Suomeen olivat Miehen töistä riippuvaisia, joten saimme hommiin ihan oikeat muuttomiehet, jotka eivät vain kantaneet vaan myös pakkasivat kaiken. Eli se sama homma, johon me perheenä käytimme nyt aikaa viikkotulkulla pienissä erissä, hoitui heiltä päivässä tai parissa.

Ajatuksia muuttopalvelusta

Muistan istuneeni jalat pöydällä kahvikuppi kädessä lasten nukkuessa päiväuniaan samalla, kun neljä miestä pakkasi Suomen kodissamme omaisuuttamme lähtövalmiiksi kohti Saksaa. Muistan hoitaneeni vielä viimeisiä juoksevia asioita sillä välin, kun toiset muuttomiehet paketoivat huikeassa 8 tunnissa nelikerroksisen Saksan asuntomme muuttorekkaan. Ajatus siitä, että ihan tuntemattomat ihmiset pakkaavat koko omaisuuden – koskevat kaikkiin tavaroihin ja vaatteisiin – on ajatuksena aika pitkälti yksityisyyden rajoja rikkova. Toisaalta he ovat varmaan nähneet kaikenlaista.

Tunnustan näiden muuttopalveluiden jälkeen miettineeni, että ei helvata, miten me ikinä enää pystytään muuttamaan omin voimin. Siinä vaiheessa kun laatikoita oli kertynyt 50, mietin että eikö me juuri olla muka karsittu tätä tavaraa useampaan kertaan?! Lopputulema laatikkolukumäärälle oli kuitenkin 102, ja siihen vielä huonekalut ja muutamat jätesäkki päälle. Huh! Huomautettakoon, että tavarat pyrittiin ensisijaisesti saamaan samankokoisiin laatikoihin, jotta niitä pystyisi pinoamaan varastoon mahdollisimman tehokkaaasti.

Mutta on siinä omin voimin muuttamisessakin ihan oma fiiliksensä. Toki kaikki tuntuu paljon konkreettisemmalta ja on jännällä tavalla sellainen fiilis, että samaan aikaan asiat on itsellä sekä täysin hallinnassa että aivan levällään.

Loman tarpeessa

Lapset ovat suhtautuneet muuttoon aika oletetusti. Eli ei ainakaan toistaiseksi mitään suurempia tunteenpurkauksia suuntaan tai toiseen. Välillä heillä on ikävä Saksaan, välillä he kysyvät, että muutetaanko me nyt sen perheen kotiin, ketkä muuttavat meidän vanhaan kotiin? Hyvin ajateltu, mutta tällä hetkellä olemme voineet vain sanoa, että äiti ja iskä löytävät meille vielä tosi kivan kodin ja sinne on sitten luvattu se paljon toivottu trampoliini pihalle. Olipa tyttö kertonut päiväkodissa uuteen kotiin tulevan myös uima-altaan, mutta jouduttiin hieman suitsimaan näitä fantasioita ettei ihan lähde laukalle koko homma. Että jos nyt vaikka se koti ensin.

Ja kun tarkoituksena on löytää sellainen koti, jossa voisi hyvillä mielin elellä vaikka seuraavat 15 vuotta, niin ehkä sitä malttaa hetken odottaa. Maltti ei vaan aina ole ollut parhaita ominaisuuksiani tällaisissa asioissa.

Vitsillä puhuttiin jo Miehen kanssa että mitäs jos vaan ostetaan se pakettiauto ja muutetaan siihen? Tekee ihmiset hullumpiakin valintoja elämässään.

Tämä viikko vielä töitä ja sitten joululomalle. Tulee tässä kohtaa tarpeeseen.

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Hirvonen 18.12.2019 at 11:11

    Nostan hattua teidän muuttoprojektille! Ei ole varmaan sekään helppoa että osa tavaroista on varastossa. Olen myös miettinyt että seuraavaa muuttoa ei voi enää itse täysin hoitaa myöskään kun tavaraa on kerääntynyt paljon lapsien myötä.

  • Leave a Reply