Lalandia – viihdekeskus ja vesipuisto Legolandin kupeessa

*Kaupallinen yhteistyö: Legoland Billund Resort & Lalandia

Varatessamme matkaa Tanskan Billundiin ja sen lähialueen kohteisiin, yksi mielenkiintoinen paikka kylpylöitä rakastavalle perheellemme oli Lalandian kylpylä. Tämä on nyt sitten heti alkuunsa täysin väärä ilmaisu. Lalandia oli paljon muutakin kuin kylpylä – tai paremminkin vesipuisto – ja paikalle päästyämme aloin pikkuhiljaa hahmottaa, että kyseessä olikin kokonaisvaltainen viihdekeskus. Sieltä ei tarvitsisi poistua vaikkapa pitkän viikonlopun aikana lainkaan muualle kuin sinne Legolandiin – koska kuka tulisi Billundiin käymättä Legolandissa, kysyn vaan?

Kuinka suuri on suurin vesipuisto?

Lapsille oltiin jokatapauksessa mainostettu paikkaa kylpylänä ja että uintia ja vesiliukumäkiä olisi luvassa. Lalandia Aquadome on paikan virallinen markkinointinimi ja se on Pohjois-Euroopan suurin vesipuisto. Olimme suoraan sanottuna hieman varautuneella asenteella liikkeellä, olihan kuitenkin vielä tuoreessa muistissa Tropical Islands Resort Saksassa, joka on sentään maailman  suurin sisävesipuisto. Mutta eihän tänne tultu vertailemaan vaan pitämään hauskaa!

Pukuhuoneet oli Saksan käytännöistä poiketen suomalaisemmat eli miehet ja naiset erikseen. Lisäohjeena vielä, että yli 7-vuotiaat lapset kuuluvat sukupuolensa mukaisille puolille. Onneksi meillä on vielä tätä nuoremmat lapset ja vaikka olisi vanhempiakin, molemmille olisi ollut oma aikuinen mukana.

Pukukoppisysteemit olivat nimittäin sellaiset, että en heti usko (tanskan- tai englanninkielentaidottoman) lapsen selviävän tuosta noin vain lukittavien kaappien toiminnasta. Saati löytävän tietään allasalueelle, koska opastekyltit olivat vähän niin ja näin. Mullakaan ei ensimmäinen rannekkeella lukittava kaappi toiminut vaan jouduin siirtämään tavarat kertaalleen toiseen kaappiin.

Viileän alun jälkeen täyttä pärskytysriemua

Oltiin sovittu tapaavamme ensimmäisellä altaalla suihkutilojen jälkeen, kuten aina ennenkin, ja tällaisena erittäin lämpimän veden ystävinä eka allas jätti hieman parantamisen varaa. Eihän se nyt ollut lainkaan paha verrattuna vaikkapa Pirkkolan uimahallin veteen, mutta jotenkin tuollaisessa paikassa odottaa sitä ihanaa ah-miten-lämmintä –tunnetta alusta lähtien.

Lisäksi vesipuisto näytti kovin pieneltä. Mies kyseenalaisti samantien, voiko tämä todella olla isompi kuin Vantaan Flamingo? Ulkona aurinkokin oli mennyt pilveen, jolloin tila näytti jotenkin hämärän harmaalta, vaikka se kuinka olikin koristettu suurilla kasveilla ja värikkäällä pärskytysleikkipaikalla.

Mutta: vaikka ensimmäiset 10 minuuttia menivätkin ehkä hieman tahmaisemmin, lähdimme positiivisella sykkeellä tutkimaan, mitä tarjottavaa Aquadomella meille olisi. Ennen kovasti pärskeitä karttaneet lapsemme ovat nähtävästi päässeet pärskykammostaan eroon, koska he panelivat suoraa päätä hurjakokoisen kiipeilyhäkkyrän syövereihin.

Vettä tuli siellä niin sanotusti ihan joka tuutista ja eniten sitä pläsähti tasaisin väliajoin korkeuksista, kun valtava sammio täyttyi äärimmilleen ja keikahti kaataen kaikki 1 200 litraa vettä yltympäriinsä. Yllätyksenä tätä ryöppyä ei koskaan tullut, koska sammion vieressä oleva kello alkoi aina kilkattaa voimistuen hyvissä ajoin, ja tämän äänen perusteella pystyi joko suuntaamaan alueelle tai sieltä pois, kumpi nyt sitten olikaan tavoitteena.

Vesiliukumäkien viemää

Katseltiin jonkin aikaa eri vesiliukumäkiä ja yritettiin selvittää, millaiset pituusrajoitukset niissä on, mikä matto tai rengas tai muu laskuväline mihinkin kuuluu ottaa mukaan ja mistä ihmeestä niihin liukumäkiin pääsee. Miksi ihmeessä nämä tiedot tuntuvat  olevan lähes joka paikassa jotenkin hankalasti saatavilla? Napattiin mukaamme umpimähkään siniset matot, joissa oli käsikahvat toisessa päässä ja lähdettiin kapuamaan portaita ylös.

Aikasta ylös sitä joutuikin menemään, aivan katon rajaan saakka. Siellä todettiin lasten iloksi ja äidin kauhuksi että kyllä, myös juuri hilkun yli 100cm nelivuotias Reettakin pääsisi tähän sinisten mattojen Octopus-nimiseen mäkeen. Lähtötasanteella oli vierekkäin neljä eriväristä putkensuuta, ja sovittiin että lasketaan koko perhe yhtä putkea peräjälkeen. Mies menisi ensin, jotta olisi alhaalla valmiina kun minä lähettäisin sitten ensin kuusivuotiaan Arminin, sitten Reetan ja laskisin lopulta itse perässä. Sounds like a plan,  seurattiin lähtötasanteen liikennevaloja ja Mies asettautui lähtöasentoon: maton päälle vatsalleen kasvot edellä, kädet kiinni etuosan kahvoissa.

Sitten sovitusti lapset matkaan ja itse viimeisenä. Noin kaksi ja puoli sekuntia lähdön jälkeen ainoa ajatus päässäni oli että voi helvetti. Matto liukui putkessa hurjaa vauhtia, kaarteli puolelta toiselle ja vettä pärskyi niin paljon, että silmät oli pakko sulkea hyvin nopeasti. Sitten ei voinut muuta kuin puristaa kaksin käsin kahvoista kiinni ja toivoa, että selviää loppuun saakka. Viimeisenä tuli vielä kunnon alamäki jonka jälkeen pitkä, tasainen jarrutusluiska.

Pyyhin alhaalla vettä silmistäni ja hain katseellani Miestä ja lapsia. Olin aivan varma, että siellä on kaksi itkevää ja pelosta traumatisoitunutta muksua, mutta ei – ”Voidaanko mennä uudestaan?!”  kysyi Reetta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Minä vaihdoin Miehen kanssa muutaman päivittelevän katseen ja hänkin sanoi, että oli ihan varma että putkesta tupsahtaa ensin yksinäinen matto ja sitten itkevä lapsi. Päivän vinkkiviitonen: Vesiliukumäen voi käydä aikuinen ensin laskemassa itse, jos ei ole varma soveltuuko se omille lapsille. Tai sitten voi tälleen ”testata tuotannossa”, kuten meillä töissä sanottaisiin.

Missähän muuten olisi Suomen hurjin yli 100-senttisille sopiva vesiliukumäki?

Monipuolinen viihdekeskus

Käytettävissämme olleet pari tuntia riittivät juuri ja juuri testaamaan suurinta osaa vesipuiston eri aktiviteeteista. Tarjolla olisi ollut myös ulko-osastoa, astetta hurjempaa villivirtaa, saunoja ja erikoinen sukellusallas, jossa olisi voinut ihailla koralleja ja kaloja lasin läpi. Meidän suosikeiksi nousivat tuo jo kuvailtu Octopus-mattoliukumäki ja Twister-rengasliukumäki, jonka valtavassa suppilossa pyörittiin Arminin kanssa useita kertoja.

Aquadomen mentyä kiinni syötiin jätskit ja ihmeteltiin hieman, mitä kaikkea Lalandiassa oikein olisi ollutkaan. Kävelykadun varrella oli kauppoja, minigolf-rata, toisessa suunnassa oli Monkey Tonkey -land eli paikallinen hoplop ja olipa aulassa oma ruokakauppakin. Yhtä lailla viihdekompleksissa on myös seinäkiipeilyalue, keilaratoja ja sisäluistelurata. Lalandian ulkopuolella avautuu valtava lomakylä, jossa tarjotaan majoitusta kodikkaan näköisissä mökeissä, joita löytyy monen kokoiselle kokoonpanolle.

Jätskien jälkeen ihasteltiin vielä sisääntuloaulan todella kaunista tunnelmaa. Kuin olisi pölähtänyt keskelle eurooppalaista rantabulevardia! Mitä kaikkea valoilla, väreillä ja kankailla saakaan aikaan, vaikea uskoa että ollaan tosiaan tiiviisti sisätiloissa.

Vesipuistovierailu oli lopulta todella onnistunut ja varaisin suoralta kädeltä pärskimiselle vaikkapa koko päivän aikaa. Lalandia on myös varteenotettava vaihtoehto mahdollisille sadepäiville, täällä kun ei säällä ole väliä vaan voi keskittyä lomailuun ja hauskanpitoon.

***

Lalandia Resortin nettisivut

***

Legoland Billund Resortilla on yhteinen etuohjelma lähialueen kohteiden kanssa. Kun lataat Be Happy Pass -sovelluksen puhelimeesi, saat käyttöön useita etuja. Lalandiassa alle 12-vuotiaat pääsevät luistelemaan ilmaiseksi. Lisätietoja Be Happy Pass -nettisivuilta.

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply