Makumuistoja

Mitä kaipaat eniten silloin, kun olet pitkään kaukana kotoa? Miten palautat mieleesi muistoja, joihin liittyy kaikkea hyvää? Kuinka taltutat ikävää ja fiilistelet mennyttä?

Tapoja on varmasti monia, mutta yksi niistä aika varmasti on mikäs muukaan kuin ruoka. Erityisesti perinteiset herkut tai arkiset makumuistot, jotka vievät jopa lapsuuteen saakka. Tähän lopputulokseen olen tullut, kun olen seuraillut ulkomailla asuvien suomalaisten some-palstoja. Itseasiassa ilmiö näyttäytyy myös universaalissa mittakaavassa, ainakin mitä tulee uskominen kansainvälisiin expat-keskusteluihin.

Herkkuja Suomesta

Kesälomaltaan ulkosuomalainen tankkaa mukaansa maailmalle ruisleipää, lukuisia erilaisia karkkipusseja (jotain ihan muuta kuin Hariboa), Fazerin sinistä, kunnon purkkaa, xylitol-pastilleja, sinappia, dippijauhepusseja, salmiakkia, kahvia, kardemummaa ja siirappia. Niitä sitten joko vaalitaan ja naatiskellaan pikkuhiljaa sohvannurkassa  sunnuntaisin tai sitten vedetään vahinkoöverit heti alkuunsa.

Kun ulkomailla sulattaa pakastimesta tarkkaan säännöstellyn viipaleen kunnon jälkiuuniruisleipää, vetää voita ja jotain mahdollisimman Oltermannia muistuttavaa juustoa päälle, on se melkein pyhä hetki. Kyytipojaksi ehkäpä vielä kupillinen Juhla Mokkaa – jonka saa kyllä helposti Suomen rajojen ulkopuolella juoda ihan itsekseen.

Mutta mitens nyt, kun minulla on mahdollisuus syödä käytännössä rajoituksetta karjalanpiirakoita, Suku-lakuja ja Super-salmiakkeja? Alkukesästä, kun vasta oltiin palattu Suomen kamaralle, meni lomakuukaudet pitkälti näiden tuttujen makujen äärellä. Nyt kuitenkin huomaan, että makunystyräni alkavat kaivata saksalaisia makuja.

Makumuistot ovat hämmästyttävän voimakkaita. Ja myös outoja. Sitä saattaa alkaa kaivata ihan omituisia makuja, kuten vaikka just tietyn makuisia maustekurkkuja tai vaikkapa sinappia – vaikka ei normaalisti juurikaan edes söisi näitä!

Saksa mielessä, currywurst kielellä

Selasin innoissani Lidlin mainoslehtistä, kun siellä oli Oktoberfestin henkeen teemaviikot, mutta sen verran eteläsaksalaista oli tarjonta, ettei siellä juurikaan Düsseldorfin asukille ollut mitään fiilisteltävää. Poikkeuksena valmis annos currywurstia eli kypsennettyä bratwurstia tomaattikastikkeessa viimeisteltynä curryjauheella. Siihen kunnon suolaiset ranskalaiset kylkeen ja jos vielä lasillisen olutta sais, mieluiten düsseldorfilaista Altia…

Onneksi Miehellä on kuukausittain työmatkoja Saksaan, niin mietiskelen aina näitä tuliaistoiveita. Jotkut vaimot saavat koruja, mä sain viimeksi pullon curryketsuppia!

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Vihreän saaren emäntä 20.9.2019 at 14:33

    En ole koskaan saanut koruja tai vastaavia hienouksia tuliaisiksi. Sen sijaan lentokentän Alepasta mukaan napatut karjalanpiirakat ja Pätkikset ovat lämmittäneet sata kertaa enemmän mieltä 🙂

  • Reply Katriina 22.9.2019 at 02:04

    Suomalaset ja saksalaiset rakastavat makkaroitaan niin kovasti, että niitä ei vain syödä, vaan niistä myös lauletaan. (Löytyvät yuoutubesta.) Ei vain kukaan kehtaa tunnustaa syövänsä.
    Herbert Grönemeyer laulaa Currywurst´ista ja siitä on tullut jo kansanlaulu, jonka sanat yleisö osaa laulaa mukana konserteissa. Suomalaisten makkaralaulu on lyhyt ja naseva. Mitäs sitä turhaan liikoja sanoja sepittämään. Makkarassa on kaksi päätä.
    Niin kölniläisetkin laulavat karnevaalilaulussa:”Alles hat ein Ende, nur die Wurst hat zwei.” (Everything has an end only the sausage has two.) Guten Appetit!

  • Leave a Reply