Hausfrau aloittaa kokopäivätyöt

Huomenna kaikki on toisin. Tai toisaalta ei – meistähän tulee vaan ihan samanlainen ruuhkavuosiperhe kuin niin monesta muustakin. Palaan siis töihin, ihan kokopäiväisesti, jee!

Ja samaan aikaan myös jee?

Itse töihin paluu ei niinkään jännitä. Kyseessä on sama tuttu paikka Helsingissä, hyvällä paikalla keskustassa, jossa olen ollut jo ihan tosi monta vuotta, joskin nyt vaan viimeiset vuodet fyysisesti poissa. Minulla on sama esimies, vielä muutama sama tiimikaveri ja joitain muita tuttuja ympäri osastoja. Uskon, että solahdan mukaan nopeammin kuin voisin kuvitellakaan.

Arjen muutoksia

Eniten tässä tietysti muuttuu arjen tasapaino. Ei enää kiireettömiä aamuja eikä myöskään iltapäiviä, vaan bussiin on ehdittävä, lapset on haettava ja ruoka on oltava pöydässä. Harrastuksiin on kuskattava ja huolehdittava, että joka paikkaan on soveltuvat vaatteet ja välineet mukana.

Olen hoitanut viime vuosien ajan käytännössä kaikki lasten lääkärit, neuvolat sekä sairastumiset. Lasten ollessa päivähoidossa Saksassa omat menot ja ruokakaupat on voinut hoitaa joustavasti päiväsaikaan, koti ei ole levinnyt kaaokseksi ja on ehtinyt nähdä ystäviäkin.

Toisaalta: aika aikaansa kutakin, on ihan mahtavaa saada omaan elämään lisää sisältöä, pankkitilille ihan omaa, itse tienattua rahaa ja haastaa itseään sellaisissa asioissa, joita kotiympyrät eivät tarjoa. Lapsetkaan eivät vaadi enää niin intensiivistä seuraa ja hoitoa kuin pienempinä. Nyt ne nappaavat itse jugurtit kaapista ja syövät ne (vaikka ei olisi ruoka-aika), valitsevat vaatteet (ei välttämättä samat mitä mä olisin valinnut, mutta vaatteet), pukevat ja pesevät kädet itse (ja mä pesen lavuaarin sen jälkeen). Ja niin paljon muutakin.

Eniten mua mietityttää, olenko ihan raato iltaisin, jaksanko olla läsnä lapsille vielä työpäivän jälkeen? Saati läsnä miehelle – omasta ajasta nyt puhumattakaan. Mutta niinpä tätä varmaan miettii moni muukin. Ymmärränkö asiat, joista töissä puhutaan, kun ala muuttuu niin nopeasti ja viidessä vuodessa on tapahtunut vaikka ja mitä. Syödäänkö me enää koskaan muuta kuin puolivalmiita pakaste-eineksiä? Miten mä handlaan ne päivät ja viikot, kun mies on työmatkoilla?

Uusien kokemusten siivittämänä eteenpäin

Ja taas kerran toisaalta, tiedostan olevani todella etuoikeutetussa asemassa (riippuu toki katsontakannasta), että olen voinut olla pääsääntöisesti kotona koko kuopuksen eliniän eli lähes 4,5 vuotta. Ja vielä että saimme mahdollisuuden viettää tuosta ajasta lähes 2,5v Saksassa!

Tuo aika on opettanut minulle enemmän kuin mikään koulunpenkki, koulutuskurssi tai valmennus. Myös mahdollisuus työskennellä osa-aikaisesti Saksassa antoi ehdottomasti paljon enemmän kuin otti, ja keräsin kokemuspisteiden lisäksi myös rohkeuspisteitä, ainakin omasta mielestäni.

Nyt tunnen, että voin olla oma itseni, minä pärjään ja minä selviän, en pelkää muutosta tai uusia tilanteita, osaan paremmin kohdata erilaisia ihmisiä ja nähdä asioista sen toisenkin puolen.

Mutta kuitenkin, jos vanhat merkit yhtään pitävät paikkansa, nukun ensi yön todella huonosti. Vaikka mitään kummempaa jännitettävää ei ole, perhoset tulevat liihottelemaan vatsanpohjalla silti. Se toisaalta kertoo myös siitä, että kyseessä on jotain tärkeää ja merkityksellistä.

Herätyskello soi 06:30. Olen valmis.

Ps. Blogi jatkaa edelleen vaikka Hausfraun  status on mennyttä. Luvassa havaintoja kokopäivätyöhön sopeutumisesta, taas kerran uudesta arjesta, Sveitsin roadtripistä ja torstaina starttaavasta matkasta Tanskan Legolandiin ja Billundin alueelle – pysy siis mukana!

Pps. Erityisesti jos tuo Legoland kiinnostelee, niin laita seurantaan myös Instagram, päivitän sinne stooreihin tunnelmat tuoreeltaan! (Tanskan reissu toteutetaan kaupallisessa yhteistyössä Legoland Billundin kanssa)

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Aino Salminen 26.8.2019 at 10:45

    Mahtavaa! Toivottavasti sait hieman unta silmään kuitenkin. Tämä(kin) muutos ja elämänvaihe sujuu taatusti hienosti. Jokainen rivi tuossa tekstissä heijastaa sun upeaa asennetta uuden edellä ja elämään yleensäkin. Lykkyä pyttyyn!

  • Leave a Reply