Sveitsin roadtrip: Adrenaliinia First-vuorella

Rauhallisempien järviretkien jälkeen pienet adrenaliinityypit olivat paikallaan. Epäonninen vierailumme Matterhornilla vielä kaiveli hiukan ja hinku vuorille oli kova. Oltiin jo ennen matkaa naputeltu googlea ilta toisensa perään yrittäen päättää, mitkä paikat otamme matkalla välipysähdyksiksi. Yksi näistä oli First-vuorella oleva First Flieger, sellainen jumalattoman pitkä zipline, vaijeriliuku, suoraan siinä vuoren rinteellä.

Kuvat eivät tällä kertaa tee oikeutta maisemille, mutta tuollainen lumivaippa yhdistettynä vuorenhuippuja nuoleskeleviin pilviin ei luo juurikaan kontrastia joka tallentuisi kameraan, vaan yhtä puuroa nämä kaikki ovat vaikka kuinka valitsin teille parhaat päältä. Ehkä nämä liitovarjot sentään erottaa taivaalta?

Keväästä takaisin talveen

Sadattelin jo aiemmin sveitsiläisiä nettisivuja eri kohteista. En tosiaan tiedä onko vika minussa vai sivuissa, mutta tuntui välillä ihan ylitsepääsemättömän vaikelta löytää seuraavia tietoja: A) Milloin kohteet ovat auki? B) Mihin pitää jättää auto, jotta jonnekin vuorella olevaan paikkaan pääsee? C) Mitä mikäkin maksaa?

Ehkä seuraavaan mahdolliseen alppireissuun mennessä olen päässyt samalla aaltopituudelle noiden nettisivujen kanssa, mutta nyt kaikenlaiseen selvittelyyn tuntui välillä tuhrautuvan liikaa aikaa. Ja olen kärsimätön ihminen, myönnettäköön se tähän väliin.

Jos siis haluat päästä kokeilemaan näitä samoja aktiviteetteja ja olet liikkeellä autolla, laita navigaattoriin osoitteeksi Gydisdorf, 3818 Grindelwald. Se on pääkatu Dorfstrassen pieni sivukatu. Lipunmyynti ja gondolien lähtöpaikka näyttää tältä:

Tällä kertaa meille huomautettiin lipunmyynnissä selkeällä englannilla, että jos sää muuttuu liian pilviseksi, tuuliseksi, sateiseksi tai mitä ikinä, niin lipuista ei palauteta rahoja eikä muutakaan korvausta ole luvassa. Tämä selvä homma.

Pienen arpomisen jälkeen päädyttiin kahden aktiviteetin pakettiin kaikille neljälle aikuiselle. 2-6-vuotiaat lapset pääsevät nauttimaan gondoliajelusta ja maisemista – ja lumesta! – mutta osallistuakseen muuhun pitäisi olla vähintään 35kg tai 10-vuotias, hieman kohteesta riippuen.

Hinnaston mukaan 6-vuotias olisi kuitenkin joutunut maksamaan gondolilipusta, mutta onneksemme mukava lipunmyyjä oli sitä mieltä että Armin onkin sinä päivänä vielä 5-vuotias. Aikuisilta kahden aktiviteetin paketti matkoineen maksoi 86 CHF per henkilö.

Ensimmäisen gondolimatkan aikana vihreät rinteet muuttuivat vaivihkaa lumisiksi rinteiksi ja aurinkoinen, keväinen sää vaihtui puolipilviseen mitä korkeammalle noustiin.

First Flieger – aikuisten vaijeriliuku

Ensimmäisenä oli tarkoitus mennä siihen hitokseen isoon vaijeriliukuun. Schreckfeldin (1955m) asemalta oli yhden lyhyemmän gondolipyrähdyksen verran lähtöasemalle. Päästiin ihan inhimillisellä jonotuksella, mutta lyhytkin jono kesti jonkin aikaa, koska laskemaan pääsi tuolloin vain kaksi henkeä kerrallaan ja nuo istuinvaljaat piti aina hilata alhaalta ylös erikseen.

Lähtötasanteella soi letkeä musiikki ja (ausseista?) kotoisin oleva partaäijä heitteli hauskoja vitsejä jännityksestä kankeille lähtijöille. ”There were only two deads last week”  ja ”Nice picture for the funeral”  kun Mies otti minusta kuvaa. Tällaisista telineistä lähdettiin…

Ja sitten vaan liukumaan! Alkuun piti ohjeidenkin mukaan pitää remmeistä kiinni, mutta sitten ei mikään estänyt liihottamasta alas kuin taivaan lintu!

Turvallisesti maan (vuoren) kamaralle! Hurjaa oli ja vitsit miten siistiä!

First Glider

Toinen aktiviteettimme oli First Glider, tietyssä mielessä samanlainen kuin tuo Flieger, mutta tässä lentäjät olivat selästään kiinni telineessä, valtavassa linnussa, ja heidät hilattiin ensin takaperin ylös. Päälle soviteltiin kunnon haarniska, jossa oli metallikiinnikkeet selässä. Meidät laitettiin roikkumaan kuin broilerit, jalat sai nilkoista nojaamaan rautatankoon ja käsille oli omat paikat, joista pystyi kauhuissaan puristamaan rystyset valkoisina.

Parempia kuvia oli lokaation vuoksi hankala saada, parhaiten selkoa saa oheisesta paikan virallisesta videosta, jossa ensimmäisen minuutin aikana näkyy nämä meidän molemmat koitokset.

Kaikista pahinta tässä oli se, kun meidät hilattiin sinne ylös. Et näe minne mennään, roikut vaan ja välimatka maahan (umpihankeen) kasvaa kasvamistaan. Pysähdys ylhäällä, ja se odotus, että koska mennään… Ja sitten mentiin! Vauhdilla alas ja taisin kiljua taas niin että rinne raikasi. Siisteintä tässä oli nähdä oma varjo alhaalla hangessa, aurinko oli juuri alkanut paistaa ja se lämmitti hankien keskellä hämmästyttävän paljon.

Rankka päivä vaatii raskaat ruuat

Grindelwaldin alueella on niin paljon vaihtoehtoja, että aikaa (ja rahaa) saisi kulumaan enemmänkin.

Illalla hotellilla ruoka oli paikallaan pitkän päivän jälkeen, ja pakko tässä kohtaa esitellä tämä erikoisuus. Kun kerta Sveitsissä oltiin, piti listalta valita Cordon bleu. Ja koska oli parsasesonki, valkkasin Spargel Cordon Bleun,  eli parsanippu käärittynä kinkkuun ja juustoon ja koko komeus paneroituna… mmmm… hyvää ja kevyttä?

***

Tämä juttusarja käsittelee toukokuussa 2019 tekemäämme roadtrippiä Sveitsissä. Kategoriasta ”Matkailu – Sveitsi” löydät kaikki muut sarjan jutut. Tervetuloa mukaan!

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply