Päiväkodin aloitus Suomessa

Ensimmäinen kokonainen viikko suomalaista varhaiskasvatusta eli päiväkotia ja eskaria on nyt takana.

Minulta pyydettiin jo kesällä, että voisinko sitten syksyllä – onko jo syksy?! Not!  – kirjoittaa päiväkotikokemuksista Suomessa. Ja voinhan minä, joten täältä pesee. Olen ihan tietoisesti yrittänyt suhtautua kaikkiin käytäntöihin yhtä ”ulkopuolisesti”, kuin tein Saksassa, mutta sanottakoon nyt suoraan, ettei se ole kovin helppoa. Mutta yritetään!

Päivähoidon kustannukset

Päiväkotipaikat Helsingissä haetaan netissä, verkkopankkitunnuksilla kirjautuen, eli samalla tavalla kuin suurinpiirtein kaikki virastoasiat Suomessa. En uskalla edes ajatella, millainen show tulisi näiden asioiden hoidosta ilman pankkitunnuksia. Mutta ennen kuin mennään ihan sivuraiteille, palataan saman tien takaisin siihen päiväkodin aloitukseen.

Reetta aloitti siis nyt noin 4-vuotiaiden ryhmässä ja Armin esikouluryhmässä. Esikouluopetusta tarjotaan 4h/pvä (klo 9-13) ja se on maksutonta. Ennen ja jälkeen eskariopetuksen on päivähoitoa, mutta siis ihan samassa ryhmässä, tiloissa ja samojen opettajien kanssa. Maksamme korkeinta mahdollista korvausta hoidosta, ja se on tällöin 383 euroa kuussa kokopäivähoidosta (yli 7h/pvä), kahdelta lapselta yhteensä. Tämähän on siis naurettavan halpa verrattuna moneen muuhun maahan. Maksulappusessa luki, että näillä maksuilla katetaan vain noin 10% päivähoidon kokonaiskustannuksista.

Lomakkeiden määrä kutistui verrattuna Saksaan

Mitään erityistä infoa siitä, miten aloitus käytännössä hoidetaan, ei minulle tullut. Saksassa ajankohtaa ei saanut valita itse (kuin summittaisesti), vaan sieltä tuli tarkka aikataulu, miten tutustuminen hoidetaan ja milloin se alkaa. Soitin sitten tänne Suomen päiväkotiin ja sovittiin, että Armin aloittaa torstaina eskariryhmän kanssa ja minä vietän torstain ja perjantain Reetan kanssa tutustuen hänen ryhmäänsä. Armin paineli aamulla suoraan omaan eskariryhmäänsä kuin vanha tekijä ja olin Reetan seurassa päiväkodilla kolmisen tuntia. Hän ei kovin rohkeasti mennyt leikkeihinsä, vaan halusi mielummin olla ”äitin kaa”. Ja tämähän oli ihan ok tuolloin.

Päiväkodilta ei tullut mitään tarvikelistaa, mitä sinne toivotaan lapsille tuotavan. Kysyin tällaisen listan perään, ja sitä on kuulemma suunniteltu. Saman vastauksen sain silloin, kun Armin ekan kerran samassa paikassa aloitti noin 1,5-vuotiaana. Ehkä mä voisin tehdä sen listan niille? Helpottaa nimittäin huomattavasti erityisesti ensimmäistä kertaa päivähoitotaivaltaan aloittavien perheiden valmistautumista. Saksan päiväkodilta tuli aikanaan tarkka lista toivottavista vaihtovaatteista yms, ja hyödynsin sitten sitä muistilistana.

Täytettäviä lippulappusia Suomessa ei juurikaan tullut, ainoastaan ilmoittautumislomake, aloituskeskusteluun tarvittavat taustatiedot ja päivähoitomaksujen määräytymislomake. Saksassa tällaisia sai allekirjoitella ranne hellänä ja kaikissa piti olla molempien vanhempien allekirjoitukset.

Ensimmäiset aamut ja aamupalat

Tällä viikolla lapset ovat nyt olleet päiväkodissa aamupalasta iltapäivään. Aamupala (mm. puuroa, tietty!) on tarjolla klo 8.00-8.30 eli se on ollut päiväkotiin viemisen aikaikkuna nyt alkuun. Jatkossa mies tähtää tähän samaan, ellei välillä joudu viemään jo aiemmin. Saksassa aamiainen oli tarjolla buffet-periaatteella n. 8.00-9.30 ja syömään sai mennä silloin kun huvitti. Aiemmin kirjoittelin näistä ruokailuista pidemminkin, voit lukea tekstin täältä.

Arminin hoitoonjättämisen kanssa ei ole ollut pienintäkään ongelmaa, ja sanoisin pikkusiskon pärjänneen myös oikein hienosti. Ensimmäisenä oikeana hoitopäivänä eli maanantaina tuli pieni itku tytöllä kun lähdin, mutta ihana hoitaja otti reippaasti kopin tilanteesta, otti Reetan syliinsä ja he alkoivat yhdessä syömään aamiaista. Päivä oli kuulemma mennyt hyvin, mutta päivälevolla ei ollut tullut uni. Naureskelin, että no ei varmaan, kun eihän hän ole nukkunut päikkäreitä kahteen vuoteen!

Jännitystä ja yllätysunia

Juttelin ensimmäisen hoitopäivän iltana Reetan kanssa, että hänellä oli ollut paha mieli kun äiti lähti. ”No kun mua jännitti!”  Ei mikään ihme, jutusteltiin siinä ja mietittiin että aina kaikki uusi vähän jännittää – myös aikuisia. Ja että kun sen sanoo ääneen, niin sekin voi jo helpottaa oloa.

Tiistaiaamu meni jo huomattavasti helpommin ja vähän ennen iltapäiväkahta hakiessani lapsia sain herätellä umpiunessa  olevan tytön laveriltaan. Mitä ihmettä? Nähtävästi hän voikin nukkua… Tästä nukkumisesta olisi luvassa muuten ihan oma postauksensa, sen verran hämmästyttää nämä unikäytännöt minua tällä hetkellä.

Keskiviikkoaamuna sain jo iloisen vilkutuksen ikkunasta, voi olen niin iloinen! Sama meno jatkui loppuviikon, ja kaikki vaikuttaa oikein mainiolta. Ensi viikko otetaan vielä vähän pehmeän laskun henkeen lyhyempien päivien merkeissä.

Sitten alkaa pikkuhiljaa selvitä, miten meidän perheen tuleva ruuhkavuosisyksy oikeasti sujuu.

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Vihreän saaren emäntä 17.8.2019 at 23:08

    Siis oikeasti 383€ yhteensä kahdelta lapselta!? Oikeasti naurettavan halpaa! En edes käsitä miten noista Suomen varhaiskasvatuksen hinnoista viitsitään vielä kitistä.
    Kiva kuulla, että päiväkotielämä on alkanut hyvin 🙂

  • Leave a Reply