Ne pienet erot

Takana on jo 10 viikkoa paluumuuttajana ja vaikka moni asia ei aiheuta sen kummempia hämmennyksiä, on joitain juttuja, joihin törmään – niin hyvässä kuin pahassakin – edelleen arkisen elon lomassa.

  • Kysyn jatkuvasti, että voiko maksaa kortilla? Tietenkin voi! Ihan kaikkialla: rintamamiestalon alakerrassa toimivassa polkupyörähuollossa tai vaikka leikkipuistossa esiintyvän lastenteatterin pääsylippumyynnissä, joka tapahtui hiekkalaatikon reunalla. ”Mielummin kortilla”, on yleisin vastaus. Saksassa tällaisten asioiden maksu kortilla olisi ollut ihan utopistista, eihän kaikissa ravintoloissakaan meinannut käydä kortti.

  • Kauhistun toistuvasti mm. kurkkujen hinnasta, yli 2 euroa! Kunnes muistan, että kyseessä on kilohinta, ei kappalehinta. Saksassa hämmästyttävän monet vihannekset ja hedelmät myytiin kappalehinnalla tyyliin ”Kiivi 0,39€”
  • En edelleenkään meinaa muistaa punnita kaikkea – siksi tykkäänkin asioida Lidlissä, koska saksalaiseen tyyliin hevi-tuotteiden punnitsemisen hoitaa kassa. Samalla voi luonnollisesti yrittää bongailla jotain tuttuja tuotteita, joita ei välttämättä muista kauppaketjuista löydä. Nyt markkinoille oli tullut saksalaiset Schultütet, joita myydään 3D-lahjapakkauksina, hih.

  • Olen edelleen nopea pakkaamaan ostokseni mukana olevaan ostoskassiin.
  • Avaan ikkunat joka aamu. Meillä ei ole kotona koneellista ilmastointia, vaan painovoimainen (älkää kysykö tästä enempää) ja aamuisin makkari (ja koko kämppä) on raittiiseen ilmaan tottuneelle nenälle kovin tunkkainen.
  • Jouduin hakemaan tilaamani paketin postista! Tai siis tuosta S-Marketista. Saksassa asuessa joka ikinen tilattu paketti tuli joko postinkantajan tai lähettifirman kuskin kantamana kotiovelle ja jos en ollut kotona, paketti jätettiin naapurille.
  • Autoillessa vilkun käyttäminen ei takaa sitä, että kanssa-autoilijat huomioisivat tätä millään tavalla. Ja vetoketjut kuuluvat vain vaatteisiin.
  • En osaa enää käyttää pussilakanan yläosissa olevia reikiä.
  • Karjalanpiirakoita voi tarjoilla milloin vain. Synttäreillä, ristiäisissä, brunssilla, leikkitreffeillä, iltapalalla.

  • Kahviloissa ja ravintoloissa vesi on ilmaista ja sitä saa pyytämättä. Saksassa vesi oli pahimmillaan kalliimpaa kuin olut.
  • Palvelu pelaa kun palvelet itse itseäsi. Tilaat tiskiltä, noudat valmiit ruuat itse ja palautat astiat itse. Siis ravintolassa.
  • Kylppärin ja keittiön hanoja ei tarvitse jynssätä jatkuvasti, kun vesi ei ole lainkaan niin kalkkista kuin Saksassa.
  • Kaikki on kauppakeskuksissa. Niissä on vaatekaupat, valokuvausliikkeet, urheiluvälineet, sisätossut ja apteekit. Ravintolatkin. Ja sen, mitä et erikoisliikkeistä löydä, löydät Prismasta. Niin myös minut.

***

Lue myös

Tee ruokaostokset kuin saksalainen

Havaintoja ratin takaa – eroja liikennekulttuureissa

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Make 10.8.2019 at 23:27

    ”Olen edelleen nopea pakkaamaan ostokseni mukana olevaan ostoskassiin.”
    Tuosta tunnistaa Saksassa asuneen, ettei ostokset keräänny pakkausalueelle.

  • Reply Satu 16.8.2019 at 20:12

    Hauskaa lukea tätä kun lähes samoja asioita hämmästelen nyt täällä Saksassa toisin päin 😁. Vielä tosiaan lisänä ne puoli-ilmaiset leikkokukkakimput ja miten ihmeessä ne osaa täällä tehdä niiiiin hyviä sämpylöitä ja nekin lähes ilmaisia 😊.

  • Leave a Reply