Sveitsin roadtrip: Zermatt ja Matterhorn

Oletko joskus syönyt Toblerone-suklaata? Siinä paketin kyljessä on kuva vuoresta. Se vuori on olemassa ihan oikeasti, ja sen nimi on Matterhorn. Sveitsin roadtrippimme kulmakivi oli tämä vuori, mutta valitettavasti sää ei ollut puolellamme. Joten tällä kertaa luvassa hieman katkera kirjoitus, josta on kuitenkin varmasti hyötyä, jos olet vastaavaa reissua suunnittelemassa.

Matterhorn Glacier Paradise – miten sinne pääsee?

Matterhorn sijaitsee Alpeilla aivan Sveitsin ja Italian rajalla. Matka itse Matterhorn-vuorelle on vain todellisille vuorikiipeilijöille ja turistit ohjataankin Klein Matterhornille eli pienelle Matterhornille, josta on – sään suosiessa – mahtavat näkymät itse päävuorelle. Otimme päämääräksi Matterhorn Glacier Paradisen, joka on näköalapaikka 3 883 metrin korkeudessa. 

Matka alkaa Zermatt-nimisestä kylästä, jonne ei sovi ajaa autolla lainkaan. Oma menopeli jätettiin Täsch-kylään, jossa oli lähinnä parkkipaikkoja, pieniä vuoristohotelleja ja lomataloja. Sveitsiläinen parkkihalli kiilsi puhtauttaan ja Täschistä oli kätevä suora junayhteys Zermattiin.

Selasin lukuisia nettisivuja ennen matkaa, ja jotenkin menin jo aivan sekaisin, miltä sivulta olin saanut minkäkin hinnan ja palvelun näkyviin. Jos saksalaiset nettisivut ovat pääsääntöisesti vain huonoja, niin eipä nämä sveitsiläisetkään aina autuutta tuoneet. Lopulta päätin soittaa johonkin Zermattin turisti-infoon varmistuakseni lippujen hinnoista.

Hyvä että soitin, koska samalla kävi ilmi, ettemme pääsisi mukana matkustavan ystäväperheen kanssa koko porukkana ylös. Matterhorn Glacier Paradiseä ei suositella lainkaan alle 3-vuotiaille, ja matkaseurueeseemme kuului yksi 2-vuotias. Tätä tietoa ei kukaan meistä ollut nettisivuilla nähnyt. Turisti-infosta kerrottiin, että kannattaisi jäädä Trockener Steg -asemalla pois, sille korkeudelle (2939m) voi mennä myös pienten lasten kanssa.

Sveitsissä on Sveitsin hinnat

Matka Täschistä autottomaan Zermattiin kuljettiin siis hyvin tavallisella junalla, matka-aika oli noin 10 minuuttia ja junia meni kolmesti tunnissa. Heti Zermattiin saapuessa juna-aseman vieressä on turisti-info, ja koettiin helpoimmaksi tiedustella oikeat liput sieltä. Netistä ostamalla olisi ollut luvassa 5% alennus, mutta koska oltiin Sveitsissä, liput olivat kalliit vaikka olisit minkä alen saanut. Samaan konkurssiin siis. Ostimme meidän perheelle liput suoraan Glacier Paradiselle saakka (100 CHF aikuinen, alle 9v lapsi ilmainen, 9-16-vuotiailta 50 CHF) ja kävelimme läheiseen kahvilaan odottamaan kaveriperhettä.

Zermatt palvelee piipahtavia turisteja monenlaisilla liikkeillä, ravintoloilla ja kahviloilla. Lisäksi erilaisia pikkuhotelleja ja majapaikkoja on vierivieressä. Olimme liikkeellä toukokuussa, juuri talvi- ja kesäsesonkien välissä. Kaduilla tuli välillä vastaan aasialaisten turistien ryhmiä ja voin vain kuvitella, kuinka paljon populaa on paikalla kuumemman sesongin aikana.

Zermatt on läpikulkupaikka

Tästä eteenpäin matka jatkuisi gondoleilla. Käveltiin Zermattissa ensimmäiselle asemalle ja suosittelen reittiä kylän vanhojen, harmaantuneiden puumökkien keskeltä. Monet mökeistä palvelevat nykyisin lomataloina, ja tällaisessa olisi kyllä mielenkiintoista yöpyä yö tai kaksi. 

Kirkon luona oli hautausmaa, jossa oli useammankin vuorikiipeilijän viimeinen leposija. Matterhornin sanotaan olevan yksi maailman tappavimmista vuorista. Pelkästään kesällä 2018 kuolleita oli kymmenen. Hautuumaalla ristejä oli koristettu niin kiipeilyköysillä, hakuilla kuin kengilläkin. Lisäksi yksi hyvinkin vuoren muotoinen kivi symboloi tuntemattoman vuorikiipeilijän hautaa.

Auki 365 päivää vuodessa – säävarauksella

Kun kaveriperheemme oli ostamassa omia lippujaan asemalta, saimme tiedon, että Matterhorn Glacier Paradise on juuri suljettu koko loppupäiväksi huonon sään vuoksi! Pääsisimme korkeintaan Trockerer Stegille, ja sieltäkään ei kuulemma näkyisi yhtään mitään. No, meidän perheellä oli jo taskussa ne sikakalliit liput, joten päätettiin mennä minne vaan nyt päästäisiin. Ostamamme liput olisivat olleet voimassa 10 päivää, mutta meillä oli jo roadtripin seuraavat kohteet suunniteltuna ja majoitukset varattuina, joten liukumalle ei ollut tässä kohtaa varaa. 

Vinkkiviitonen siis tähän kohtaan, jos haluat pelata varman päälle, varaa alueelle aikaa muutama päivä ja seuraa sääennusteita tarkkaan. Jo ostetuista lipuista ei myöskään ole mahdollisuutta saada rahoja takaisin tai edes hyvitystä. Rahoista puheen ollen, Sveitsissä jopa setelit ovat sentään kauniita.

Lisää vain vuori

Ensimmäinen gondolimatka nosti meidät Furin asemalle, josta yksi kolmesta jatkosuunnasta oli Trockener Steg. Isoon gondolivaunuun olisi mahtunut 125 henkeä, mutta meitä oli siellä vain kymmenkunta. Tässä vaiheessa vielä näki, kuinka Zermattin kylä pieneni pienenemistään ja pilviverho läheni uhkaavasti.

Syy vähäiseen matkustajamäärään oli selvä: tuuli heilutti gondolivaunua hurjana ja näkyvyys oli nolla. Katselin gondolinkuljettajan olemusta ja ilmeitä, ja niin kauan kun hän vaikutti rauhalliselta, päättelin ettei meillä ole mitään hätää. Gondolin heilunta puolelta toiselle viimassa teki telakoitumisen Trockener Stegin asemalle hyvin hitaaksi. Piinaavan hitaaksi.

Taivaalta vihmoi jotain, jota voisi sanoa jäiseksi vesisateeksi ja joka tuntui poskessa siltä, kuin joku heittäisi nuppineuloilla.

Ylhäällä ei ollut ketään. Ei juuri ristin sielua missään muutamaa työntekijää lukuunottamatta. Eikä toivoakaan näkymästä Matterhornille. Naureskeltiin, että voitaisiin ottaa kuva ihan mihin suuntaan vaan ja väittää että joo joo, tuolla se Matterhorn on.

Nieltiin pettymyksemme ja palattiin seuraavalla gondolilla takaisin Furin asemalle, jossa pidettiin evästauko. Pilvistä huolimatta maisemat jaksoivat lumota, ja edes talvivaatteet toukokuussa eivät pilanneet koko päivää.

Tulipahan käytyä, vaikka kyllä pieni harmituksen siemen jäi sisimpään. Tiedossa kuitenkin on, että ei tuonne ihan noin vain enää tule uudelleen lähdettyä – ainakaan Suomesta käsin. Matterhorn jäi siis näkemättä, mutta onneksi koko roadtrip oli vasta alussa ja paljon kaikkea unohtumatonta vielä edessä. 

***

Jos haluat katsoa, millaisia maisemia olisin toivonut näkeväni, kurkkaa La Vida Loca 2.0:n kuvat tai kaupunkiin ihastuneen NiceMatkaajan ylistys Zermattille. Myös Veera Bianca on käynyt ihastumassa Sveitsiin ja Martan matkassa oli alueella ihan laskettelemassa.

***

Tämä juttusarja käsittelee toukokuussa 2019 tekemäämme roadtrippiä Sveitsissä. Kategoriasta ”Matkailu maittain – Sveitsi” löydät kaikki muut sarjan jutut. Tervetuloa mukaan!

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sunna 16.7.2019 at 15:35

    Voi harmi! Meillä oli kaverin kanssa samaan paikkaan nelisen vuotta sitten ihan eri budjetin reissu (ja ihan eri ongelmat). Telttailtiin laittomasti metsäisellä rinteellä, ja Matterhorn näkyi teltan ovesta komeasti. Paleltiin sitten 2000 metrin korkeudessa hampaat kalisten koko yö, mutta eipähän tarvinnut maksaa mistään muusta kuin kyykkyviinistä, jota hörpimme lämmikkeeksi. Seuraavana päivänä käppäilimme noin 3000 metrin korkeuteen ja lämpenimme mukavasti auringossa yön kauhujen jälkeen.

  • Reply Make 18.7.2019 at 23:26

    Kannattaa suunnitella Sveitsin matka Suomesta ja kokeilla Glacier Express junaa. Sveitsin hinnat, mutta upeat maisemat.

  • Leave a Reply