Päivä ilman piirrettyjä: Oodi ja Kiasma

Vietin eilen lasten kanssa kotipäivän, jossa oli hyvät ja huonot puolensa. Kun ollaan taas oltu suht paljon liikkeellä, olin ajatellut hieman rauhoittaa menoa pysymällä kotona. Suomen suvikin oli kääntänyt viileän vaihteen päälle, joten harmautta oli kivempi katsella ikkunalasin sisäpuolelta. Jossain kohtaa homma kuitenkin eskaloitui taas niin, että seinät alkoivat kaatua päälle ja manasin piirrettykiellon seuraavalle päivälle.

Tänään oli siis keksittävä jotain muuta.

Mielenkiintoinen ja mielipiteitä jakava Oodi

Helsingin keskustan viime talvena avautunut keskustakirjasto Oodi oli meillä menolistalla, joten hypättiin aamulla bussiin ja suunnattiin sinne. Ensin piti kuitenkin testata Oodin edustalle avautunut suuri kiipeilyteline, joka näin 6v:n ja 4v:n näkökulmasta oli ihan viihdyttävä. Pienemmille turhan hankala ja korkea, mutta kaikenikäistä väkeä paikalla pyöri.

Lounas syötiin Oodin kahvilassa, ja siellä ei kyllä ollut ainakaan meidän lasten makuun juuri mitään syötävää kuin omenalohkot. Herkkusienikeitto oli periaatteessa ihan ok, mutta kylmät ruusukaalit sain syödä yksin. Ensi kerralla lasten kanssa jonnekin muualle siis.

Rakennuksena Oodi on kyllä hieno! Ulkopuolen kaarevat muodot, sisätilojen monitasoisuus ja ylimmän kerroksen valoisuus olivat kaiken hehkutuksen arvoisia. Itse kirjastofunktio jäi tällä kertaa kokeilematta, eikä muutenkaan kaikessa hässäkässä (kaverin kanssa liikkeellä, yhteensä neljä aika vilkasta lasta) nähty yläkerrasta lopulta kuin osa. Onneksi paikka on helposti saavutettavissa ja tietenkin ilmainen, joten kaikkea ei tarvitsekaan nähdä kerralla.

Mies oli jäänyt tekemään töitä kotiin, joten en viitsinyt viedä meidän pikkusirkusta vielä takaisin (varsinkin kun se telkkarikin oli pannassa), joten noin kahden minuutin miettimisellä jatkettiin matkaa viereiseen Kiasmaan.

Museokokemuksia koko vuodeksi

Yläikkunoista näkyi vielä kauas ulos värikkäät karvaturrit, joista olin nähnyt useita hauskoja kuvia, joten tällä näkökulmalla myytiin idea museosta lapsille. En siis ole juurikaan käynyt museoissa lasten kanssa, toki joissain, mutta sen verran harvoin, etten voi mitenkään väittää meidän olevan jotenkin museoiden suurkuluttajia. Saadakseni tähän asiaan vihdoin muutoksen, sijoitin Kiasman kassalla suoraan 69 euroa Museokorttiin, joka tarjoaa rajoituksettoman pääsyn lukuisiin kulttuurin kehtoihin niin Helsingissä kuin muuallakin Suomessa. Oletan kortin maksavan itsensä nopeasti takaisin, koska yksittäinen sisäänpääsy esimerkiksi tuonne Kiasmaan olisi ollut 18 euroa.

Lisäksi kortti poistaa paineen koluta koko museo kerralla läpi tai että siellä olisi vietettävä tuntikaupalla aikaa sen kerran kun menee. Nyt minulla on mahdollisuus vain piipahtaa just sen aikaa kuin on mahdollista, ilman että tarvitsee surkutella pääsylippurahojen menevän jotenkin hukkaan. Mutta tämäpä kai se Museokortin perimmäinen idea onkin, madaltaa kynnystä astua sisään.

Hämmästyttävän onnistunut Kiasma

Kiasmassa oli nyt monta mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa näyttelyä tllaiselle taiteesta mitään tietämättömällekin. Edelleen moni teos menee niin sanotusti yli hilseen, mutta esimerkiksi Iiu Susirajan itseironiset, inhorealistiset ja humoristiset valokuvat ihmetyttivät niin aikuisia kuin lapsiakin.

Neloskerroksessa oli keskellä huonetta valtava alaston mallinukke – ”Täti on ihan nakuna!” –  ja ympärillä maalaustelineitä, joihin sai istahtaa ja piirtää oman versionsa mallista. Olin hämmästynyt, kuinka innoissaan nämä meidän pienet kävijät tarttuivat kyniin ja alkoivat samantien työstää omia piirroksiaan.

 

Värikkäät, pehmoiset ja valtavat karvaturrit eli Hrafnhildur Arnardóttirin aka. Shoplifterin näyttely nimeltään Nervescape VIII oli vierailumme loppuhuipentuma, ja kun vaan tarpeeksi monta kertaa jaksoi toistaa, ettei saa repiä, roikkua eikä juosta niin hommahan meni ihan hyvin.

Lumoavat balleriinat

Kaikista teoksista Arminin ja Reetan suosikiksi nousi kuitenkin, hieman yllättäen Marja Helanderin kymmenminuuttinen videoteos Maan sisällä linnut. Pimeässä salissa jatkuvasti uudestaan pyörivässä pätkässä kaksi saamelaista balleriinaa tanssii ensin Lapin karussa luonnossa, he kulkevat läpi turistikahvilan Helsinkiin edustakuntatalon portaille ja ovat lopuksi jumissa poroaitauksessa.

Kuvaus on kaunista, musiikki miellyttävää ja valkopukuiset balleriinat nyt ovat lumoavaa katsottavaa Suomen luonnon keskellä. Aikuiselle teoksessa tulee esiin myös saamelaisuuden ja valtakulttuurin yhteentörmäykset. Katsoimme videon yhteensä kolme kertaa läpi, lasten toiveesta. Olen häkeltynyt.

Ihan vaikuttava vaihtoehto Netflixille. Suosittelen.

***

Oodin nettisivut

Kiasman nettisivut

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Marjo 9.7.2019 at 22:30

    Oletteko jo ilmaiskohteet Lasten kaupunki ja Päivälehden museo kolunneet? Ja Luonnontieteellistä museotakin voisin teidän poppoolle suositella. Sinne käy museokortti ja alle 7-vuotiaista ei mene maksua.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 12.7.2019 at 12:59

      Kiitos vinkeistä! Luonnontieteelliseen päädyttiin heti eilen, ja pari tuntia vierähti mukavasti, vaikka ekan kerroksen luunäyttely unohtuikin – mutta sinne joku kerta uudestaan siis. Lasten kaupungista ja Päivälehden museosta oon kuullut useasti, ehkä seuraavilla retkillä jompaan kumpaan 🙂

  • Reply Aino Salminen 9.7.2019 at 22:31

    Mä tykkäsin myös tuosta videoteoksesta kovasti. Muutkin näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja Kiasmassa vierähti pitkä tovi taannoin toukokuussa. Aivan mahtavaa, että lasten kokemus museosta oli noin myönteinen. Heidät on sen ansiosta varmasti toistekin helppo saada innostumaan uudesta reissusta joko Kiasmaan tai muualle. Helsingissä ja sen ympäristössä kohteita riittää. Sinä kasvatat siellä tulevia museokortin omistajia!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 12.7.2019 at 13:03

      Tuon videon näkee muuten Yle Areenasta (en kylläkään osaa nyt sanoa näkyyko ulkomaille)!! 🙂 Me kipaistiin heti perään Luonnontieteellisessä museossa, ja matkalla lapset tunnisti Kiasman ja olisivat halunneet sinne uudestaan 😛

    Leave a Reply