Oma maa mansikka…

Näinhän se taitaa olla, oma maa mansikka ja muu maa mustikka. Mansikoita vilisee tällä hetkellä unissanikin, niin paljon niitä on tullut nyt pilkottua pakkaseen. Ja kun jonain herkkänä hetkenä olin mennyt lupaamaan lapsille, että tottakai me voidaan mennä myös itse poimimaan mansikoita, oli tänään aika lunastaa tämä lupaus. Aamulla joku facebookin ahkerista marjamyyjistä mainosti, että Etelä-Suomen marjasato olisi lähes kokonaan kerätty, joten pelästyin, että kohta ei ehditä ollenkaan.

Nopealla googletuksella löysin meille itsepoimintapaikan Vantaalta. Pakkasin lapsille mukaan sellaiset puolen kilon turkkilainen jugurtti -pönikät (kätevät kun niissä on kahva ja kansi) ja itselle aiemmin kaupasta ostetun 5kg mansikkasetin pahvilaatikon. Lähdimme liikkeelle täysin ilman keräystavoitetta, koska tosiaan sitä mansikkaa meiltä nyt löytyy jo.

Mielessä muutakin kuin mansikoita

Olen jaksanut ensimmäisen paluumuuton jälkeisen Suomen kuukauden olla hämmästyttävän innoissani niinkin arkisista asioista kuin mansikat, iso pakastin, karjalanpiirakat ja jopa vain noin kahdenkympin lämpötilatkin saavat hymyn huulille. Tästä kun Miehen kanssa juttelin, mietittiin että mieli taitaa tehdä omaa taustatyötään sen eteen, että paluumuutto tuntuisi mahdollisimman miellyttävältä. Uskomme molemmat, että oma mieli tuppaa kääntämään asiat niin, että niistä näkee sen positiivisen.

Koska olisihan se ihan jäätävän rankkaa, jos tässä menisi kaikki päivät mussuttaessa Suomen outouksista, hintatasosta, ajokulttuurista, ihan mistä vaan. Vertailua tekee päänsä sisällä jatkuvasti varmaan vielä pitkään, ja tietysti joita asioita – myös niitä Suomen kannalta negatiivisia – nostaa esille tämän tästä. Mutta niihin ei kannata jäädä pyörimään. Voin käsi sydämellä sanoa, että nyt tuntuu hyvältä olla Suomessa. Eikä se ole este sille, että välillä ikävöisin joitain asioita Saksasta.

Tällaisia asioita ehtii miettimään vaikkapa siellä mansikkapellolla. Ehtisi enemmänkin, jos mukana olisi ollut useampia keräysastioita ja vähemmän lapsia. Mutta sellainen kolmen vartin keikka tuli tehtyä kevyesti, ja sinä aikana kerättiin hurjan makeita, kypsiä marjoja 6,4 kiloa. Nyt alkaa olla saturaatiopiste mansikoiden kanssa saavutettu – ei enempää kiitos.

Mistä löytää marjoille poimijat?

Mutta pelloilla kasvaa punaista kultaa vielä viikkotolkulla, ainakin mitä on uskominen tämän vantaalaisen tilan pitkäaikaiseen työntekijään. Samaan hengenvetoon mies harmitteli itsepoimijoiden huomattavaa vähyyttä. Ei ole kuulemma yhtenäkään vuonna ollut niin vähän väkeä kuin tänä vuonna. Marjaa on pitkät rivit täynnä, kunhan vaan joku keräisi pois. Pahin skenaario on se, että herkut mätänevät pellolle.

Kyselin, eikö heillä ole kesätyöntekijöitä poimimassa. On kuulemma, yli 300 henkeä Ukrainasta. Suomalaisia poimijoita ei ole ollut töissä enää vuosiin. Pistää miettimään, montakin asiaa ja useammalta kantilta. En tähän muurahaispesään sohaise sen enempää, mutta itsepoimijoiden vähyyttä ei juurikaan ihmettele. Koska hinta.

Kaupasta tai tilamyynnistä voi hyvin saada 5kg laatikon noin 30 euron hintaan. Itsepoimittu mansikka maksaa tämän saman verran. Tarvitseeko tätä kummemmin perustella?

Tästä huolimatta haluan omalta osaltani kannustaa muitakin menemään itse mansikkapellolle! Samalla saa syödä niin paljon kuin lystää, eikä niitä pakko ole kerätä viittä, kymmentä tai kahtakymmentä kiloa, vaan just sen verran kuin itse haluaa. Saapahan viimeisen päälle priimaa tavaraa, kun voi itse marjansa valita. Lapset viihtyivät alkumarinasta ylipäästyään mainiosti ja oli pakko jopa hieman suitsia heidän keräysintoaan lopuksi, jottemme huku mansikoihin kotona.

Sormet punaisina ja suu mansikoista makeana totean Suomen kesän olevan ainutlaatuinen. Tai ehkä se vain minun mieleni, joka haluaa minun uskovan niin?

***

Poimimme mansikoita Koivistoisten mansikkapaikalla Vantaalla.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Anu / Mielilandia 4.7.2019 at 17:38

    Ihan samat fiilikset paluumuutosta. On myös aika pitkälti kiinni itsestä, keskittyykö hyviin vai huonoihin puoliin – niitä kumminkin on kaikkialla. Kesällä on toki kivoja juttuja helpompi huomata.

    Ja kiitti mansikkapaikkavinkistä vielä täälläkin! Mä taidan kyllä mennä teidän innoittamana poimimaan itse. Googlaan saman tien tuon saman paikan, josko sen sijainti esim. olisi sopiva.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 12.7.2019 at 12:55

      Kiva kuulla että siellä on samoja fiiliksiä 🙂 Toivottavasti sait myös mansikat!

    Leave a Reply