Se oikea juhannus

Nyt kun juhannuksen mökkipölyt on karistettu rantasaunaan ja takakontillinen tavaraa purettu takaisin paikoilleen, on hyvä hetki summata meidän juhannus Suomessa. Edelliset kaksi keskikesän juhlaa vietettiin Saksassa, näistä ensimmäinen meillä kotona ja toinen ystäväperheen luona. Vaikka yritystä saavuttaa aito juhannusfiilis oli erityisesti viime vuonna jo ihan kunnolla, kyllä on vain todettava, että juhannus on se oikea juhannus vain Suomessa.

Jo vuosia juhannukset on meidän perheessä vietetty torstaista sunnuntaihin isolla kaveriporukalla jollain mökillä, joita onnekkaasti lähipiiristä löytyy useampia. Vuodesta 2013 tukikohtana on ollut kaverin (vanhempien) mökki Orivedellä, ja siellä lapsemmekin ovat viettäneet jokaisen juhannuksen lukuunottamatta näitä kahta edellistä poikkeusta. Armin kyseli ennen tämänvuotista juhannusta, että mahtaako se olla se päivä, jolloin ammutaan ilotulituksia? Ulkosuomalaislapsella menee helposti perinteiset juhlapyhät sekaisin…

Karavaanimme pakkasi varusteita varautuen sekä helteisiin että sateeseen ja kaikkeen siltä väliltä (juhannussää yllättää kuitenkin aina!) mutta tänä vuonna oli äärimmäisen vähäluminen jussi ja edelleen tuntuu siltä, että Suomi näyttää kokonaisuudessaan niitä parhaita puoliaan meille. Hyvä näin. Tai no – pakko hieman purnata mansikoiden hinnoista – kaksi litraa 15 euroa. Viisitoista euroa! Eihän se ole tyhmä, joka pyytää, mutta joku roti sentään.

Mökin keittiössä, uusia perunoita iltagrillausta pestessä, tuntui hetken kuin ei olisi poissa oltukaan. Odotin tämän fiiliksen tulevan hitaammin kuin alle kuukaudessa. Kaikki valmistautuminen koko mökkijuhlaan meni vanhalla rutiinilla, kaupasta hankittiin ”perunat, sillit ja tillit” ja jalkaan vedettiin ne samat verkkarit, kuin joka ikisenä edellisenäkin vuotena.

Toisaalta, päivittäin Saksa käy mielessä useita kertoja sekä hyvässä että huonommassa. Katselin ensi viikon sääennustetta Düsseldorfiiin, ja ensi viikolla sinne on lupailtu +36 astetta. Muistan viime kesän paahtohelteistä, kun kävin ystäväperheen kanssa Kölnin eläintarhassa vastaavissa lämpötiloissa. Vaikka auringosta ja lämmöstä tykkäänkin, rajansa kaikella ja olen itseasiassa erittäin tyytyväinen tähän Helsingin pariinkymmeneen asteeseen. Satunnaiset hellepäivät tuntuvat sitten sitäkin makeimmilta.

Tämän vuoden juhannus piti sisällään rantasaunomista, uintia, soutuveneilyä, kalastusta mato-ongilla, hyvää seuraa, grilliruokaa, ja sitten sama uudestaan sillä perinteisellä kaavalla torstaista sunnuntaihin. Sen verran reilussa vuosikymmenessä on hommat muuttuneet, että enää ei istuttu yömyöhään ulkona itikoiden syötävänä suomirokkia hoilaten, vaan vetäydyttiin sohville siemailemaan muutamat juhannusjuomat lasten nukkumaanmenon jälkeen.

Instagram-fiidini täyttyi toinen toistaan ihanimmista ja tunnelmallisemmista juhannuskuvista, ja monesti tuli mietittyä, että voiko huippuunsa viritetyssä some-maailmassa nuo näkymät totta ollakaan. Mutta kun omin silmin todistaa juhannusyön rauhan, valon ja vihreyden, ei voi muuta kuin todeta, että Suomi on kyllä kaunis maa, ihan ilman mitään filttereitä. Alla myöhäisen juhannusyön taikaa hieman yli klo 23.

Onneksi mökillä oli pimennysverhot.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Katriina 24.6.2019 at 12:49

    On kuvia ja kuvia.

    Koillinen kultoa kajastelee, kesäyö hopeita seuloo,
    hämytär havunneulalla sinistä silkkiä seuloo.
    (Einari Vuorea, Kesäyö)
    Hyvää kesänjatkoa.

  • Leave a Reply