Saksalainen lastenvahti löydetty

Olen nyt ollut Suomessa 3 viikkoa. Tämä aika tuntuu itseasiassa jopa paljon pidemmältä, johtuen ehkä siitä, että on tapahtunut niin paljon. Tai siis, ei tässä sen kummempia tapahtumia ole ollut, mutta kaikenlaista ohjelmaa ja tekemistä sekä kodissa että kodin ulkopuolella.

On ehditty juhlia yksiä erittäin railakkaita 4o-vuotisjuhlia, käydä lasten kanssa uimassa useammassakin eri paikassa (ilmaisia kaikki!), nähty kavereita ja laitettu kotia kuntoon kaiken tämän lomassa. Laatikoita ei ole enää järjetön määrä, vaan sellainen siedettävä määrä. Pyykkikori (ja pyykit sen sisällä…) on vieläkin löytämättä, epäilen sijainniksi sitä ulkovaraston taaimmaista laatikkoa, johon sain tänään sentään jo katsekontaktin.

Viime viikko oli osittain aika rankka, lapset nahistelivat tavanomaista enemmän, Mies oli työmatkalla – arvatkaas missä, Saksassa! – ja tavaroiden puku kotona ei meinannut edistyä. Hermot olivat välillä kovinkin kireällä, mutta tämä viikko on alkanut jo aivan eri merkeissä. Olen saanut vaikka kuinka monta laatikkoa tyhjäksi ja pinottua niitä autokatokseen, jotta muuttofirman miehet voisivat noutaa ne takaisin itselleen. Lastenhuoneessa näkyy lattia, ja olen käynyt kaikki  lastenvaatteet vielä kertaalleen läpi, ja nyt kaapeissa ei ole mitään turhaa! Kirppispino alakerrassa kasvaa (joo, joku fiksu olisi tehnyt tämän jo Saksan päässä, mutta tällä mennään nyt) ja muutamat jutut jaksoin jo naputella lähialueemme FB-kirppispalstalle myyntiin ja ilokseni niille löytyi ostajat samantien.

Lapset leikkivät keskenään ajoittain saksaksi, välillä pitkiäkin pätkiä. Minun kanssa saksan puhuminen ei tunnu luonnolliselta oikein kellekään, joten olen erittäin, erittäin iloinen, kun tänään saatiin natiivipuhuja leikkimään lasten kanssa pariksi tunniksi. Liityin reteästi ”Saksalaiset Suomessa” -ryhmään Facebookissa, ja laitoin sinne ilmoituksen, että haemme saksankielistä lastenvahtia. Sain muutaman vastauksen, ja jatkoin viestittelyä au pairina toimivan nuoren naisen kanssa. Tänään vihdoin aikataulumme osuivat yksiin ja hän oli puoliltapäivin ovellamme.

Lapsille olin aamulla kertonut, että tänään tulee uusi lastenvahti, ja että hänen kanssa voitte sitten leikkiä saksaksi. Alkuvastaanotto oli laimea, mutta kellon lähestyessä puoltapäivää lapset olivat selvästi hieman pistoksissa. Nainen oli oikein mukava, juteltiin meillä hetki, näytin talon pikaisesti ja sitten ehdotin, että saatan hänet ja lapset lähikaupalle, josta he voivat jatkaa puistoon ja tulla sitten kaupan jäätelöaltaan kautta takaisin. Tämä selvä, Armin ja Reetta lähtivät muitta mutkitta näyttämään lastenvahdille, missä puisto on.

Käytin ajan hyödyksi ulkovaraston parissa ja makasin sitten vartin sohvalla tekemättä mitään. Teki hyvää. Takaisin tuli kaksi iloista lasta ja edelleen mukava lastenvahti. Heillä oli kuulemma ollut kivaa, Reetta oli järjestänyt hiekkalaatikolla lastenvahdille synttärijuhlat ja jätskit maistuivat. Saksakin oli kysymäni mukaan sujunut lapsilta hyvin, ja kun tiedustelin vielä Arminilta ja Reetalta, että olivatko he ymmärtäneet kaiken, mitä lastenvahti oli sanonut, väittivät he ainakin näin käyneen. Jes!

Olisipa mukavaa, jos tästä tulisi meille nyt sellainen luottotyyppi, joka voisi tulla viikon, parin välein leikkimään ja nimenomaan juttelemaan lasten kanssa. Pidetään peukkuja! Samaa aihepiiriä sivuten linkkaan vielä vanhaan tekstiin ajalta, kun olimme juuri muuttaneet Saksaan, ja miten silloin löysin lastenvahdin, voit lukea sen täältä.

***

Kuvat yhdeltä uintireissultamme Espoosta, Haukilahden rannalta. Merivesi oli +18, ilma hellelukemissa.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply