Kirjastokortin uusiminen

Kirjastokorttini on tehnyt katoamistempun jossain Saksan ja Suomen välillä. Olen kylläkin aivan varma, että se pölähtää jostain vielä vastaan, mutta päätinpä silti tiedustella lähikirjastosta uutta korttia. Kirjasto sijaitsee neuvolan alakerrassa, ja meillä oli lapsille rokotusajat aamupäivälle, joten molemmat asiat hoituivat kerralla.

Palautettiin ensin anopin kortilla lainatut muuttoa käsittelevät lastenkirjat (ei välttämättä mitään suuria helmiä ollut tässä erässä) ja kyselin sitten apuja tiskiltä. Pakko sanoa tähän väliin, että jaksan kerta toisensa jälkeen yllättyä iloisesti kirjaston henkilökunnan palvelualttiudesta. Aiemmin ihmettelin, mitä ne siellä vaan luuhaa hyllyjen välissä, mutta olen nyt rohkaistunut kyselemään ja suomalaisittain vaivaamaan  heitä enemmän, ja sanon vaan että kannattaa. Mukavaa asioida kerrankin henkilön kanssa, joka oikeasti tietää aiheesta jotain eikä yritä myydä mitään.

Kirjastokortti on halvempi kuin pallo jäätelöä

Mutta siis, uuden kirjastokortin sai samantien mukaan näyttämällä henkkarit. Mulla on ajokortti aina mukana, skannasivat siitä viivakoodin ja kirjastokortti oli parilla klikkauksella valmis. Lysti maksoi 3 euroa. Kolme vaivaista euroa! Siis vähemmän kuin se parjaamani yksi jäätelöpallo! Suomi on kyllä ihmeellinen maa.

Sain valita yksivärisen ja värikkään kortin väliltä, ja lapset valitsivat puolestani värikkään. Oikein pirteä. Mukaan sain infovihkosen, tiedot puhelimeen ladattavasta appsista, joka toimii myös kirjastokorttina ja hei – myös lapset huomioitiin! He saivat omat kirjanmerkit ja lisäksi etunimiensä alkukirjaimien mukaiset kortit. Kyllä nyt kelpaa taas lainailla ja lukea kaikenlaista uutta.

Maksuton (eli siis hyvinvointivaltion verovaroilla katettu) kirjasto on taas kerran asioita, joita osaa arvostaa paljon enemmän, kun niistä on ollut erossa jonkin aikaa. Saksassa kotikaupungissamme kirjaston vuosijäsenyys olisi ollut 15,50 euroa. Eihän tuokaan paljon, mutta ehkä kuitenkin osalle ihmisiä juuri sen verran, että kynnys asioida kasvaa. Muistan, kuinka ihmettelin Saksaan muuttaessamme saatua kaupungin lahjakorttia kirjastoon otsikolla ”ensimmäinen vuosi ilmaiseksi”. Ehkä tässä on haettu jonkinlaista porttiteoriaa kulttuurikasvatuksen puoleen?

Vielä kun ehtisi lähteä tutustumaan Helsingin uuteen keskustakirjasto Oodiin. Se on noussut pystyyn kuin varkain ja olen vain muutamasti viistänyt sen ohi kiireissäni.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Minna 15.6.2019 at 07:58

    Ryhdyin alun perin seuraamaan blogiasi koska olin kiinnostunut siitä, millaista toisessa kulttuurissa asuminen on. Mutta kyllä nämä Suomen erityispiirteitä käsittelevät postaukset ovat vähintään yhtä mielenkiintoisia! Kiitos!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 15.6.2019 at 08:30

      Kiitos Minna! Tämä oli aivan ihana palaute ❤️

    Leave a Reply