Uinnista ja jäätelöstä

Muuttokuorman Suomeen saapumisen jälkeiset päivät ovat menneet luonnollisesti laatikoita purkaessa, tavaroille vanhoja ja uusia paikkoja etsiessä sekä myöskin upeista kesähelteistä nauttiessa. Mies joutui viettämään lauantain maalisudin varressa joten minä vietin päivän poissa jaloista lasten kanssa. Tasan ei mene aina, ei edes joka kerta.

Itselleni suomen kielen kuuleminen on edelleen hieman hätkähdyttävää aika ajoin. Olen ihan kärppänä kuulemassa jokaisen lauseen puolikkaankin, reagoin salamana jokaiseen ÄITIII -huutoon leikkipuistoissa ja meinaan kääntyillä muita suomen puhujia kohti. Ei, ne eivät puhu minulle. Ei, minä en tunne kaikkia suomea puhuvia eikä niitä kiinnosta tietää, kuka minä olen. 

Oittaan uimaranta ja Angry Birds -puisto Espoossa

Lauantaina Espoossa, Oittaan uimarannalla kävin taas kerran läpi nuo kaikki tilanteet, mutta vältyin sen kummemmilta kiusallisilta tilanteilta. Päädyin Oittaalle siksi, koska muistin siellä olevan sekä Angry Birds -puiston että ravintolan, josta voisimme sitten haukata lounasta. Puoli kymmenen aikaa iso parkkis oli lähes typötyhjä ja paikan rannalta sai valita vapaasti. Lounaan jälkeen lähtiessä parkkialueet olivat tupaten täynnä, enkä ihmettele, koska elohopea kohosi noin 30 asteeseen!

Oittaalla on muuten tarjolla buffet-lounas joka päivä, myös viikonloppuisin, ja sen hinta 12€ kohtasi hyvin tarjonnan ja laadun. Lapset söivät edullisemmin, ja olisi pitänyt rajoittaa aamupäivän eväsnapostelua, jotta sitä oikeaakin ruokaa olisi uponnut enemmän.

Rannan vesi oli 17-19c, eli jäätävää, mutta sehän ei lapsia estänyt ilakoimasta. Sinilevästä ei vielä tähän aikaan vuodesta ollut tietoakaan ja hiekkapohja oli mukavan matala pienillekin lapsille polskuttaa. Menemme varmasti uudelleenkin (Ikeakin on kätevästi matkalla).

Järkytystä jäätelökioskilla

Oittaalta matka jatkui Bauhausiin hakemaan lisää maalia Miehelle. Pidettiin pihalla jäätelönmittainen tauko. Aika hauska paikka jäätelökioskille, remonttitavarakaupan piha!

Mutta kyllä meinasi jäädä jätskit ostamatta kun vilkaisin hinnastoa. Valikoimassa sinänsä ei ollut mitään vikaa, makuvaihtoehdot olivat itseasiassa aika mielenkiintoisia, vai mitä sanotte sitruunaisesta lakritsista tai porkkanakakusta? Mutta että yhdestä pallosta pyydetään 3,50 euroa. Kolme ja puoli euroa!

Eli kun ostin yhdet pallot sellaisella halvalla vohvelilla kahdelle lapselle, maksoin tästä lystistä 7 euroa. Jos olisin halunnut maksaa vielä 0,50e/jätski lisää, olisin saanut ”aidon vohvelin”, joka mun silmään näytti siltä, jonka ymmärrän normaaliksi vohveliksi. Anteeksi nyt tämä nillitys, mutta jos nelihenkinen perhe kävisi koko kesäloman ajan kerran viikossa jätskillä (joka ei mielestäni ole edes usein), maksaisi se niin paljon, että Saksasta saisi samalla rahalla 140 jätskipalloa. Että voihan tötterö sentään sanon minä.

Pirkkolan Plotti Helsingissä

Lähdimme karistamaan järkytyksen seuraavaksi Pirkkolan Plotille Helsinkiin, joka on vallan mukava uimalammikko urheilupuiston kupeessa. Jälleen auto parkkiin, viltti rannalle ja veteen mars. Plotilla on myös pieni vesiliukumäki, josta Armin meni ensin itse monta kertaa, sitten lopulta Reettakin uskalsi mukaan ja lopuksi Reetta laski myös yksin, jes!

Lähetin rannalta pienen videopätkän kavereille, joista yksi kommentoi että onpas siellä paljon väkeä. Oma silmäni peilasi tilannetta saksalaisiin maauimaloihin enkä voinut mitenkään yhtyä tähän näkemykseen. Täällähän mahtui uimaan, pyyhkeen sai lähes just siihen minne halusi ja lapsetkin pystyi pitämään näköetäisyydellä (vaikka se oli aavistuksen hankalaa, kun toinen sukeltelee jatkuvasti ja toinen päätti lähteä kiipeilytelineelle).

Uinti halpa, jäätelö kallis

Kun olin aikani jaksanut sadatella mielessäni kahden jäätelötötterön hintaa, tajusin vasta illalla kotona (tai siis anopilla) kolikon toisen puolen. Että mehän ei maksettu uinneista luonnon keskellä pennin pyörylää, ei Espoon eikä Helsingin puolella. Senkus vaan auto maksutta parkkiin (julkisillakin olisi teoriassa päässyt perille), vapaasti paikka nurtsilta tai hiekalta valinnan mukaan ja sitten vaan nauttimaan puhtaasta rannasta ja kesäpäivästä. Saksassa vastaavasta olisi kyllä joutunut maksamaan, jakamaan tilansa tuhannen muun kanssa eikä kyseessä olisi ollut mikään järvi tai lampi vaan ihan uima-allas. Tokihan Reinin rannoille pääsee ilmaiseksi, mutta siinä joessa ei suositella uimista lainkaan. 

Eli tässä mielessä Suomessa selvästi kannustetaan ulkoiluun ja liikuntaan, muttei juurikaan jäätelönsyöntiin. Ja silti täällä syödään eniten jäätelöä Euroopassa! 

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply