Muuttokuorma saapui!

Maallinen omaisuutemme saapui sovitusti klo 9 tänä aamuna. Reilussa neljässä tunnissa iso pakettiauto ja yksi rekka oli purettu, ja sen jälkeen vielä pari tuntia muuttomiehet purkivat isoimpia tavaroita ja asentelivat purettuja huonekaluja kokoon. Olin itse hommissa asunnolla 13h, joista puolet meni laatikoiden ja huonekalujen paikkojen organisointiin ja loput purkamiseen.

Mies oli tänään jo ihan normaalisti Suomen toimistolla töissä, joten päivystin kämpällä lasten kanssa. Sain onneksi apuun aamupäivälle ystävän, joka vei puoliltapäivin lapset läheiseen puistoon leikkimään ja syömään sekä illalla vielä toisen ystävän avuksi purkamaan ja juomaan pari ansaittua siideriä.

Tavaramme oli jouduttu siirtämään yhdestä isosta rekasta kahteen autoon mutta kaikki tulivat onnellisesti perille. Tai ainakaan en ole huomannut vielä mitään puuttuvan. Tiedoksi myös kaikille, jotka ovat jännitäneet kanssani viherkasvien kohtaloa: ne selvisivät hengissä! Kaksi viikkoa lämpimässä mutta pimeässä ilman kastelua eivät tappaneet kasvejani, joten ehkä siksi minäkin saan ne pidettyä hengissä!

Asuntomme Suomessa on hieman pienempi kuin Saksassa ja muuttofirmojen antamien tietojen mukaan meillä oli noin 10 kuutiota enemmän tavaraa tähän suuntaan tullessa. Joten ehkä jokseenkin jännitin, miten ikinä saan tavarat mahtumaan minnekään. Alkuun näytti hyvältä, sitten (minulle) meinasi iskeä epätoivo mutta illalla asunnolta lähtiessäni olin toiveikas, että kyllä se tästä vielä. 

Saksassa olin ehkä noin miljoonakaksisataa kertaa pyytänyt lapsia käymään läpi lelunsa, jotta voitaisiin jo siellä päässä luopua niistä, joilla ei enää leikitä. Tämä onnistui, no, aika huonolla arvosanalla. Nyt kun olin antanut tehtäväksi alkaa purkaa lastenhuoneen laatikoita, poismenevää lelua, kirjaa ja muuta rompetta alkoikin yhtäkkiä löytyä enemmän kuin koskaan aikaisemmin! Olen yrittänyt olla hävittämättä lasten tavaraa (ainakaan hirveästi) salaa yön pimeinä tunteina, joten olin äärimmäisen iloinen tästä panoksesta. Samaan hengenvetoon sovittiinkin sitten pihakirppis huomiselle, kun kuitenkin vietän lasten kanssa päivän asunnolla, niin onpa heilläkin jotain tekemistä siinä samalla. 

Lapset saivat puistossa lounaaksi kasvisrisottoa ja päivälliseksi läheinen S-market tarjoili lihapullia ja perunamuussia. Olemme eläneet tällaisilla valmis tai puolivalmis -virityksillä jo sen verran pitkään, että huomaan oikeasti melkein odottavani, että pääsen tekemään jotain kotiruokaa ihan itse. Muistuttakaa, että muistelen tätä hetkeä kun kiroilen tilanteen tasaannuttua ”Mitä tänään syötäisiin?” mantraa…

Muuttorekan kanssa kävi pieniä kommelluksia, jota pian 68 vuotta täyttävän muuttomiehen mukaan ei ole hänelle 25 vuoden uran aikana koskaan käynyt. Homman ollessa heidän osaltaan taputeltu, hän ei päässyt peruuttamaan kapealta pihatieltämme pois, koska kadulla oli parkkeerattu auto juuri siihen, jonne iso rekka olisi pitänyt peruuttaa. Rekan kääntäminen ei onnistunut mitenkään muuten, koska pihatien päädyssä kadun varrella toisella puolella oli roskakatos ja toisella iso vaahtera. Tilaa jäi ehkä 5cm molemmin puolin.

Auto kuului naapurissamme oleville vieraille, täysin tuntemattomia tyyppejä meille siis, mitä nyt aamulla vaihdettiin pihalla pari sanaa. Auton ovet olivat lukossa, eikä työntäminenkään pois tieltä tullut kysymykseen.

Miehen hyvän idean avulla sain rekisterinumeron perusteella selvitin kuitenkin auton omistajan, jolta sain tämänhetkisen kuskin yhteystiedot. He olivat juuri lautassa saapumassa Suomenlinnaan! Rekkakuskin piti päästä viemään rekka varastolle ja jatkaa siitä vielä kotiinsa Tampereelle, tietenkin mahdollisimman pian. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin että kadulle parkkeeratun auton kuski lähti seuraavalla Suomenlinnan lautalla takaisin, nappasi taksin keskustasta meille päin, siirsi autoa 5m ja hyppäsi saman taksin kyytiin takaisin keskustaan. Pahoittelimme tilannetta puolin ja toisin. Auto ei ollut parkkeerattu kadulle väärin, mutta se vaan tässä tapauksessa oli täysin tiellä.

Vaikka tavarat ovat nyt kodissamme, emme vieläkään pääse sinne yöpymään. Tai olisi siellä toki voinut jollain konstilla olla, mutta hoidetaan ensin sekä aikuisten että lasten makuuhuoneiden seinien maalaukset, ja josko sitten? Ehkä sunnuntaina? Katsotaan. Pari päivää sinne tai tänne ei enää tunnu niin pahalta.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Vihreän saaren emäntä 7.6.2019 at 12:51

    Tosi vauhdilla olette saaneet ainakin isoimmat tavarat purettua ja paikoilleen!

  • Leave a Reply