Siivousta, maalausta ja muuttokuorman odotusta

Alkuviikko on mennyt päiväsaikaan kuten mikä tahansa kesälomapäivä. Leikkipuistoja, kavereita, lounaita ulkona, pihaleikkejä. Sää on todella hellinyt Helsinkiä ja jaksan hämmästellä sitä, kuinka kevyetkin hellelukemat tuntuvat todella lämpimiltä.

Aiemmin kerroin, että muuttokuorma olisi tulossa keskiviikkoaamuna. No nyt on keskiviikkoilta ja rekka ei tänään tullut. Siihen on kuitenkin ihan selityksensä: me itse pyysimme yhden päivän myöhäistämistä. Kodilla on maalari siistimässä kaikki seinät, ja hommaan ei riittänytkään alunperin arvioidut kaksi päivää. Tämän kolmannenkin päivän jälkeen homma jää hieman kesken, mutta hoidamme Mies hoitaa sen loppuun seuraavina viikonloppuina. Maalaushommat on vaan niin paljon helpompi tehdä asunnon ollessa tyhjillään. Onneksi muuttofirmalle sopi tällainen hyvin lyhyellä varoitusajalla tuleva aikataulun muutos. Laatikkotetristä luvassa siis huomisesta eteenpäin (mahdollisesti hamaan tappiin saakka – vai otetaanko veikkauksia, milloin viimeinen muuttolaatikko puretaan?)

Tuntuuko koti kodilta?

Maalarin huhkiessa kodilla päivisin, on minulle jäänyt iltavuorot. Olen pyyhkinyt kaikki hyllyt ja kaapit, pessyt kylpyhuoneet ja suihkut, hinkannut uunin ja siistinyt ovenkarmeja ja lattialistoja. Hetkonen, aivan kuin olisin juuri tehnyt tätä samaa Saksan kodilla..? Noh, menee jo rutiinilla.

Hieman jännitin, miltä Suomen kotiin astuminen tuntuu muutaman vuoden jälkeen. Ei olla kuitenkaan koskaan aikaisemmin laitettu omaa kotia vuokralle. Lisäksi Saksan koti – vaikka vuokrakoti olikin – onnistui tuntumaan todella kodilta,  ja siitä piti ilolla huolta kuin omastaan. Mutta siis: onnekseni Suomen koti tuntui kuitenkin ihan siltä kodilta, miltä pitääkin. Monta yksityiskohtaa olin unohtanut, kuten pienet tuuletusikkunat ja koko varastohuoneen olemassaolon, mutta nopeasti silmä asetteli jo tuttuja huonekaluja niiden vanhoille paikoilleen.

Ei nameja neuvolasta

Käytin lapset eilen terveysasemamme neuvolassa 6v ja 4v tarkastuksissa. Aikaa Saksasta käsin varatessani minulle muistutettiin, että otathan sitten kaikki sekä Suomen että Saksan neuvolakortit ja rokotustiedot mukaan. ”Otan tottakai”.  Mutta kuinkas kävikään. En tajunnut lainkaan ottaa näitä erilleen meidän evakkotavaroiden joukkoon, joten siellähän ne kaikki tiedot ovat – hyvässä tallessa muuttorekan uumenissa. Vielä kun olin oikein erikseen käynyt Saksan lastenlääkäriltä pyytämässä kaikki tiedot tulosteina mukaan…

Onneksi tämä ei nyt ollut mikään suuri ongelma. Tarkistukset suoritettiin ihan normaalisti ja varattiin vielä ensi viikolle erillinen puolen tunnin aika, jolloin kirjataan koneelle puuttuvat kasvukäyrät ja rokotustiedot.

Neuvolaterveydenhoitaja oli kovin mukava ja otti lapset mainiosti huomioon. Lähtiessä ei tullut nallekarkkeja kuten Saksassa, mutta eivätpä lapset niitä muistaneet lainkaan. Tai ehkä onnistuin niin monta kertaa huokailemaan ”Tällaista ei sitten koskaan tapahtuisi Suomessa…” , että eivät viitsineet edes kysellä namien perään.

Parturista tuli sentään tarrat lapsille. Sietääkin tulla, hinta oli lähes kolminkertainen meidän Saksan vakiopaikkaan verrattuna! Ja hei, tiedän että nämä hintavertailut ovat maailman ärsyttäämpiä, mutta jotenkin se vaan tuntuu kuuluvan tähän paluumuttoon. Vai pitäisikö vaan todeta, että ihanan kallista, niin kuin se joku mainoslause vuosia sitten kuului?

Elämä on.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply