Sunnuntai Suomessa

Näin se viikko vierähti, ensimmäinen viikko Suomessa paluumuuttajana. Vielä muutama päivä, että pääsemme takaisin omaan kotiimme. Ajan kuluminen on hämmästyttänyt useampaan kertaan. Olemme olleet täällä kuitenkin vasta viikon ja samaan aikaan jo viikon.

Päivittäisten asioiden hoito ei aiheuta päänvaivaa, voin hypätä tuosta vaan auton rattiin ja suunnata määränpäähän ilman navigaattoria. Lähistöllä asuu useampikin ystävä ja sukulainen, joille voi ex-tempore soittaa tai jopa vain ilmestyä ovelle, kuten tein Homevialauran Lauralle. Niin harvoin kukaan enää vierailee ilmoittamatta, joten sehän tuntui jopa ihan eksoottiselta!

Kulunut sunnuntai on soljunut usealta pieneltä osalta eri tavoin kuin Saksassa. Siellä olisin useasti aamutuimaan kävellyt tai pyöräillyt johonkin kotimme läheisestä viidestä leipomosta ja ostanut uunituoreet sämpylät. Aamupäivän aikana oltaisiin käyty uimassa ja ehkä ulkoiltu. Kaupoille ei olisi ollut asiaa, koska kaikki olivat kiinni. Niitä aamulla auki olevia leipomoita lukuunottamatta. Niin saksalaisia meistä ei tullut, että oltaisiin linnoittauduttu telkkarin eteen illalla varttia yli kahdeksan seuraamaan miljoonien muiden saksalaisten kanssa illan murhaleffaa.

Tänä aamuna Mies sen sijaan pyörähti lähi-Alepaan, joka aukesi jo klo 9:00. Jos olisi ollut isommille ostoksille tarvetta, läheinen Kaaren Prisma on auki 24/7. En ole vielä ihan varma, mitä mieltä olen näistä ympärivuorokautisista aukioloista. Alkuun se, että kaikki oli kiinni sunnuntaisin Saksassa, tuntui ihan hölmön hommalta. Mutta ei mennyt kauaakaan, kun siihen tottui ja sunnuntait tuntuivat oikeasti edes jonkin verran sunnuntailta.

Toinen asia, mitä emme olisi voineet tehdä Saksassa sunnuntaina olivat kovaääniset pihahommat. Naureskelin, kun anoppi pisti reteästi ruohonleikkurin päälle pientaloalueella ja ääni lähinnä hukkui muiden leikkureiden hurinaan. Ei olisi käynyt päinsä tuollainen Saksassa, tai ainakin olisi ollut suuri riski saada naapuruston paheksunnat päällensä.

Tämän sunnuntain parhaita asioita oli parin tunnin visiitti lasten kanssa isäni luokse. Hän asuu ”landella” eli puoli tuntia autolla Helsingistä länteen. Nappasin samalla muutaman säilössä olleen laatikollisen tavaroitamme mukaan. Teimme vähän pihahommia ja lapset kaivoivat sormet mustina kastematoja. Voi tätä luonnon läheisyyttä, vaikka vieläkään ei ilman takkeja tarjennut. Helleaaltokin kelpaisi, mutta lämpöä olisi ehkä luvassa ensi viikolla, joten odotellaan rauhassa…

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Katriina 4.6.2019 at 21:28

    Ihania sireeninkukkia! Kukkivatko sireenit Suomessa tosiaan näin aikaisin? Siitä on kauan, kun olin viimeksi kesäkuun alussa Suomessa. Muistini mukaan ne kukkivat lähempänä juhannusta omanapuitten kanssa. Rakastan sireenien tuoksua.

  • Leave a Reply