Hausfrau saapui Suomeen Leijonien vanavedessä

Muutama välipäivä intensiivisestä blogin päivityksestä teki hyvää, koska tekemistä ja menoa ja on ollut niin paljon, että yöunista ei ole enää ollut varaa nipistää kirjoittamista varten. Kaikki on mallillaan, vaikka jossain kohtaa tuntui, ettei oma aivokapasiteetti enää riitä pitämään mielessä kaikkea tarvittavaa.

Tyhjän asunnon siivousta ja hyvästejä

Viime päivät muuttorekan lähtemisen jälkeen kuluivat asuntoa siivoten. Perjantai oli molempien lasten viimeinen päiväkotipäivä ja samalla Arminin läksiäisjuhlapäivä. Jäin mukaan eskariryhmän aamupiiriin ja Armin sai toivoa leikin, hänelle laulettiin onnentoivotuslaulu (ei mikään synttärilaulu siis) ja sitten opettajat antoivat paksun valokuva-albumin täynnä lasten piirroksia, terveisiä, kuvia ja opettajien omat tervehdykset. Erityisesti yksi kolmesta opettajasta oli erityisen kiintynyt Arminiin ja taas vollotettiin sitten yhdessä. Aamupiirin juhlallisuuksien jälkeen poistuin paikalta ja siirryin hoitamaan muita asioita. 

Kävelin päivän aikana lähemmäs 10 kilometriä pitkin meidän kyliä, kun kävin hoitamassa kaikenlaisia asioita (poismuuttoilmoitus, ostin lisää pesuaineita, jotain syötävää iltapäivälle yms). Pyörällä olisi päässyt reippaasti, mutta se, kuten kaikki muukin oli siellä rekassa.

Rekkaan eksyi myös lasten lentolaukut. Olin kyllä merkinnyt ne pinkillä post-it lapulla, kuten muutkin ei-muutettavat asiat, mutta ehkä ne laput olivat irroneet ja kun huomasin asian, oli jo liian myöhäistä saada lasten laukkuja pois rekan syövereistä. Niihin oli pakattu ne maailman tärkeimmät  unilelut, yökkärit ja hammasharjat – ja iPadit, joiden piti olla lentomatkojen pelastus. Selitin lapsille tilanteen, että näin oli käynyt vahingossa ja että saadaan Puput ja Kalat takaisin sitten Suomessa. Hieman jännitin reaktiota, mutta kyseessä ei näyttänyt olevan katastrofin paikka. Huh.

Muita pieniä pakkausfeeluja oli mm. se, että unohdin pakata itselleni yhtäkään takkia mukaan (Suomessa ei taida ihan pelkällä hupparilla kuitenkaan pärjätä) ja nähtävästi myöskin kaikki lääkkeet meni rekkaan. No, apteekista saa jos tarvitsee.

Lapsi heitettiin ulos eskarista

Viimeisenä eskaripäivänään Armin kirjaimellisesti heitettiin paikallisten perinteiden mukaan ulos päiväkodista. Vaikka ei nyt ihan koko (pitkälle kesään) jatkuvaa lukukautta ehdittykään käydä loppuun, olin jo aiemmin toivonut, voitaisiinko tämä heittojuttu silti tehdä, koska viime vuonna seurattiin tapahtumaa silloisten eskarilaisten osalta. Opettajat tarttuivat Arminia käsistä ja jaloista, lapset huusivat kuorossa ”korkealle”, laskettiin kolmeen ja heilautettiin Armin päiväkodin ulko-oven kynnyksen yli (ja laskettiin toki ihan nätisti maahan). Miten hauska perinne, siirtymäriitti päiväkotilaisesta eteenpäin. Syksyllä Armin olisi aloittanut Saksassa koulun, mutta ensi syksynä on Suomessa edessä esikouluvuosi.

Superviikonloppu

Viimeiset päivät Saksassa kuluivat ystäväperheen hoteissa ja viikonloppu huipentui datenightiin Miehen kanssa Düsseldorfin Altstadtissa, jossa oli vieläpä vuosittaisen Japani-päivän ilotulitukset illalla. Klo 23 alkaen 25 minuutin räiskeshow valaisi taivaan Rein-joen yllä ja keräsi kaupunkiin 600 000 henkeä päivän aikana.

Sunnuntai oli yhtä juhlaa sekin, kun ensin kekkeröitiin 1-vuotiasta ystäväperheemme kuopusta, meidän kummilasta, ja näin vieläpä yllärinä London & beoynd -blogin Leenan – ensimmäisen ystäväni Düsseldorfista. Illalla oli sanomattakin selvä, että jännitämme porukalla, miten Suomen jääkiekkojoukkueen Leijonien käy MM-finaalissa, ja kävihän siinä kerrakseen! Kuin ihmeen kaupalla lapset eivät juurikaan heränneet kannustukseemme tai juhlintaamme, kun kultamitali oli varmistunut.

Kultaleijonat saapuivat Helsinki-Vantaalle maanantaina iltapäivällä, minä lasten kanssa hieman jälkijunassa pari tuntia myöhemmin.

Nyt olemme Suomessa

Suomessa on vihreää, aurinkokin paistoi, ulkona on raikas ilma ja ollaan syöty karjalanpiirakoita. Edelleen tapahtuu niin paljon, ettei mieli meinaa pysyä mukana ja toistaiseksi tuntuu, että ollaan tultu vaan käymään, kuten vaikka jouluna. Lapset kommentoivat tuttuun vapautuneeseen tyyliinsä kaikkea ympärillä olevaa, eivätkä vielä muista, että nyt kaikki ymmärtävät mitä he sanovat. Yritän usuttaa lapsia käyttämään jatkossa salakieli saksaa  aiemman salakieli suomen sijaan.

Huomenna aamiaiseksi lisää karjalanpiirakoita.

Hausfrau kuittaa Suomesta ja palaa vielä muuttofiiliksiin, kunhan saa vähän unta palloon ensin.

PS. Moni on kysellyt blogin jatkosta, nyt kun aika Saksassa on ohi. Blogi jatkaa entiseen tapaansa keskittyen nyt paluumuuttoon, matkailuun (Keski-Eurooppa ja ehkäpä uutena myös Suomi?) sekä edelleen omaan elämään. Ja hei, mä olen ihan koko kesän kotona lasten kanssa ennen syksyn uusia kuvioita, joten samaa taattua Hausfrauta luvassa siltä osin. Kiitos, kun olet mukana!

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply