Se on siinä – Koti on pakattu!

Oi minkälainen päivä onkaan takana! Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta suuremmilta tunnekuohuilta säästyttiin ja itseasiassa fiilis on ollut koko päivän kovin iloinen. Ehkäpä myös auringonpaisteella ja vihdoinkin yli 20 asteen lämpötiloilla oli sormensa pelissä.

Viimeinen yö Saksan kodissa tuli nukuttua huonosti. Sain kyllä untakin, mutta niissä vain muutettiin koko ajan paikasta toiseen ja samalla hermoilin aamun herätystä heräilemällä itse vähän väliä. Lapset nukkuivat kuin tukit, tietenkin.

Aamulla vein lapset päiväkotiin kuten ennenkin, nyt vaan laitoin Reetan oman pyöräni lastenistuimeen jotta pääsisin sitten ripeämin takaisin kotiin. Olin kodin pihalla 07:50 ja siellähän muuttomiehet jo odottivat kontti avoinna olevan rekan kanssa.

Esittelin Kähärin kolmelle suomalaiselle muuttomiehelle meidän kodin kaikki neljä kerrosta ja käytiin yhdessä läpi, mitä lähtee ja mitä jää. Olin merkannut etukäteen pinkillä lapulla jäävät asiat, ja tämä oli oikein toimiva systeemi. Kun huoneet oli koluttu, miehet alkoivat hommiin ja minä yritin mahdollisimman ripeästi hoitaa alta pois vielä viimeiset tiskit ja vihdoinkin kuivaneet pyykit. Astianpesukone on myös hyvä tarkistaa, samoin kuin kahvinkeittimen suodatinpussi. Ilmainen vinkki kaikille muuttajille.

Aika ei kulunut kuin kolmisen tuntia ja keittiö oli paketissa. Kaikki lasit, kattilat, lautaset ja muut oli suojattu ja siirretty rekan uumeniin. Kyllä se vaan nopsaan käy tarvittaessa. Hieman jouduttiin jännittämään kaiken tavaran mahtumista, kun 44m3 oli puhuttu etukäteen ja alkuun tämä tavoite näytti aavistuksen epätoivoiselta. Noin puolessa välissä pakkausta arvio oli taas enemmän kohdallaan, mutta lopputulos, 53m3, vetää kyllä ainakin minut aika hiljaiseksi. Toisaalta muutto tehtiin ajatuksella ”kaikki mukaan” mutta ehkäpä sitä vähemmälläkin ihminen pärjäisi. Palataan asiaan Suomen päässä.

Pakkauspäivänä tuli myös halittua kaikki naapurit ja muutama eskarilaisen kavereiden äitiä. Hyvästejä liittyi siis tähänkin päivään, mutta totuus on että vielä me näemme, ainakin naapurit, koska kodilla täytyy kuitenkin vielä siivota lähipäivinä. Itkuakaan ei tosiaan tänään tullut – vaikka periaatteessa tilanteita olisi ollut lukuisia – joten voisiko olla, että olen aiemmalla pillityksellä saanut vuodatettua suurimmat hyökyaallot?

Muuttomiesten hoitaessa hommiaan pyöräilin Burgerbürooseen (~kaupungin asukasvirasto) tekemään Abmeldungia (=poismuuttoilmoitus), mutta olin liian ajoissa! Sen voi tehdä aikaisintaan viikkoa ennen, ja olin nyt yhtä päivää  liian aikaisessa, kun halutaan tehdä muutos kuun vaihteesta. Menen siis huomenna uudestaan.

Palkitsin itseni aamiaisella siinä samassa kahvilassa, jossa ihan ensimmäisen kerran käytiin Saksaan muuton jälkeen. Tuolloin vielä kiroiltiin sitä, ettei siellä käynyt muu kuin käteinen, nyt se on mielestäni jo aivan normaalia. Ostin vielä lähtiessä muuttomiehille muutaman juustosämpylän ja pretzelin.

Alkuiltapäivä menikin sitten lähinnä jaloissa pyöriessä siihen saakka, että voin hakea lapset päiväkodista (sitä ei siis sovi tehdä ihan koska vaan). Yritin vähentää viikonlopun siivoustaakkaa siistimällä keittiön kaappeja ja muita paikkoja, joiden tiesin olevan jo rauhassa muulta muuttohärdelliltä.

Reetalla oli tänään läksiäisjuhlat päiväkodilla. Hän sai valita ketkä haluaa viereensä istumaan aamupiiriin ja tarjoili minun kaupasta ostamiani muffinseja. Lisäksi oli luvassa toiveleikkejä ja lahjaksi hän sai päiväkotiryhmänsä kuvan ja lasten sormenjälkien mukaan tehdyn taulun. Ihana muistaminen päiväkodin puolelta!

Iltapäivällä sitten hieman jännitettiin, mahtuuko kaikki tavarat rekkaan, ja kyllähän ne sinne muutamaa pikkupoikkeusta lukuunottamatta meni. Lisäksi yksi viherkasvi jäii, mutta sen saan tuupattua ystävälle huomenissa. Rekan peräluukut sulkeutuivat, vieden mukanaan kaiken sen maallisen omaisuuden muutamaa matkalaukkua lukuunottamatta. Nopeasti se kävi, kolmelta mieheltä ei mennyt tähän kuin 8 tuntia. En edes uskalla ajatella, mikä määrä olisi ollut, kun omin voimin olisi yrittänyt tehdä vastaavaa…

Iltapäivällä lapset ihmettelivät tyhjentynyttä kämppää. He kävivät läpi kaikki kerrokset ja olivat ehkä hieman liian uteliaita muuttomiesten työtä kohtaan. Jatkuvasti piti komentaa kauemmaksi. Asunnossa oli vallan mahtava kaiku.

Sohvien alta paljastui noin 2,5 vuoden aikana kadonneet lelut ja hävettävä määrä pölyä. Onneksi kaikki on siivottavissa ja helpoitenhan se käy, kun puhdistuksen voi tehdä tyhjään kämppään.

Tällä kertaa ei luvassa mitään kovin syvällistä. Todettakoon vain näin loppuun, että muuton pakkausosio meni läpi varsin ripeästi ja filis on ollut tänään hyvä. Viikonlopuksi on vielä luvassa kaikkea kivaa (mm. mun suuri suosikki; Japani-päivä) ja myös rakkaan kummitytön 1v synttärit.

Huomenna aijon heilua kämpällä rätti kädessä. Vielä muutamia öitä luvassa Saksassa, tällä hetkellä ystäväperheen alakerrassa.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Vihreän saaren emäntä 24.5.2019 at 00:27

    Tosi kiva kun olet jaksanut kirjoittaa näistä teidän loppupäivien tunnelmista ja tehtävistä askareista. Mun ei suoraan sanoen olisi tullut mieleenkään muuttaa viherkasveja maasta toiseen:D Suomessa lahjoitin kasvit kavereille ja täällä olen ostanut ja saanut muutamia uusia tilalle.

  • Leave a Reply