Muuttomiehet tulevat huomenna

Vetäisin eilisillan itkut Miehen kainalossa, kun tajusin jotain, joka saattaa olla muille ihan itsestäänselvyys.

Tämän muuton lopullisuus. Se on jotain ihan muuta kuin Suomesta lähtiessä. Kun höseerasin muuttoa Suomesta Saksaan päin, olin täynnä innostusta ja jännitystä. Silloin ei itkettänyt, koska tiedettiin monien kavereiden tulevan varmasti meille kylään ja taustalla oli myös ajatus palata jossain vaiheessa asumaan Suomeen ja vieläpä samaan vanhaan kotiin.

Nyt kun jätetään Saksa taakse, on lähtö niin paljon lopullisemman tuntuinen. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan,  mutta rehellisyyden nimissä todennäköisyys sille, että muutettaisiin joskus takaisin Saksaan, juuri Düsseldorfin alueelle saatikka tähän samaiseen taloon, on häviävän pieni. Siksi nämä jäähyväiset ja hyvästit täällä iskevät nyt paljon kovempaa.

”Pitää lähteä silloin kun on kivaa”

Hakiessani Reettaa päiväkodista, hänen opettajansa esitteli jäähyväiskylttiä, jonka he olivat asetelleet ryhmän oveen kaikkien nähtäville. Reetan läksiäisjuhlat pidetään jo huomenna torstaina, koska perjantaina on sitten toisen ryhmäläisen syntymäpäiväjuhlat (ja ne on Saksassa niin tärkeä asia, ettei siihen sovi sotkea päälle mitään muita juhlia). Liikutuin taas muutamaan kyyneleeseen saakka tästä eleestä ja Reetan opettaja summasikin asian hyvin: ”Teille jää paljon hyviä muistoja Saksasta”.

Pitää paikkansa.

Tähän samaan hengenvetoon voisi hyvin todeta sen, että pitää lähteä silloin kun on kivaa.  Tätä filosofiaa toteutettiin Miehen kanssa niinkin vakavassa asiassa kuin opiskelijabileissa jo reilu vuosikymmen sitten. Säästyi monelta murheelta (ja pahemmalta darralta), kun tajusi lähteä kotiin ajoissa, ja illasta jäi hyvä fiilis päälle.

En halua tässä sanoa sitä, että kaikki bileet olisivat lopulta päättyneet jotenkin huonosti, vaikkei sieltä ajoissa olisi lähtenytkään. Enkä myöskään yritä vihjata, että meidän elämä olisi luisunut täällä jotenkin onnettomampaan suuntaan, jos oltaisiin jääty pidemmäksi aikaa. Mutta nyt on hyvä aika mennä siinä mielessä, että päällimmäisenä on vain niitä hyviä muistoja.

Viimehetken käytännön juttuja

Aamulla vein taas lapset päiväkotiin ja pyöräilin sitten lastenlääkärille pyytämään kaikki Saksan aikaiset perustiedot. Pieni praktiikka sijaitsee tuossa meidän lähiön pääkaudun varrella ja toimiston henkilökunta tervehtii suoraan nimellä jo sisäänastuessa. Kerroin asiani ja istahdin hetkeksi odottamaan, hetken kuluttua sain molempien lasten kasvutiedot ja muut tutkimustulokset printattuina.

Kipaisin myös kemppariliikkeessä, DM:ssä kuluttamassa paikallisen S-etukorttini eli Payback-kortin tilille kertyneitä pisteitä, joilla voi maksaa ostoksensa. Yritin kovasti miettiä, mitä tarvitsisin, mutta vähissä oli ideat. Kun en todellakaan haluaisi ostaa mitään turhaa p*skaa, ja kosmetiikkaakin tulee käytettyä aika maltillisesti nykyisin. Nappasin sen sijaan hyllystä pari ihanaa leivänpäällislevitettä, jotka on luomua ja vegaanisia ja ihan superhyvänmakusia! Lisäksi mukaan lähti mm. edullisia aurinkokapseleita ja muutamia muita luontaistuotteita.

Printtasin myös ex-tempore parit kuvat lapsista päiväkodin tätien korttien väliin laitettavaksi. DM:ssä (ja monessa muussakin paikassa) on automaatteja, joihin voi liittää puhelimen, muistitikun tai muun vastaavan laitteen ja printata suoraan haluamansa kuvat mukaan. Olin tyytyväinen ideastani, ja nyt annettavat muistamiset tuntuvat hieman henkilökohtaisemmilta.

Lumipalloja pakkasessa

Huomenaamulla klo 08:00 se alkaa, pakkaaminen nimittäin! Tänään olen yrittänyt parhaan mukaan vielä hieman käydä kaappeja, laatikoita ja komeroita läpi, jottei siellä olisi aivan turhaa tavaraa kuljetettavaksi maiden välillä. Lisäksi olen siivonnut keittiötä. Pakkaslokerosta löytyi mm. kaksi lumipalloa, jotka Mies oli sinne talven vähistä lumista jemmanut lapsille yllätykseksi. Aina on hyvä aika lumisodalle!

Kotona levitin matkalaukut makkarin lattialle ja aloin kokoamaan mun ja lasten kahden viikon evakkotarvikkeita kasaan. Sanotaanko, että aika vähällä sitä näin kevät/kesäaikaan tuntuu pärjäävän, kun ei tarvitse varata tilaa kaikenmaailman toppavaatteelle kuten tänne päin tullessa. Ja lisäksi meillä tulee olemaan pyykinpesumahdollisuus koko evakon ajan, joka helpottaa myös pakkaamista. Tuntuu ihan liian helpolta nyt tämä käytännön puoli.

Katsotaan miltä tuntuu huomenna, kun näkee huonekalujen ja tavaroiden katoavan pakkauspaperin ja muuttolaatikoiden sisään.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Periaatteen Nainen 23.5.2019 at 00:41

    Jaksamista tähän vaiheeseen <3 Se helpottaa, ja kesäinen Helsinki on ihana.

  • Reply Katriina 23.5.2019 at 11:33

    Teidän elämänne Saksassa on pian ”Schnee von gestern” (It´s all water under the bridge.), mennyttä kuin eilisen päivän lumet. Ne joutavatkin sulaa pois, ja vesiähän niistä tulee – silmistäkin. Kaikkea hyvää teille!

  • Leave a Reply