Tilannepäivitys ja lasten mietteet muutosta

Tänään on satanut vettä, lähes koko päivän, välillä enemmän ja välillä sitten aivan kaatamalla. Viime vuonna samaan aikaan olin maauimalassa nauttimassa hellepäivästä, nyt asteita taisi olla roimat +12c. Kesä on kuulemma Suomessa, toivottavasti se ei ehdi kadota sieltä ennen meidän tuloa.

Lähes koko päivän on tuntunut siltä, ettei ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Harmaa ilma ja matalapaine tuntuvat vaikuttavan minuun todella helposti, mutta nyt kun kelasin päivän aikaansaannoksia, niin ei tässä nyt ihan laakereillaan ole kuitenkaan levätty.

Lapset välipalalla Sveitsin Alpeilla

Mitä lapset ajattelevat muutosta?

Nyt kun auto on myyty eikä töihin ole enää aamuisin hoppu, lapset ovat voineet pyöräillä päiväkotiin. Armin painaa omalla pyörällään täyttä päätä eteenpäin ja Reetta on viittä vaille oppimassa polkemisen ja tasapainon pitämisen jalon taidon. Toistaiseksi kuitenkin saan aamuhölkän, kun pidän tyttöä pystyssä pyörän takana olevasta tangosta.

Olen saanut kysymyksiä, että miltä lapsista tuntuu tämä muuttaminen ja mitä he ovat siitä mieltä. Se onkin hyvä kysymys, johon tuntuu olevan yhtä hankala saada vastausta kuin ”Miten meni päiväkodissa?” -kysymykseen. Jo useampi viikko sitten kysyin Reetalta, että onko kiva muuttaa Suomeen. Hän vastasi että ”joo” hieman tyhjän oloisesti. Esitin jatkokysymyksen,

”Tiedätkö Reetta mitä se tarkoittaa, kun äiti ja isi sanoo että muutetaan Suomeen?” 

”En!” kuului vastaus oikein kirkkaasti.

Aina välillä (tai useamminkin) olisi hyvä pysähtyä miettimään, miten lapset, nyt 6v ja 4v, nämä asiat näkevät. Reetta on nyt suurinpiirtein samanikäinen kuin mitä Armin oli meidän muuttaessa Saksaan. Arminille voi puhua ihan hyvin takaisin Suomeen muuttamisesta, hän osaa mielestäni ymmärtää asian. Mutta Reetta, joka oli hieman alle 2-vuotias Saksaan muuttaessamme, ei voi ymmärtää – ainakaan samalla tavalla – käsitettä takaisin Suomeen.

Kodista kotiin

Tämä Saksan koti on kuitenkin hänelle se ainoa koti, jonka hän tietää. Täällä hän on oppinut puhumaan kokonaisia lauseita – kahdella kielellä – ja kasvanut vaippataaperosta suinpäin puihin kiipeileväksi rämäpääksi. Ja nyt ollaan samalla tavalla uuden edessä, kuin muutama vuosi sitten. Toki aikuisille Suomeen paluu on ainakin käytännön puolesta naurettavan helppoa. Mutta nelivuotiaalle, joka on asunut yli puolet elämästään ulkomailla, on tilanne kovin toisenlainen.

Moni saksalainen, kenen kanssa täällä on muuttamisesta puhunut, on käyttänyt suoraan termiä ”palata kotiin”. Tämä on ihan ymmärrettävää, mutta ainakin lapsille hieman sekaannuttavaa. Mehän ollaan oltu kotona täällä koko ajan! Muuton lähestyessä olemme käyttäneet kuitenkin lasten kuullen enemmän termejä ”Suomen koti” ja ”Saksan koti”. Lisäksi piirsin taas – edelleen mahtavalla taiteellisella osaamisella – kuvan, jossa yritetään selittää, missä kulkee ihmiset ja missä meidän tavarat.

Seuraava neuvola Suomessa

Muutoin sain tänään varattua molemmille lapsille vuosittaiset neuvola-ajat ihan Helsingistä. Armin kävi täällä jo vastaavan vuositarkistuksen koulukypsyyden tarkistamisen yhteydessä, mutta Reetan osalta nelivuotistarkastus jäi väliin. Se olisi ollut nyt kuluvan viikon maanantaina, mutta meidän piti mennä hoitamaan sitä auton myyntiä, joten jouduin viime tingassa perumaan ajan ja ilmoitin, että hoidammekin tämän tarkastuksen Suomessa.

Heti Helsingin neuvolan puhelinpalveluun soittaessa tuli vastaan pieni kulttuuriero, palvelun sai valita joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Hitsit mitä luksusta! Saksassa sulla on valintana saksa tai saksa, ei siinä kukaan vaihtoehtoja tarjoa – ainakaan näin kärjistetysti. Ja sitten pienen väkiluvun Suomessa on heti kolme vaihtoehtoa – luulisi että täällä niitä vaihtoehtoja olisi, kun ihmisiäkin on 82 miljoonaa!

No, sain ajat heti muuton jälkeiselle viikolle, molemmille lapsille, samalle päivälle, samalle hoitajalle. Heitä kiinnosti, mikä oli lasten rokotustilanne. Kerroin että erittäin hyvä, heidät on piikitetty sekä Suomen että Saksan rokotusohjelman mukaisesti, joten luulisi niiden riittävän. Tajusin myös, että tarvitsisin kuitenkin käydä täkäläisellä lastenlääkärillä hakemassa meidän lapsia koskevat tiedot, siellä olisi nimittäin pituus- ja painoseuranta sekä mm. Arminin pähkinäallergiakokeiden tulokset.

Sähkösopimuksen kilpailutus

Iltapäivällä unohdin onneksi katsoa Saksa-Suomi lätkämatsin (koska se päättyi 4-2 Saksan voittoon) vaan keskityin kilpailuttamaan sähkösopimuksia netissä. Vaikka periaatteessa inhoan tällaisia hommia, niin nyt jotenkin lähes nautin: tiedän suoraan nimeltä liudan palvelutarjoajia, ymmärrän kaikki nettisivujen tekstit, lähes joka sivustolla voi neuvotella introvertisti chatin kanssa ja muutenkin homma vaan eteni. Saman asian hoitaminen Saksassa olisi vaatinut minulta moninkertaisen ajan, päänvaivan ja hiustenrepimisen. Voi tätä asioiden hoitamisen helppoutta!

Vinkkinä muuten, että kannattaa kysyä suoraan sähköyhtiöiltä pari tarjousta, ja etsiä niille sitten parempia vaihtoehtoja. Jännästi chatin kautta saadut hinnat saattoivat olla ihan eri kuin nettisivuilla, kun vaan latasi kilpailijan hinnat esille. Olen aika tyytyväinen kilpailutuksen tulokseen.

Meidän viimeinen Suomi-koulu

Loppupäivä menikin sitten Suomi-koulussa. Haikeissa tunnelmissa mutta samalla kiireisesti, omia puheenjohtajan papereita, muistitikkua ja kaikenlaisia tietoja varapuheenjohtajalle siirtäen. Olen (ainakin toivottavasti) sanonut tämän ennenkin, mutta Düsseldorfin suomalaisyhteisö on ihan mahtava, ja tuntuu todella etuoikeutetulta olla saanut tutustua niin moneen hyvää tyyppiin täällä, näinkin lyhyessä ajassa. Kiitos teistä ihan jokaiselle, tiedätte keitä olette!

Sain jo Suomi-koulun vappujuhlassa ihanan muistamisen (mm. Alt-olutlaseja Düsseldorfin siluetilla) ja nyt vielä seurakunnan kirkkoraadilta toisen mokoman, lahjakortin saksalaiseen ravintolaan Helsingissä. Iih ja vielä tätäkin kautta iso kiitos kaikille! Ja taas on aika vollottaa, mutta ihan sellaisia ilon ja onnen kyyneleitä.

Lisää tunteiluja oli luvassa vielä illalla, kun Reetta oli saanut päiväkodistaan sellaisen mappikansion, johon opettajat olivat kirjanneet pitkin vuotta kaikenlaisia tapahtumia ja liimanneet kasapäin printattuja valokuvia. Lisäksi tuli vielä A2-kokoinen kansio täynnä toinen toistaan suloisempia askarteluja. Luvattiin lapsille, että kun ei niitä nyt oikein voida seinille laittaa, niin tehdään kokonainen taidenäyttely sitten Suomen kotiin, jota voidaan sitten kaikille esitellä, mitä siellä Saksassa on oikein tullut tehtyä.

Seuraavaksi pitäisi sitten pakata kahden viikon evakkokamat. Kolmeen matkalaukkuun. Itselle ja lapsille. Aikaa suorittaa: Huominen!

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Katriina 22.5.2019 at 01:08

    Käsitykseni mukaan lasten terveyden seuranta- ja neuvontapalveluja on saatavilla saksan kieln lisäksi myös englannikis, ranskaksi, venäjäksi, espanjaksi, turkiksi ja arbiaksi.
    Tuosta linkistä löytyy englanninkileinen flyer:
    https://www.kbv.de/media/sp/Patienteninfo_Frueherkennungsprogramm_Kinder_Fremdsprachen.pdf
    Myös Gelbes Heft/keltainen vihko on käännetty englanniksi ja sen voi kopioida tuosta linkistä. Ehkä siitä on hyötyä Suomessa neuvolassa käynnissä.
    https://www.g-ba.de/downloads/17-98-4365/2017-09-04_GBA_Kinderuntersuchungsheft_Web_ENG_WZ.pdf
    Pitää paikkansa, että 82 miljoonan asukkaan maassa asiat eivät ole niin helposti organisoitavissa kuin pienessä Suomessa, varsinkaan kun on maahanmuuttajia myös terveyden- ja sairaanhoidon piirissä sekä asiakkaita, että lääkäreitä ja hoitajia joka puolelta maailmaa.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 22.5.2019 at 12:40

      No siis kyllähän meidän lastenlääkärikin puhui vallan hyvää englantia, mutta se saksan kielen dominoiva asema auttoi toki itseäni opettelemaan saksaa. Jos aina olisi kaikkialla ollut englanti vaihtoehtona, olisi se olut vallan liian helppoa 🙂 Sain lääkäriltä nyt kaikki lasten tiedot ja voin ihan itse ne tarvittaessa suomeksi kääntää 🙂

    Vastaa käyttäjälle Jenni / H niin kuin Hausfrau Cancel Reply