Viimeinen viikko edessä

Lähtö lähenee. Tässä on viime päivinä iskenyt ihan olan takaa se ajatus, että täällä asutaan nyt oikeasti viimeisiä päiviä. Tarkalleen ottaen meillä on 8 yötä jäljellä, joista puolet kotona ja puolet ystävien alakerrassa.

Viimeinen sitä ja viimeinen tätä

Perjantaina oli viimeinen työpäiväni, ja vaikka sain pidettyä itseni kasassa skumppatarjoilusta huolimatta, itku pursusi silmäkulmasta ajomatkalla kotiinpäin. Pieneen kahden hengen toimistoomme löytyi minulle jatkaja aika helposti, ja ehdimme tehdä töitä yhdessä viiden päivän ajan. Tämä oli ehdottomasti parempi kuin ei mitään, mutta muutamasta lisäpäivästä ei olisi ollut haittaakaan. Mutta nyt on toimiston avaimet luovutettu, ohjeet kirjoitettu ja sähköpostiin asennettu poissaoloviesti ilman päättymispäivää.

Yleisesti töissä suhtauduttiin lähtööni ymmärtäväisesti – c’est la vie – ja sain vielä lopuksi kehuja, kuinka olin lyhyessä ajassa onnistunut luomaan toimistolle selkeät systeemit ja prosessit, miten päivittäiset ja usein toistuvat asiat kuuluu hoitaa. Ja koska olin toimiston ensimmäinen palkattu työntekijä, oli heidänkin nyt helpompi määritellä, mitä uudelta työkaverilta oikeasti toivotaan ja millaisia taitoja häneltä odotetaan. Nyt edellytettiin mm. sujuvaa saksan kielen taitoa. Yritin kovasti olla ottamatta tätä itseeni ja taisin onnistua, koska tiedän olleeni kuitenkin hyvä työntekijä. 

Tänään kävimme koko perheen voimin viimeistä kertaa uimassa siinä samassa uimahallissa, jossa olemme käyneet ainakin kerran, pari kuukaudessa. Näiden kahden vuoden aikana Armin on oppinut uimaan ja Reetalla on roppakaupalla rohkeutta altaaseen hyppimiseen, vesiliukumäkiin ja sukelteluun. Uimahallissa parasta on sen lämpimät vedet, kertaakaan ei ole tarvinnut palella! En todellakaan odota innolla Helsingissä Pirkkolan uimahallin jääkylmiä käytäviä, hrrr… Mutta toisaalta: siellä pääsee saunaan, jota luksusta täkäläisissä uimahalleissa saa vain lisämaksusta, ja sellainen palloilu saunan ja altaan välillä ei oikein onnistu.

Muuttomiehiä ja uusia vuokralaisia

Ensi viikolla tuleekin sitten muuttomiehet! Päädyttiin tilaamaan palvelu Kähäriltä, joka on usein Suomalaiset Saksassa Facebook-ryhmässä mainittu ja saanut kehuja. Luvassa on ns. koko paketti, eli pakkausmuutto, samanlainen setti kuin muuttaessa Suomesta Saksaan, joskin nyt on vaan eri muuttofirma kyseessä. Tarkoitus on, että he pakkaavat, kantavat, ja toimittavat tavarat perille kotiin. Edelleen todella hämmentävä ajatus päästää tuntemattomat ihmiset pakkaamaan omaa omaisuutta, mutta en valita, en todellakaan! Ihan luksusta jos nyt näin voi suoraan sanoa. 

Tänne Saksan kotiimme on löytynyt uudet vuokralaiset, jotka muuttavat sisään heti meidän lähdön jälkeen. He kävivät tänään iltapäivällä kahvilla ja ottamassa mittoja, ja samalla kerrottiin heille kaikenlaista oleellistä juuri tässä asunnossa asumisesta. Jouduttiin tänne tullessa ostamaan mm. kaikki vaatekaapit, koska täällä ei ollut kaapin kaappia, ja nyt meille kävi niin hyvä tuuri, että uudet vuokralaiset olisivat kiinnostuneita ostamaan kaikki nämä meidän tänne ostamat huonekalut! Me ei niitä tosiaan Suomessa tarvita, joten aivan älyttömän kätevää, jos voidaan vaan jättää ne paikalleen ja saada vielä pieni korvaus siitä.

Fokus paluumuuttoon myös blogissa

Sveitsin roadtrippia koskevat reissujutut joutuvat nyt vähän odottamaan, että saadaan muuttohässäkät pois jaloista. Muutamia kuvia reissulta on jo Instagramissa ja Facebook-sivulla, ja pidemmät jutut ovat luvassa sitten myöhemmin. Haluan nyt keskittyä tiiviimmin tähän paluumuutosta kirjoittamiseen, toivottavasti samalla intensiteetillä kuin silloin tännepäin tullessa. Vaikka voi että, kyllä näistä maisemista ja paikoista on niin paljon kerrottavaa!

 

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tekemistä ja suunniteltavaa olisi niin paljon, etten oikein meinaa ehtiä keksittyä siihen, miltä minusta oikeasti tuntuu. Etenen to do-listan kanssa kuin juna. Ehkä siksi ne tunteet (lue: itkut) saattavat purkautua ihan yhtäkkisesti mitä pienimmistä asioista. Kuten silloin, kun Reetta selasi Kindergartenista saamaansa askarreltua vihkosta, jossa on kuvia päiväkodin eri huoneista, opettajista ja pihoista. Torstaina olisi luvassa Reetan läksiäisjuhlat päiväkodilla, perjantaina Arminin.

Viimeinen viikko käynnistyy.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Viherjuuria 19.5.2019 at 21:28

    Tsemppiä viimeisiin päiviin ja järjestelyihin ja sitten kotimatkaan!
    Vähän siinä mielessä harmittaa, että tämä kaikki meni nyt niin nopeasti, ettei ehditty järjestää mitään bloggarien jäähyväistapaamista. Mutta kyllähän sitä täällä somessa aina tavataan =)

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 20.5.2019 at 23:00

      Kiitos paljon Heidi! Ja joo, tää kevät meni jotenkin ihan siivillä, varmaan meillä kaikilla, mutta onneksi on blogit ja muut kanavat pitää yhteyttä 🙂 Kaikkea hyvää kirjaprojeteille, sulla on huikea draivi päällä!

  • Reply Vihreän saaren emäntä 19.5.2019 at 23:57

    Hurjaa, että olette palaamassa ja blogin Saksaelämä tulee päätökseensä. Tsemppiä teille viimeisiin päiviin!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 20.5.2019 at 23:01

      Niin on, hurjaa todella! Ehkä tajuan tämän kaiken vasta kun ollaan oikeasti takaisin Suomen vanhassa kodissa, täytyy varmaan pari kertaa nipistää itseään… Kiitos paljon tsempeistä, niitä tarvitaan! <3

  • Reply Tuikku 20.5.2019 at 14:05

    Siunausta ja voimia muuttopuuhiin ja paluuseen Suomeen! 😊😊

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 20.5.2019 at 23:01

      Kiitos paljon Tuikku! 🙂

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu 20.5.2019 at 23:57

    Tsemppiä!! Kiva lueskella mitä tuntemuksia sinulla on. Kerro myös sitten mitä lapset ovat asiasta mieltä.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 21.5.2019 at 13:58

      Kiitos paljon!! Moni kyselee tuota samaa, että mitä mieltä lapset ovat – kirjoittelen siitä ehdottomasti kanssa lähipäivinä! 🙂

  • Reply Stina 21.5.2019 at 10:10

    Hei, tsemppiä viimeisiin päiviin! Vahingosta viisastuneena varoitan, että teidän kuuluu kysyä vuokraisännältä lupa saada jättää sovitut huonekalut seuraavalle vuokralaiselle. Me ei sitä tehty ja vuokraisäntä oli tyly, vaikkei suoraan kieltänytkään sitä. Ongelmia tuli muuttopäivän poismuuttotarkastuksessa, vaikka oltiin tehty kaikki lain ja sääntöjen mukaisesti. Älkää allekirjoittakaa poismuuttoprotokollaa, jos siinä viitataan johonkin virheeseen, josta ette ole vastuussa! Parempi olla saksalainen todistaja mukana poismuuttotarkastuksessa. Vaikka naapuri tai työkaveri.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 21.5.2019 at 14:00

      Kiitoksia paljon! Erittäin hyvät pointit, kiitos! Vuokraisännän kanssa on sovittu, että voimme jättää ne kalusteet, jotka uudet vuokralaiset haluavat. Ja lähtötarkastuksen hoitaa mies tutun kiinteistövälittäjän kanssa, uskoisin sen sujuvan ongelmitta. Ainakin tarkastus meidän muuttaessa sisään suoritettiin asianmukaisesti, ja silloiset pikkuvirheet kirjattiin tarkasti ja valokuvattiin myös, ja meillä on kaikki nämä dokumentit tallella 🙂

    Vastaa käyttäjälle Jenni / H niin kuin Hausfrau Cancel Reply