Schwarzwald, osa 1: Luontopolku puun latvojen tasalla

Schwarzwald on vuoristoinen metsäalue Saksan lounaisosassa, aivan Ranskan rajan tuntumassa. Olen monesti kuullut alueesta ja nähnyt sieltä lukuisia henkeäsalpaavan kauniita luontokuvia. Yksi kevään viikonloppureissuista alkoi täältä, ja tulen esittelemään sieltä kolme eri kohdetta: puunlatvojen korkeudella olevan luontopolun ja näköalatornin, Saksan korkeimman vesiputouksen ja maailman suurimman käkikellon. Aloitetaan luontopolulla!

Piskuisen Bad Wildbad -nimisen kaupungin kupeessa kohoaa Sommerberg, jonne on on vuonna 2014 avattu luontopolku ja näköalatorni, Baumwipfelpfad Schwarzwald.  Huhtikuisena perjantaiaamupäivänä parkkipaikalle mahtui hyvin ja kaivettiin takakontista hieman lisää lämmintä päälle – sää oli todella vilpakka mutta onneksi sateeton. Evästä ja vesipulloa reppuun ja menoksi! Suunta oli metsäistä siksak-polkua ylöspäin.

Luontopolulla on ensin noin 1,5 kilometrin mittainen, korkeimmillaan 20 metrissä kulkeva puinen kävelyreitti. Reitin varrella on lukuisia infotauluja, tekemistä ja tutkittavaa lapsille ja aikuisille sekä rohkeimmille pieniä sivureittejä, joilla testata miten paha korkeanpaikankammo itsellä onkaan. Pelottomasti lapset meni edeltä ja minä hieman kaiteita puristaen perässä.

Tällaisia puunlatvojen korkeudella meneviä luontopolkuja ja näköalatorneja on saman firman toimesta Saksassa jo neljä, ja lisäksi yhdet yhdet Slovakiassa ja Itävallassa. Mielenkiintoista seurata, tuleeko näitä milla volyymillä vielä lisää. Ainakin konsepti oli meidän mielestä toimiva. Tämähän voisi sopia Suomeenkin todella hyvin – joskin talvi voi tuottaa omat haasteensa sekä polun kunnossapitoon että käyttömukavuuteen.

Kävelyreitin lopuksi tullaan näköalatornille, joka tässä paikassa oli pyöreä spiraali, Joka nousee noin 40 metrin korkeuteen. Koko komeus on muuten esteetön eli esimerkiksi lastenrattaat voi hyvin ottaa mukaan, jos perheen pienimmät eivät jaksa vielä koko matkaa kävellä. Vessassa kannattaa käydä ennen reitin aloittamista, sen 1,5 kilometrin matkalla ei ole mahdollisuuksia poistua reitiltä kuin oikeassa hätätapauksessa.

Aluetta selvästi kehitetään vielä entisestään – nyt palvelut olivat vielä aika suppeat – ja tornin juurelle rakentuu kokonainen metsäkiipeilypaikka. Vielä tämä oli rakennusvaiheessa, voisin kuvitella paikan olevan auki jo myöhemmin kesällä. Tällöin täällä saisi helposti kulumaan lähes kokonaisen päivän, meillä meni omalla vierailulla aikaa noin 3 tuntia.

Näköalatornista avautuivat huikeat näkymät yli Schwarzwaldin. Kameran kuvat eivät taaskaan tee oikeutta maisemalle, joka varmasti muuttuu aina sään ja vuodenajan mukaan. Valtavat havupuut ovat ja pysyvät, mutta vielä ei lehtipuissa ollut vihreyttä.

Tornissa on ihan tukevan oloiset kaiteet ja aidat, mutta silti myönnän, että kyllä hirvitti. Eniten hirvitti siinä vaiheessa, kun lapset nojasivat aivan ilman huolen häivää rautaverkkoon tuolla korkeimmalla tasanteella – itse kuljin mieluiten sisäsyrjää pitkin.

Loppuhuipennuksena tornista voi laskea alas 55-metristä liukumäkeä. Metalliputki, joka oli lähes kokonaan pimeä kustansi 2€ ja sen ikäraja oli 6 vuotta. Reetta ei siis vielä päässyt (myöskään laskeminen yhdessä aikuisen kanssa ei ollut mahdollista, jokaisen pitää pystyä laskemaan yksin), mutta meillä kävi tuuri, kun Arminilla oli juuri edellisenä päivänä ollut 6-vuotissynttärit! Ei sitä kukaan siis mitenkään tarkistanut, kunhan kysyivät vaan.

Liukumäen juurelta matka jatkui sympaattisen matkamuistomyymälän kautta takaisin autolle, tällä kertaa ihan maata pitkin. Ajettiin syömään lounasta kunnon ulkoilun jälkeen Bad Wildbadiin eli vain kukkulalta alas Wildbader Hof -nimiseen saksalaisravintolaan, jota voin suositella – jos ylipäänsä tykkää kodikkaista saksalaisravintoloista.

***

Baumwipfelpfadin nettisivut

Sisäänpääsy 10€ aikuisilta, 6-14-vuotiailta 8€, nuoremmat ilmaiseksi

Paikka on auki ympäri vuoden (tarkista tarkat ajat nettisivuilta)

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Katriina 25.4.2019 at 16:00

    Onpa tuo todella kiinnostava paikka. Näkee, että saksalaiset rakastavat metsiään. Oli takuulla huikeaa kävellä noissa korkeuksissa. Peukkuja Arminille, kun on niin reipas poika ja uskalsi laskea tuon huikean liukumäen yksin.

  • Leave a Reply