Pyöräretki Düsseldorfiin

Ollaan oltu niin monta viikonloppua nyt reissussa, että oli vallan hyvää vaihtelua pysytellä kotona pääsiäisen pyhät. Ja täällähän pääsiäinen on edelleen oikeasti pyhä ainakin siinä mielessä, että kaupat pitävät ovensa visusti kiinni pitkäperjantaina sekä 1. ja 2. pääsiäispäivänä.

Siinä välissä lauantaina olikin vähän maailmalopun meininkiä havaittavissa, kun palautettiin autotallista hävettävän suuri kasa tyhjiä pulloja lähimarkettiin. Yleensä kaupat ovat kiinni vain sunnuntaisin, mutta tällöin sentään leipomot ovat auki aamupäivän ajan. Tänään pääsiäismaanantaina jäin ilman tuoreita sämpylöitä, kun jopa leipomoilla oli ovet säpissä. Kävin siis ihan turhaan aamulla pyörällä kolmen lähimmän leipomon ovella. Korvattiin menetys Lindtin suklaapupuilla.

Leijanlennätystä Reinin rannalla

Sää on hellinnyt pääsiäsen ajan ja Düsseldorfissa lämpömittarin lukemat kohosivat ihan rehellisille helteille joka päivä. Pohjoisen vaalea hipiäni ei olekaan aiemmin ehtinyt palaa jo pääsiäisenä, mutta tänä vuonna onnistuin tekemään sen. Käsivarsia kuumottaa ja nenää punoittaa – not cool. Mutta silti – jestas miten kiva reissu meillä olikaan!

Sämpylättömän aamiaisen jälkeen otettiin siis pyörät alle ja suunnattiin Reinin rantaan. Matkaan menee rauhallista tahtia hieman alle puoli tuntia. Mukana oli Arminin 6-vuotislahjaksi saama leija, ja alkuun pohdittiin mahtaako leuto tuuli riittää nostamaan sitä ilmaan. Rannassa kuitenkin tuntuu tuulevan aina, ja niin tälläkin kertaa. Aurinko porotti täydeltä terältä, ranta-alueilla laiduntavat lampaat olivat toisella puolella siltaa ja upeasta säästä huolimatta aamupäivällä rantaruohikko oli hyvin autio.

Perheestämme 3/4 lennätti leijaa ensimmäistä kertaa ja vastaanotto oli sen verran innostunut, että uskon tätä tehtävän uudelleenkin ja toivottavasti pian. Armin sai hienosti pidettyä leijan ilmassa ja Reetan kanssa vielä vähän varmisteltiin pitämällä kiinni narusta hänen lisäkseen. Lapset juoksi ympäri niittyä ja tunti hupeni leijan kanssa nopeasti. ”Koska me voidaan taas leijattaa?”  kysyi 4v ihanalla uudissanallaan. Kerran vaan se leija kävi pulahtamassa Reinissä, kun jäätiin kaikki tuijottelemaan, mitä saksalainen poliisivene halusi ohikulkevalta rahtilaivalta.

Hiekkaranta Düsseldorfissa

Takaisin pyörän selkään, Rheinkniebrücke-siltaa pitkin Reinin itäpuolelle ja kohti hiekkarantaa. En tosiaan olisi koskaan uskonut, että Düsseldorfissa voi nauttia kesäpäivästä (huhtikuussa) hiekkarannalla, mutta näin se vaan on. Eikä nimi rantaa pahenna – Paradiesstrand eli paratiisiranta on hyvällä paikalla aivan Hafenin alueen tuntumassa, reilun 10 minuutin kävelymatkan päässä Rheinturmilta eli siltä isolta betonitornilta, joka näkyy lähes joka kolkkaan kaupunkia. Reitti on suosittu kevyenliikenteen väylä, sillat kulkevat ristiin rastiin Hafenin maakaistaleiden välillä ja näkymät ovat joka suuntaan kauniit.

Hiekkarannalla oli ihmisiä, mutta ei lainkaan niin paljon kuin olisin voinut siellä kuvitella olevan. Pari tuntia vierähti kepeästi eväiden ja hiekkalinnojen parissa. Aurinko jatkoi porottamistaan.

Lounas korvattiin jäätelöllä TV-tornin juurella. Kotiin pyöräiltiin suorinta reittiä ja matkalla pyrin painamaan tämän maiseman mahdollisimman tarkasti mieleeni.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply