Junalla ympäri Mercierin samppanjakellaria

Olin jo ennen matkaamme Champagnen alueelle yrittänyt vähän selvittää, onko jotain paikkoja (lue: samppanjakellareita), joita suositeltaisiin erityisesti lasten kanssa matkustaville. Yhdestä blogijutusta nappasin meille talteen Mercierin, koska siellä kuulemma pääsisi tutustumaan kellareihin pienen junan kyydissä.

Varasin meille kierroksen lauantai-iltapäivälle heidän nettisivujen kautta etukäteen. Jopa näin off-seasonina kierroksemme oli täynnä, jote suosittelen vahvasti etukäteisvarauksen tekemistä. Hauska juttu oli muuten, kun pamahdettiin edellispäivänä  Moët & Chandonille lasten kanssa, niin myös heillä suositeltiin meille suoraan Mercieriä! Joten sanotaanko, että odotukset olivat suht korkealla, mutta valitettavasti ne eivät nyt ihan täyttyneet.

Mercierin kierroksen aluksi jokaiselle jaettiin äänilaite, jonka sai useammalla eri kielellä (suomi ei sentään ollut vaihtoehtona). Tästä on kyllä annettava plussaa siinä mielessä, että pystyttiin ottamaan itsellemme selostukset englanniksi ja lapsille saksaksi. Ehkä tuollainen viininvalmistussanasto ei ole heillä ihan hallussa, mutta varmasti mielenkiintoisempaa seurata mukana, kun pystyy ymmärtämään edes jotain.

Aikansa valtavin viinitynnyri

Aulassa oli taidetta, vanhoja mainosjulisteita ja jumalattoman kokoinen viinitynnyri. Jättitynnyri tehtiin samaan vuoden 1889 maailmannäyttelyyn kuin Eiffel-torni, ja se vedettiin Pariisiin 24 härän ja 18 hevosen voimin. Kaksi siltaa romahti tuolla matkalla kuorman painosta.

Kierros alkoi videolla kuten Moëtilläkin, mutta tässä käytiin läpi Eugene Mercierin filosofia samppanjanvalmistukseen ja hänen intohimoonsa modernisoida ja automatisoista prosessia. Hän halusi viinikellarin olevan yhdessä tasossa, jotta pullojen liikuttelu olisi helpompaa. Perimmäisenää ajatuksena oli myös tehdä tuotannosta halvempaa ja sitä kautta pyrkiä tarjoamaan samppanjaa kaikelle kansalle.

Viinikellari kuin pieni kaupunki

Videon jälkeen erittäin moderni hissi videoseinineen vei meidät 30 metriä maan alle ja otimme paikat suht pitkästä kumipyörillä kulkevasta junasta. Oppaamme tehtäväksi jäi opastaa meidät istumaan ja ohjata junaa, kaikki selostukset kuuluivat automaattisesti kuulokkeista. Loputtomien käytävien varrella oli komeita kaiverruksia, taidetta ja tietenkin pulloja silmänkantamattomiin. Kyseessä oli kuin pieni kaupunki liikennemerkkeineen ja -valoineen.

Kierroksesta jäi kuitenkin aika paljon kliinimpi kuva kuin Moëtistä, jossa kuitenkin oli pienen ryhmän henkilökohtainen opas kertomassa tarinoita ja hänelle oli myös mahdollisuus esittää kysymyksiä. Lisäksi äänityksen seuraaminen vaati laitteen jatkuvaa pitoa toisella korvalla, joka piti yhden käden jatkuvasti varattuna. Ei toimiva kombo, jos haluaisi kuvata samalla ja lisäksi vielä huolehtia lapsista siinä sivussa samalla.

Kolme kohtuuhintaista samppanjaa

Juna-ajelun lopuksi nousimme hissillä takaisin ylös, palautimme kuulokkeet ja siirryimme maistelemaan kolmea erilaista Mercierin samppanjaa. Ensin oli tarjolla ns. perusversio, sen jälkeen rosé ja lopuksi se astetta parempi pullo. Hinnat eivät päätä huimanneet, hinnat olivat 20€, 23€ ja 25€ / pullo – mutta tämähän olikin herra Mercierin ajatus.

Tietyssä mielessä toki tällainen juna-ajelu on erityisen kiva lapsia ajatellen, ettei tarvitse tuntia madella kävellen pitkin hämäriä käytäviä. Kokonaisuutena tämä ei kuitenkaan nyt sykähdyttänyt mitenkään erityisesti – ei aikuisia eikä lapsia. Toki oli mielenkiintoista päästä kahdelle eri kierrokselle, ja oli kiva että ne olivat näinkin erilaiset. Joskus tulevaisuudessa toiveena olisi vielä osallistua jonkun pienemmän tuottajan esittelykierrokselle, jossa ei olisi videoita eikä muita erikoistehosteita.

***

Lue myös

Viikonloppu Champagnen alueella

Samppanjakellarissa lasten kanssa (Moët & Chandon)

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply