Muistan lukeneeni joskus Johannan Eau de Cologne-blogista, kuinka hän hehkutti Hollantia ja sanoi siellä olevan aina jotenkin paljon rennompi meininki kuin Saksassa. Itse pitkälti Saksaan ihastuneena tätä alkuun vähän hämmästelin, mutta kun on useamman kerran maiden rajan ylittänyt, on todettava että alan kallistua samalle ajatukselle.
Vietettiin maaliskuinen viikonloppu ystäväperheen kanssa Haagissa, tuossa merenrantakaupungissa, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin kansainvälisen rikostuomioistuimen. Odotukset eivät siinä mielessä olleet siis kovin korkealla, mutta osasin odottaa valloittavaa rantaa. Jos on koskaan käynyt Hollannin rannikolla, tietää mistä puhun. Siellä on jotenkin ihan oma fiiliksensä, ja erityisesti kun kotona ainoa vesi lähimailla on Düsseldorfin läpi virtaava Rein, on jo pelkkä horisonttiin katsominen niin vangitsevaa.
Hollantilaisia herkkuja
Ehdittiin kolmessa päivässä piipahtamaan ensin Belgian Antwerpenissä aamiaisella, sitten Hollannin puolella mahtavilla Delta Worksin patorakennelmilla (tästäkin lisää myöhemmin!), yövyimme Haagissa, iki-ihanassa Utrechtissa sekä juustokaupungeissa Edamissa ja Goudassa.
Onko ihan ok kertoa, että pysähdyttiin Utrectissa vain ja ainoastaan ostamassa 6 kpl maailman parhaita juustoskonsseja? Paikan nimi on Keek, ja heillä on kaksi myymälää aivan lähellä toisiaan. Kaikki tuotteet ovat 100% luomua.
Olen ehkä vain pikkuisen kade Sadulle, koska tiedän, että hän voi koska vaan kävellä ostamaan näitä!
Tällä Hollannin reissulla ihastuin myös syvästi paikalliseen erikoisuuteen, bitterballeneihin. Tuollaiset baarissa oluen ääreen sopivat sormisyötävät toimivat todella kivasti sivussa tarjoillun sinappikastikkeen kera. Koostumus on pinnalta rapea, sisällöstä tuli ensimmäisenä mieleen lihaperunasoselaatikko, mutta näissä ei ole perunaa vaan jauhoja ja mausteita. Maista ihmeessä, jos tulee tilaisuus!
Autoilijan ja pyöräilijän valtasuhteet vaihtuvat Saksan ja Hollannin rajalla
Saksassa auto on todella Das Auto, ja ainakin Düsseldorfin kulmilla kulkee toinen toistaan kalliimpia kulkupelejä. Autoista pidetään äärimmäisen hyvää huolta (ainakin meidän naapuri hinkkaa autojaan pihalla harva se päivä, vaikka niissä ei mitään vikaa näyttäisi olevan alkujaankaan) ja yleinen infra on usein autoilijan puolella.
Meidän naapurustossa mun valkoinen Skoda on ehdottomasti hintahaitarin alapäästä. On ihan normaalia, että lasten kanssa lasketaan päiväkotimatkoilla, kuinka monta Porschea nähdään aamuisin. Matkaa on 600 metriä.
Hollannissa taas pyöräilijä on kuningas. Ja mikäs siinä, mitättömien korkeuserojen maassa ei tarvitse sotkea niska limassa ylämäkeen, vaan voi ainoastaan lipsutella eteenpäin ja raikas merituuli hulmuaa hiuksissa, koska kypäräähän nyt ei käytä kukaan. Autoilijat pakotetaan parkkeeraamaan mitä käsittämättömiin paikkoihin, vaikkapa tällä lailla suoraan kanaalin reunalle.
Kevätkukkien väriloistoa
Hollantilainen kevät on ehdottomasti kevätkukkien aikaa. Jo pelkästään silmänkantamattomiin jatkuvat tulppaanipellot ja Keukenhofin tulppaaniparatiisi ovat hyvät esimerkit tästä. Kaupungilla voi kulkea vain ihastellen istutuksia ja luonnonkukkia.
Kukkien lisäksi kaduilta voi ihastua vaikkapa kissoihin ja koiriin.
Ja nelivuotiaan mielikuvituksella kaupunkiympäristössä voi törmätä myös seeproihin. Reetan lempieläin onkin ollut jo pitkän aikaa seepra, ja näin ollen niitä nähdään välillä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kotimme lähistöllä on rakennustyömaa, jossa voi usein bongata seerpaväritteisen betoniauton – voi sitä riemua!
Oi Hollanti! En lainkaan ihmettele, miten niin moni tuntuu tähän maahan ihastuvan ja palaavan yhä uudelleen. Niin varmasti minäkin.
***
Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä
No Comments