Logopedia tarjosi apua ääntämiseen

Alkusyksystä 5-vuotias Armin sai lastenlääkäriltä lähetteen logopediaan eli tietynlaiseen puheterapiaan. Kirjoitin asiasta jo silloin pidemmin, ja lupailin palata asiaan myöhemmin.

Tänään kävikin yllättäen niin, että viikoittaisesta käynnistä tulikin hetkessä viimeinen. Olimme saaneet töiden aloitukseni jälkeen varsin mielenkiintoisen vakiotapaamisajan: perjantaisin klo 16.45. Alkuun puhuttiin, että katsotaan jaksaako lapsi tuolloin enää keskittyä mihinkään kolmen vartin verran, mutta se ei muodostunutkaan ongelmaksi. Enemmän ongelmaa on tullut meidän viikonloppureissuista, joille startataan helposti jo perjantaiaamuisin.

Mutta siis, logopedi oli sitä mieltä, että Armin voisi tulla vielä pari kertaa ja sitten pitää taukoa. ”Hänhän kuitenkin aloittaa koulun syksyllä, eikö vain?”  Tässä kohtaa oli aika päivittää uutiset ja kertoa, että muutamme piakkoin Suomeen. Hetken siinä mietittiin seuraavia viikkoa (taas reissua luvassa, sitten pääsiäinen, sitten logopedi itse oli jossain koulutuksessa…) ja päätimme yhteistuumin, että eiköhän tämä nyt sitten ollut tässä.

Armin hihkui riemusta vaikka ihan mielellään on tapaamisiin mennytkin ja sai läksiäislahjaksi pienen kirjan ”jota äiti voi sitten lukea sinulle ääneen”.  Minusta jotenkin hassua, että tuon ammatin ihminen kehottaa minua lukemaan lapselleni saksaksi  jotain – siinä ei ainakaan ääntämistä silloin voi opetella kun en osaa sitä kunnolla itsekään.

Saksalaiset ässät sihisee, suhisee ja surisee

Vaikka Armin pärjää varsin kivasti saksan kielellä ja tuntuu osaavan esimerkiksi sivulauseiden sanajärjestyksen minua paremmin, on kuulemma mm. artikkeleiden ja niiden oikeiden muotojen kanssa ongelmia (kysynpähän vaan että kellä ei olisi!). Mutta logopedi sanoi myös, että kyllä ne tulisi sieltä ajan kanssa. Lisäksi ikätasoon nähden – sekä siihen, että tämä ei ole äidinkieli – tilanne on hyvä ja edistystä tapahtunut. Sen kuulee kotonakin: ”stop”  on muuttunut muotoon ”shtop”  pehmeästi suhistaen.

Alkuunsahan kolmen vartin tapaamisissa keskityttiin tiiviisti saksalaisen sch  eli suhuässä-äänteen tunnistamiseen ja lausumiseen. Muitakin s-äänteitä käytiin siinä samalla ja ja seuraavaksi edettiin ch-äänteeseen. Ässän suhistelut ja sihistelyt etenivät viimeisen kerran teemana olleeseen zwischen-sanaan.

Meidän kotiosoitteessa on muuten tuo viheliäinen ch-yhdistelmä, ja pyysinkin logopedia neuvomaan minua yhdellä kertaa, että miten ihmeessä se oikein sanotaan oikein. Oli ihana jutustaa asiasta hetki ammattilaisen kanssa, joka heti osasi neuvoa että laita kieli suuhun näin ja näin, eikä vaan yrittänyt saada minua toistamaan sanaa.

Lastenlääkärin lähetteellä sairasvakuutuksen piikkiin

Sairasvakuutuksemme maksoi aina 10 käyntiä kerrallaan ja sen jälkeen täytyi käydä kontrollivisiitilla lastenlääkärin pakeilla. Homma oli siellä aina sama: Arminille näytettiin lapusta kuvia, ja hänen piti sanoa saksaksi mitä ne ovat. Lääkäri kehui vuolaasti joka sanan jälkeen – vaikka se menisi vain sinnepäin – ja tarkkailee toki taustalla lausutaanko sanat oikein.

Viimeisimmällä kerralla tämän kehurimpsun jälkeen kysyin, että taidetaan kuitenkin jatkaa vielä logopedillä käyntejä, eikö vain? Siihen lääkäri hieman puolustellen huomautti, että hänen mielestään on aikamoista luksusta, että Saksa tarjoaa tällaisia palveluita. Kiirehdin kommentoimaan tähän että ehdottomasti niin meidänkin mielestä, ja että ihan hyvillä mielin käyntejä jatkettaisiin. Tottakai minä haluan, että lapseni oppisi puhumaan uutta kieltä oikein. Samalla tavoin, kuin jos olisi vaikka vaikeuksia lausua suomalaista ärrää  tai ässää.

Seuraavaksi aletaankin sitten selvittelemään kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, miten saada edes auttavasti ylläpidettyä tähän mennessä hankittua kielitaitoa myös Suomessa. Valitettavasti saksalainen koulu ei ole meille vaihtoehto vaikka Helsinkiin muutetaankin, eikä saksalaisia päiväkotejakaan ole meidän nurkilla, mutta keksimme varmasti jotain.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Katriina 5.4.2019 at 23:11

    Minua suututtaa tuollainen lastenlääkärin röyhkeä tokaisu. ”Saksa” ei tarjoa mitään ”luksusta” vaan sairausvakuutus maksaa jokaisen jäsenensä jokaiselle lapselle tarpeellisen terapian, koska se kuuluu vakuutuksen maksujen piiriin. Arminilla on oikeus saada puheterapiaa, eikä ole lääkärin tehtävä arvostella , mitä vakuutus maksaa.
    Se ei ole lainkaan hassumpi idea, että luet Suomessakin lapsillesi saksankielisiä kirjoja – vaikkapa Hilja und der Sommer im grünen Haus.

  • Leave a Reply