Me muutamme takaisin Suomeen

Luit oikein.

Meillä on edessä paluumuutto Suomeen reilun kahden, kerrassaan ikimuistoisen ja tapahtumarikkaan Saksan vuoden jälkeen.

Kaikenlaista on jo tehty muuton eteen täällä taustalla, pikkuhiljaa, ja tulenkin palaamaan käytännön puolen alkuvalmisteluihin myöhemmin. Nyt tuli kuitenkin oikea hetki vihdoin kertoa tämä myös teille rakkaille lukijoille, joista moni on ollut mukana ihan koko Hausfraun tarinan alusta saakka.

Tähän koko paluumuuttoon tuntuu liittyvän tunteiden kirjoa paljon värikkäämmällä skaalalla kuin Saksaan päin muuttoon. En esimerkiksi itkenyt kertaakaan Suomesta lähdettäessä, vaikka jäähyväiset ystävien ja perheen kanssa olivatkin haikeita. Edessä oli kuitenkin niin paljon uutta odotettavaa, koettavaa, järjesteltävää ja mietittävää, että sen kummemmalle pillitykselle ei ollut sijaa.

Kuitataanko nykytilanne nyt vaikka niin, että silmät eivät ole pysyneet kuivina. Ehkä saan tätä tunnekirjoa purettua tänne hieman myöhemmin. Tällä hetkellä päässä vilisee ihan liikaa tuottaakseni mitään järjellistä yhteenvetoa.

Katse on siis taas kerran tiukasti tulevassa, vaikka kynsin hampain yritänkin myös nauttia vielä ihan jokaikisestä hengenvedosta saksalaista kevättä. Mulla ei ole siitepölyallergiaa, niin se jopa onnistuu ilman sivuoireita.

Paluupäivä Suomen kamaralle yhdensuuntaisella lentolipulla on luvassa toukokuun lopussa. Tulen lentämään yksin lasten kanssa ja Mies jää vielä hoitamaan viimeisiä käytännön asioita pois luovutettavassa kodissa ennen omaa lentoaan Suomeen. Helsingissä me palataan meidän omaan kotiin, joka on ollut vuokralla tämän aikaa. Siellä odottaa oma piha, oma sauna, kävelymatka metsään ja täysikokoinen pakastin (osaankohan enää hyödyntää sitä näiden pakastelokerovuosien jälkeen?)

Suomeen palaaminen on helppoa, mutta…

Huhti- ja toukokuulle on luvassa vaikka mitä kivaa, tulemme ottamaan tästä loppuajasta kaiken irti ja sen jälkeen pääsemme kokemaan Suomen kesän. Viimeksi olemme olleet Suomessa kesäaikaan kolme vuotta sitten. Oi että, juhannus Suomessa! Mökki ja laituri. Ystävät ja yötön yö. No ehkä pari itikkaa myös ja toppatakki, mutta menköön.

Olen yrittänyt kovasti miettiä, mikä kuvaisi tämänhetkisiä fiiliksiäni eniten, mutta Periaatteen Nainen sanoi ne jo aiemmin omassa blogissaan, kun mietti silloin tulevaa  paluumuuttoaan Espanjasta Suomeen. Se oli jotenkin niin, että Suomeen palaaminen on toki helppoa, mutta ulkomailta lähteminen vaikeaa. Ja tämän parempaa määritelmää en ole itse keksinyt, joten tällä mennään. Suomeen on helppo palata, mutta Saksasta on todella vaikea lähteä.

Nähdään alkukesästä, Helsinki!

Ps. Yleensä olen aprillipäivänä julkaissut aprillipilan (täällä ja täällä).

Pps. Tämä vuosi olkoon poikkeus.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

3 Comments

  • Reply Vihreän saaren emäntä 1.4.2019 at 16:36

    Voi että! Ymmärtän mitä tunteiden kirjoa käytte läpi, vaikka Suomeen paluu on siltä osin helppoa, että tietää minne menee. En tiedä miksi mulle tuli tässä aiemmin fiilis, että olisitte palaamassa Suomeen. Hassua! Tsemppiä kaikkiin järjestelyihin! On ollut kiva seurata teidän elämää Saksassa, toivottavasti jatkat sitä vielä 🙂

  • Reply Periaatteen Nainen 2.4.2019 at 10:59

    Kannattaa kirjoittaa ylös kaikki ihana, vaikka se juuri nyt tuntuu katkeransuloiselta! <3 En oikein omaakaan lähtöä pysty vielä ajattelemaan kuivin silmin – kunpa voisi saada KAIKEN! – mutta lohdutukseksi voin tosiaan sanoa että Suomessa on puolensa, ja se pahin erontuska uudesta kotimaasta taittuu kun täällä on niin paljon tohinaa.
    Suuresti tsemppiä käsittelyyn ja muuton käytännön osuuteen. Onneksi teillä on koti odottamassa!

  • Reply Anu / Mielilandia 3.4.2019 at 13:39

    Tsemppiä muuttovalmisteluihin! <3 Voin samaistua fiiliksiin hyvin vahvasti. Useammassa paikassa asumisen jälkeen sydän on aina enemmän tai vähemmän palasteltu kaikkiin niihin paikkoihin.

  • Leave a Reply