Flunssaa pukkaa

Tai siis pukkasi. Ihan kunnolla. Koko perheelle, koko viikoksi.

Tässä kun on pyörinyt hikipäissään sohvanpohjalla ja lasten ruutuaika on täyttynyt koko loppuvuoden edestä, on ollut myös aikaa miettiä erilaisia kokemuksia niinkin arkisesta asiasta kuin flunssasta ja sairastamisesta. Flunssahan nyt ei varmaan miksikään muutu maasta riippumatta, mutta sen hoitoon löytynee erilaisia konsteja yhtä monta kuin on potilasta tai lääkäriä.

Itse olen nykinyt omatekemää ”teetä”, johon tulee hunajaa, tuoretta inkivääriä viipaleina ja vielä siivu luomusitruunaa. Hyvää, mutta alkaa vähitelleen jokatapauksessa tökkimään.

Kun päiväkodista soitettiin, että lapsi on kuumeinen, oletin kyseessä olevan parin päivän pikkulenssu, joka lähtee levolla ja särkylääkkeellä. Kun päivä numero 5 koitti tätä samaa rataa, pakkasin lapset sunnuntaiaamuna autoon ja lähdin heidän kanssaan ensimmäistä kertaa päivystykseen. Täällä Saksassa ei siis ole samantyyppisiä terveyskeskuksia kuin Suomessa, vaan paljon pieniä yksityisiä lääkäriasemia – jotka ovat normaalisti visusti kiinni sunnuntaisin.

Olin googletellut edellisen iltana, että minnehän meidän pitäisi sitten suunnata, ja päädyttiin naapurikaupungin sairaalaan. Sairaalakin on osakeyhtiö, GmbH,  jonka nettisivut ovat hyvin eri tyyliset kuin mihin on Suomessa tottunut. ”Tule meidän sairaalaan – saat parasta hoitoa”  ja sitten esitellään kaikki erikoisalojen tohtorit.

Päästiin lääkärin vastaanotolle täysin ilman jonotuksia, mutta siihen ne positiiviset kokemukset sitten päättyivätkin. Ensin lääkäritäti tivasi, että olenko jo käyttänyt lapsia viikolla lastenlääkärillä. En ollut. ”Mutta miksi ette?”  No kun luulin, että menisi kotikonstein parissa päivässä ohi. Ja viimeksi, kun vein juuri sairastuneen lapsen sinne lastenlääkärille, sain kevyen kuittauksen kiireiseltä Dr. Tohtorilta, että ensi kerralla voisi hyvin seurata oireita pidempään kotona. Että ota nyt näistä selvää.

”Mikä on nyt huonommin? Miksi tulette nyt päivystykseen?”  No siksi, että tauti ei tunnu menevän pois ja lapset yskii öisin niin, että kuulostaa kuin keuhkot irtoaisivat. Että jos vaikka katsoisit, mikä niitä vaivaa. Ei siinä nyt tietenkään mitään kuolemaa tehty, mutta en nyt selvästikään tiedä, milloin täällä kuuluu viedä lapset lääkäriin ja milloin ei.

Erittäin nopean tutkimuksen jälkeen molemmilla lapsilla todettiin tavallinen flunssa ja kehoitettiin ottamaan lisää särkylääkettä, jos kuume vielä nousee. Olin jotenkin odottanut saavani reseptit lääkearsenaalin, mutta lähdimme päivystyksestä tyhjin käsin. Tiedän kyllä, että flunssaan harvemmin mitään tehokkaita taudintappajia löytyy mutta silti käynti tuntui turhalta. Toisaalta – saatiinpa selville, ettei kyseessä onneksi ollut mitään sen kummempaa tautia. Influenssaksi olisin nimittäin itse diagnosoinut, mutta mä en olekaan lääkäri.

Uutta settiä vaan piirrettyjä kehiin siis ja lämmintä juotavaa koko porukalle. Ja noh, hainhan mä apteekista vähän kaikkea, mistä voisi ehkä olla apua myös. Jos ei muuta niin ainakin tietää yrittäneensä.

Alkuviikosta käytiin vielä kierros Hausartzin (vähän kuin omalääkäri aikuisille itse valitussa paikassa) ja tutun lastenlääkärin kautta. Aikuisille tuli sama tuomio: Flunssa. Itse olin vähintään keuhkoputkentulehduksen kannalla, mutta en selvästi edelleenkään ole lääkäri. Lapset saivat tutulta lääkäriltä nallekarkkien lisäksi lisää särkylääkettä, hengitystä avaavaa sumutetta ja yskänlääkettä – jonka tehosta, tai lähinnä tehottomuudesta, olen lukenut paljon mutta nyt olin ihan valmis käyttämään kaikki keinot, että tämä flunssa saatiin selätettyä.

Lastenlääkäri kehoitti myös ulkoilemaan kevyesti, jos kuume ei enää nouse. Olipa kerrassaan ihanaa käydä siristelemässä silmiä kirkkaassa auringonpaisteessa ja todeta, että neuletakissa ja trenssissä tuli kuuma. Taidettiin sairastaa kevään yli, ulkona oli nimittäin +18 astetta ja sehän on suomalaisilla kriteereillä jo aika kesäinen sää!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Katriina 28.2.2019 at 11:05

    Ikävää, että sinulle kävi niin kuin jokaiselle, joka menee sairaalan ensiapuasemalla flunssan takia; sait tylyn kohtelun. Kommunikaatio meni pahasti ristiin.
    Sairaalan ensiapuasema on tarkoitettu niille, joilla on henki kysymyksessä (infarkti, onnettomuus, halvaus, myrkytys tms.) Voit tarvita sitäkin, Rettungsdienst puh 112.
    Et tietänyt oikeaa osoitetta. Silloin kun omalääkäri/lastenlääkäri ei ole tavoitettavissa (lomalla, illalla, viikonloppuna, juhlapäivinä) hän ilmoittaa (ilmoitustaulullaan/ ulko-ovellaan) potilaille kuka tuuraa häntä ”in dringenden Fällen” eli välttämätöntä hoitoa tarvittaessa.
    Jokaisessa kaupungissa/kylässä on vakituisesti vastaanottojen kiinniollessa lääkäripalvelu, Bereitschaftsdienst, johon voi soittaa maanlaajuiseti numerolla 116 117 , pyytää apua ja kysyä neuvoa. Päivystävä henkilö ohjeistaa joko tulemaan päivyystyapaikkaan tai tarpeen tullen lähettää lääkärin kotiin. Voit etsiä myös netistä lähimmän päivystävän lääkärin/päivystysaseman ” Der Ärtzliche Bereitschaftsdienst” ja tutustua sen palveluun.
    Sivustoilla näyttää olevan ohjeistusta selkosaksaksi ja koska on epätodennäköistä vaan ei mahdotonta, että sattuisi olemaan suomenkieltä taitava päivystäjä.
    Ikävää, että sait tylyn kohtelun sairaalassa, mutta ensi kerralla olet jo kokeneempi. Olen vakuuttunut, että omalääkärisi/lastenlääkärikin neuvoo sinua vastaisen varalle, jos kysyt. Täällähän on paljon muitakin, jotka opettelevat tuntemaan maan tapoja. Haleja ja kaikkea hyvää vastaisen varalle!

  • Leave a Reply