Kielitaidottomasta toimistotöihin eli miten olen oppinut saksaa?

Kun perheemme muutto Saksaan varmistui, oli itsestään selvää, että haluan oppia saksan kieltä. Kieltä, jota en ollut koskaan elämässäni opiskellut kouluaikoina kurssiakaan. Taustalla oli pitkä ranska, englanti ja pakollinen ruotsi. Mutta ei tosiaan sitä saksaa – kieli ei ollut koskaan minua oikein viehättänyt, enkä tietenkään voinut arvata sitä joskus tosissani tarvitsevani.

Aloitin kevyesti kännykkäsovellus Babbel’n avulla. Se palveli oikein hyvin tilanteessa, jossa lähtötaso oli täysi nolla. Sanastoa, tervehdyksiä, numeroita, yksinkertaista kielioppia ja jopa ääntämisharjoituksia. Vaativampiakin kokonaisuuksia olisi ollut tarjolla, mutta kaipasin alun jälkeen erilaista opiskelutyyliä. Nyt kun kävin vilkaisemassa Babbelin nettisivuja, voisinpa jopa harkita uuden tilauksen tekemistä. Hinta on noin 10€/kk, riippuen tilausjaksosta.

Kielikursseissa on valinnanvaraa

Saksaan muuton jälkeen aloitin kielikurssin Düsseldorfissa, pienessä kielikoulussa nimeltä Limba Sprachen. Kiitos suosituksesta London & Beoyond -blogin Leenalle! Alkeiskurssi oli kerran viikossa iltaisin, ja se oli silloin ainoa vaihtoehto minulle, koska lapsilla ei ollut vielä päivähoitopaikkoja.

Alkeiskurssilla pääsi hyvin vauhtiin, ja tykkäsin koulussa siitä, että ryhmät olivat pienet, max 8hlö ja toiminta oli joustavaa. Jos et päässyt tunnille, et joutunut siitä maksamaan. 5 x 2h kurssijakso maksoi 95€ ja tajusin vasta jälkeenpäin, että olisikohan nämä kulut voinut vähentää saksalaisessa verotuksessa?

Kuvassa yksi ensimmäisistä monisteista, joita kielikurssilta sain. Pitkälle on tultu jo noista ajoista!

Jahka lapset saivat päivähoitopaikkansa, hyödynsin kärppänä vapaat aamupäivät, vaihdoin kielikurssiryhmän ajankohtaa ja tällöin opetusta oli kahdesti viikossa. Lopulta saavutin kansainvälisen tason B1 viime kesänä – virallinen kielikoe kuitenkin tekemättä, kröhöm… Kesätauon jälkeen en olekaan kielikurssilla enää käynyt, koska se alkoi tuntua hieman kalliilta ja en ollut täysin tyytyväinen jokaisen tunnin sisältöön.

Kielikursseja on tarjolla monenmoisia, intensiivisistä ”joka arkipäivä 5 tuntia” malleista tuollaisiin ”pari tuntia kerran viikossa”. Kaikki mallit vievät eteenpäin, osa sitten nopeammin ja osa hitaammin. Jos etsit kursseja, kannattaa etsiä esimerkiksi alueen Volkhochschule (VHS) eli kansalaisopisto tai tutustua vaikkapa Goethe-instituutin tarjontaan.

Kielioppia suomeksi, kevyttä lukemista saksaksi

Näiden lisäksi olen epäsäännöllisen säännöllisesti opiskellut suomalaisen saksan kielen oppikirjasarjan, ”Hallo! Saksaa aikuisille” parissa. Sain Mieheltä ennen muuttoa joululahjaksi sarjan ykkösosan, kakkososan ostin jollain Suomen-reissulla ja nyt huomasin ilokseni, että myös Hallo! 3 on ilmestynyt, mutta sitä en ole vielä itselleni hankkinut. Vaikka kielikurssilla opiskelu sujui ihan hyvin englanniksi, tykkään kuitenkin kovasti opetella erityisesti kielioppisääntöjä suomalaisesta näkökulmasta.

Näiden konstien lisäksi tietysti telkkarin katsominen – alkuun vaikkapa lastenohjelmien, koska niissä on helpompaa kieltä! – , radion kuuntelu ja lehtien lukeminen tukevat kaikki kielen oppimista. Muistan elävästi, kuinka radiosta kuultu puhe oli ensialkuun minulle aivan käsittämätöntä puuroa. Jonkin ajan kuluttua aloin erottamaan papatuksen seasta yksittäisiä sanoja, seuraavaksi erottamaan kaikki sanat toisistaan ja nyt kilpailen itseni kanssa, että kuinka nopsasti ymmärrän, mistä aiheesta vaikkapa aamuohjelmissa tai uutisissa puhutaan.

Kaupasta mulle on usein tarttunut mukaan Myself-lehti, joita löytyykin nyt yöpöydän laatikosta jo vino pino. Lehti ei ole ihan pelkkää hömppää, joten siinä on oikeasti luettavaakin, mutta tarpeeksi kevyistä aiheista – sikä siinä ole aukamakaupalla pelkkiä muotikuvia, joista en juurikaan perusta.

Paremman lukemisen puutteessa lähialueen ilmaisjakelulehdetkin menee. Enemmän haastetta saa aina virkakielellä kirjoitetuista infokirjeistä, joita tippuu postilaatikkoon kaupungilta, vakuutusyhtiöiltä, pankilta ja muilta tahoilta.

Ja se paras kielikurssi on…

Paras kielikurssi kuitenkin on päästä puhumaan saksaa jonkun saksalaisen kanssa. Voi aloittaa vaikka naapureista, kaupan kassoista, päiväkodin hoitajista tai koulun opettajista, mitä ikinä. Jos tietoisesti pyrkii hyödyntämään jokaisen mahdollisuuden puhua saksaa – kioskilla, kahvilassa, ravintolassa, missä ikinä – kynnys avata suunsa virheitä huolimatta madaltuu ihan varmasti joka kerta.

Töissä tuntuu, että änkytän välillä ihan omiani, ja toisinaan tarvitsen aikaa sisäistää kuultuja lauseita. Saan jatkuvasti taistella muistaakseni, että olen oikeasti fiksumpi kuin miltä saksaksi vaikutan olevani. Onneksi esimieheni on ymmärtäväinen ja paikkaamme tarvittaessa englanniksi. Olen jo alle kuukaudessa oppinut lukuisia uusia toimialaamme ja toimistotyöhön liittyviä sanoja ja toivoisin vain, että pystyisin sisäistämään niitä vielä hieman nopeammin.

Eikä niiden virheiden tekemistä kannata ihan oikeasti pelätä! Saksani on kaukana virheettömästä, mutta niin vaan saan itseni ymmärretyksi. Kun kommunikaatiossa ottaa kaiken irti myös ilmeistä ja eleistä, pääsee pitkälle. Ja aina voi arvata! Arvaan itse edelleen suurinpiirtein jokaisen artikkelin (der, die, das ja niiden kaverit), ehkä niistä joku menee joskus oikein?

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Sunna 2.2.2019 at 23:17

    Oi, olipa mukavaa lukea saksanoppimisestasi. Vaatii rohkeutta alkaa puhua vajavaisella kielitaidolla, mutta se on ainoa keino oppia. Minusta saksalaiset suhtautuvat tosi mukavasti kielenoppijiin eivätkä pahastu kankeasta kieliopista, vaan auttavat ja rohkaisevat. Mitä nyt aina tulee korjauksia… yritän olla aina kimmastumatta saksalaiselle poikaystävälle kun hän korjaa huomaavaisesti ”vielleicht konnte dieser Wort besser passen?”. Ja toisaalta minä sitten naureskelen, kun hän yrittää vakuuttaa minulle, että a ja ä ovat suomessa sama kirjain, ja yritän vain juksata väittämällä, etteivät ne ole 😀

    • Reply Johanna 3.2.2019 at 14:37

      ”Dieses Wort.” Ei näitä opi suomalainen ikinä, kohta kaksikymmentä vuotta on ollut saksa työkielenä ja silti joudun silloin tällöin tarkistamaan genuksia.
      Hauska tuo a/ä-juttu. Saksalaisillahan on yleensä (kuten unkarilaisillakin) ä-sokeus eli ä:tä ja e:tä ei pystytä erottamaan toisistaan (”Heppi böörsdei, Herri Potter!”). Englanninkielinen kollega kertoi, miten hänen äitinsä oli aikoinaan tehnyt kielentarkastustyötä firmalle, joka valmisti teollisuussäkkejä. Säkkijutun otsikossa ja tekstissäkin toistuili ilmaus ”sack’s life”, jonka motivaatiota kielentarkistajaparka ei oikein tajunnut. Lopulta tilaaja väänsi rautalangasta: tämähän on vitsi, se kuulostaa aivan samalta kuin ”sex life”!

      • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.2.2019 at 21:26

        Kiitos kommentista Sunna! Varmaan aina löytyy joku parempi ilmaisu, mutta kiva jos saatte kuitenkin hyvässä yhteishengessä tehtyä korjauksia 😉 Ja apua, on todella hassua yrittää sisäistää, että jonkun mielestä ä ja a voisi kuulostaa samanlaisilta 😛

        Johanna, aivan mahtava kertomus 😀 😀

  • Reply Laura 3.2.2019 at 20:31

    Olipa mielenkiintoista lukea tästä. Kovasti tsemppiä opiskeluun 🙂 Artikkelit kyllä tuottaa harmaita hiuksia minullakin, tuskin opin ikinä kaikkia. Enkkua tulee puhuttua aika paljon töissä ja kotonakin. Nyt minusta tuntuu, että oma kehitys on jotenkin jumiutunut B-tasolle. Kirjoittelin omia kokemuksia viime vuonna: https://www.lily.fi/blogit/postikortti-berliinista/sprechen-sie-deutsch

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.2.2019 at 21:32

      Kiitoksia, sulla on hyvä ”kotikenttäetu” siellä 😉 Mulla kanssa nyt niin, että ymmärrän ainakin luettuja tekstiä kivasti, mutta omat lauseet on todella yksinkertaisia, ja silloin jos yritän jotain monimutkaisempaa niin ihan vähintään sanajärjestys menee aika varmasti väärin 😛 En tiedä, kuinka hassulta saksalaiseen korvaan kuulostaa jos heitelee niitä verbejä lauseessa vähän minne sattuu? 🙂

  • Reply Katriina 3.2.2019 at 20:43

    Sinulla on asenne kohdallaan. Onnittelen sisukkuudestasi ja oppimistuloksista. Ironisesti totean, että eräiden muiden suomalaisten mielestä näköjään saksalaiset ovat kielitaidottomia. Eivät puhu lainkaa englantia tai ainakaan yhtä hyvin kuin nämä suomalaiset itse tai jopa ”kaikki” suomalaiset. 🙂 Koskaan et tiedä, mitä hyötyä on joskus elämässä saksan osaamisella. En minäkään tietänyt muinoin. Missään piskelussa ei kukaan ole tullut tyhmemmäksi. Artikkeleille on olemassa säännöt, mutta parasta että muistaa käyttää ylipäänsä jotakin. Yhteistä kaikille ulkomaalaisille näköjään on, että he käyttävät artikkelia die, kun eivät muista oikeaa. Arvaa, missä ja kuka puhuu täydellistä saksaa: Wienin Burgtheaterin näyttelijät. Sinnehän meillä kaikilla ei ole tarkoitus päästäkään, joten tyydytään vain epätäydellisyyteen kuten miljoonat saksalaisetkin. Suomalaiselle saattaa olla aluksi hankalaa, että missään päin ei kukaan puhu niin kuin oppikirjoissa, vaan eri murrealueilla kaikki tavallaan ”väärin”.Esim. Pfalzin murteessa kuulee leveät äät, mutta ei r:ää, ja ch:ta., eivtkä he tee eroa terävän ja pehmeän s:n välillä. Itse kukin löytää netistä hauskoja harjoituksia eli Zungenbrecher, jotka ovat suosittuja ääntämisharjoituksia lapsille tai miksei aikuisillekin. Pari esimerkkiä: ”Zwischen zwei Kirchen stehen zwei Kirschbäume” tai ”In Ulm, um Ulm und um Ulm herum.” Pitää paikkansa, että englannilla apukielenä suomalaiselle saksanopettelijalle on tietyt ongelmansa varsinkin kieliopin opettelemisessa. Hyvää jatkoa!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.2.2019 at 21:37

      Kiitos Katriina! Tuo on totta, kyllä kaikki opiskelu kannattaa ja aina 🙂

      Ja hauskat nuo Zungenbrecherit, näitähän on myös suomeksi ”vesihiisi sihisi hississä” mutta kyllä tuo saksalainen sekamelska eri ässiä on hurjasti vaikeampi. Meidän nykyisessä kotiosoitteessa on sana ”Kirch” ja se vääntyy hirveän helposti minulla muotoon ”Kirsch”. Pyysinkin apua Arminin logopediltä, josko hän voisi opettaa minut ääntämään kotiosoitteen oikein! 😀 Vaikea se on edelleen, mutta nyt tiedän miten kieli pitäisi laittaa suussa 🙂

    Leave a Reply