Osa-aikainen työ mahdollistaa toimivan arjen

Kun aloitin työt kuun alussa, mietin kovasti, miten ehdin sekä viedä että hakea lapset nykyisen päivähoitoaikamme puitteissa ja tehdä työt siinä välissä. Stressasin, että olenko iltaisin ihan kuitti ja leviääkö koti täysin käsiin. Ihan sitä samaa siis, mitä varmasti niin monessa perheessä pohditaan. Lyhyehkön ihmiskokeen perusteella voin kuitenkin todeta, että tämähän tuntuu rullaavan oikein kivasti.

Päiväkodin hoitoajat eivät juurikaan jousta

Parit faktat ensin: saksalainen päiväkoti aukeaa 7.30 ja molemmat lapset on noudettava 14.30 mennessä. Tuo iltapäivän noutoaika on aina sama riippumatta siitä, mihin aikaan lapsi on aamulla hoitoon tuotu. Maksimihoitoaika viikossa on näin ollen 35h.

Jos olisi tarvetta saada hoitopäivään pidennystä, se onnistuisi kuulemma tekemällä 45h/vko hoitosopimus – niitä ei vaan ole nyt lainkaan tarjolla. Minun olisi kuulemma pitänyt hakea sellaista silloin viime syksynä, jolloin en kuitenkaan ollut edes töissä! Voi elämä. Ensimmäinen mahdollisuus hakea pidempää sopimusta olisi ensi syksystä alkaen tai sitten etsiä nyt joku perhe samasta päiväkodista, joilla on hoitosopimus 45h/vko, mutta jotka olisivat valmiita vaihtamaan 35h/vko sopimukseen.

Tähän kohtaan tekisi mieli avautua muutaman liuskan verran yhteiskunnan panoksesta erityisesti naisten työllistymisen tukemiseen, mutta jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä. Olen kuitenkin meidän perheen nykytilanteeseen tyytyväinen – eri tilanne olisi, jos tarjolla olisi ollut kokopäiväinen työpaikka.  En todella tiedä, miten hommat olisi saatu silloin lutviutumaan täällä, kun isovanhempiakaan ei pysty pyytämään apuun. Vaihtoehdot olisivat varmaan olleet au pariin tai mahdollisuuteen lastenhoitajan palkkaamisesta.

Joustava osa-aikainen työ on mahtavaa

Onneksi tässä kohtaa työni on siis kuitenkin osa-aikaista, 20h/vko, ja sen tässä pystyy nyt juurikin hoitamaan. Toiseksi onneksi työ on myös joustavaa, toisin kuin vaikka edellisessä työssäni lähikaupassa. Esimerkiksi tällä viikolla päiväkoti oli kiinni maanantain, kun henkilökunnalla oli koulutuspäivä. Tein tämän töihin sisään jo edellisenä perjantaina, joka minulla on normaalisti vapaana joka viikko. Lisäksi tällä viikolla Arminilla on kouluunmenoon liittyvä lääkärintarkastus yhtenä aamuna, joten taas jää työpäivä vajaaksi siitä viidestäkin tunnista. Miten, kysyn vaan miten perheet, joissa molemmat vanhemmat tekevät täyttä päivää selviävät kaikista näistä? Yksinhuoltajista nyt puhumattakaan…!

Työskentelen siis neljänä päivänä viikossa ja Mies vie lapset kahdesti viikossa päiväkotiin, jolloin pääsen lähtemään hieman aiemmin itse liikkeelle. Niinä päivinä, kun minulla on sekä lasten vienti että haku, ehdin tehdä juuri sen tarvittavat 5h töitä ja hakea sitten suoraan lapset, koska työmatkaan menee erityisesti aamuruuhkassa jonkin verran aikaa.

Iltapäivät kuluvat harrastuksissa

Iltapäivisin ehditään olla kotona suurinpiirtein välipalan ajan, ja sen jälkeen onkin lähes joka päivälle vielä jotain: yhtenä päivänä Suomi-koulu, toisena jalkapallo, kolmantena liikkari ja lopuksi vielä logopedia. Nämäkin harrastukset alkavat sen verran aikaisin, että olisi sula mahdottomuus ehtiä niihin, jos tekisin ihan kokopäiväistä työtä. Tässä kohtaa viimeistään on todettava, että eihän tällainen hausfraun elo tai osa-aikaisesti työskentely onnistuisi ilman, että Mies tekee töitä sitten senkin edestä.

Ohjelmaa viikolla tuntuu olevan sen verran, että olen alkanut kuulla lapsilta toiveita aikaisesta nukkumaanmenosta ja vähintäänkin he simahtavat sänkyihinsä tuosta noin vaan iltaisin. Viikonloput tuntuvatkin nykyisin ihan oikeasti viikonlopuilta,  jolloin on kiva ottaa rennosti. Keväälle on kyllä suunnitelmissa myös viikonlopun mittaisia reissuja lähimaihin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Rutiinit ovat arjen tukipilari

Toimivaan arkeen kuuluu minulla ehdottomasti rutiinit. Jollain kierolla tavalla tykkään siitä, että kello soi joka aamu samaan aikaan ja suoritan about kaikki aamutoimet samassa järjestyksessä seuraten samalla kelloa.

Valkkaan vaatteet itselleni sekä lapsille valmiiksi pinoihin jo illalla (no okei okei, en ihan noin suoriin pinoihin kuin nyt kuvaa varten, mutta silti), teen salaatin evääksi itselleni ja yritän miettiä, mitä seuraavana iltapäivänä syödään ennen harrastusrientoja. Luojan kiitos lapsille ei tarvitse vielä näiden päälle laittaa eväsrasioita päivähoitoon, siitä en varmaan selviäisi!

Kun minulla ei enää ole koko päivää aikaa pyöritellä kaikkia maailman asioita kotona, niitä tehtävälistan tärkeimpiä hommia tulee pakostakin priorisoitua ja olen ainakin ajankäytöllisesti tehokkaampi. Eikös sitä usein sanotakin, että pienten lasten äidit ovat niitä aikaansaavimpia työntekijöitä? Ei meillä ole aikaa neppailla turhia siellä töissä, kun on niin paljon muutakin.

Tsemppiä kaikille samojen asioiden kanssa painiskeleville!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sinna 29.1.2019 at 10:56

    Tämä päiväkoti homma on oikein haasteellista. Asumme Itävallassa ja olen juuri jäänyt äitiyslomalle. Lapsi ei ole vielä 2 kuukauttakaan ja nyt täytyy jo alkaa selvittää hoitopaikkaa, kun 2 vuoden päästä palaan töihin. Riippuen siitä saammeko kokopäivä vai osapäivä paikan menen siis joko osa-aikaiseksi tai kokopäiväiseksi takaisin. Koska olen ollut yli 3 vuotta samassa firmassa saan onneksi itse päättää kuinka moneksi tunniksi palaan. Itävallassa alle 3 vuotiaat menevät Krappelgruppeen eli taapero ryhmään ja ne ovat pääsääntöisesti yksityisiä.

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu 29.1.2019 at 11:29

    Tsemppiä sinne teille. Saas nähdä miten mun käy kun pitää (ehkä) aloittaa työt huhtikuussa.

  • Leave a Reply