Kokemuksia saksalaisesta päiväkotiruokailusta

En olekaan vähään aikaan kirjoitellut saksalaisesta päiväkotiarjesta, mutta nyt pitkään päässä muhinut ajatus ruokailusta on aika saattaa päivänvaloon. Kun molemmat lapset ovat päivittäin hoidossa, toinen päiväkodissa ja toinen eskarissa, heille tarjoillaan päivittäin mitä mielenkiintoisempia ruokia.

Aamupala

Päivähoidon aamupala toimii buffet-periaatteella, ja se on tarjolla vielä aamupiirinkin jälkeen. Mysliä, leipää, näkkäriä, juustoa, kinkkua, voita, hilloa, hedelmiä, vettä kuplilla ja ilman – tällaisia olen nähnyt ja kuullut olevan tarjolla. Lapsi voi itse valita, mitä syö ja minkä verran. Nyt kun olen töissä, vien lapset paristi viikossa päiväkodille heti kun se aukeaa eli 7.30. Tällöin he pääsevät auttamaan aamiaisen kattamisessa ja se on ainakin Reetan mielestä mukavaa puuhaa.

Eskarin puolella aamiainen on tarjolla niinkin myöhään kuin 10:30 saakka, jolloin kaikki ihan varmasti ehtivät syömään. Hyvä myös niille, joilla ei heti herätessä ole nälkä – tämä sopisi esimerkiksi minulle mainiosti.

Puuroa – joka molemmille edelleen maistuu – saa vain kotona ja sitäkin nyt siis vain viikonloppuisin, koska lopetin jossain kohtaa tykkänään aamiaistarjoilun kotona päivähoitoaamuisin. Ainoa puuro, jota päivähoidossa välillä saa, on riisipuuroa, Milchreis,  ja sehän onkin sitten makeaa! Ostin lähikaupasta kerran pienen pussillisen tavallista puuroriisiä. Paketin kyljessä oli puuronkeitto-ohje, joka loppui ”lisää desi sokeria”. Nämä on taas näitä pieniä eroja.

Lounas

Lounaaksi on kaikkea perisaksalaisten ruokien, ihan normaalien ruokien ja mitä ihmeellisimpien viritysten väliltä. Kysein lapsilta yhtenä päivänä, että mikä on heidän lempiruokansa päivähoidossa. Vastaus tuli nopeasti: Schnitzel ja ranskalaiset.

Ruokalista on aina viikoittain nähtävillä päiväkodin aulassa, ja yritän muistaa sitä aina vilkuilla, koska muuten vastaus kysymykseen, mitä ruokaa teillä oli, on valitettavan usein ”en tiedä”  tai ”en muista”.  Kasvisruokaa näyttäisi olevan tarjolla ihan mukavasti (eikä sitä ole pilattu ”kasvisruuan leimalla”, vaan se on ihan vaan ruokaa) ja joka perjantai on jotain kalaa. Tuo perjantainen kalansyönti on vanha kristillinen perinne.

Juomana on vettä kuplilla tai ilman. Maitoa kuulemma on, mutta ”eihän sitä kukaan juo, se on ruuanlaittoa varten”  kommentoi 5v.

Schnitzeleiden lisäksi saksalaista keittiötä edustavat ainakin Reibekuchenit  eli perunapannukakut omenahillolla. Ranskalaiset tuntuvat olevan lähes kansallisruoka, joten niitä on myös jos nyt ei joka viikko niin ainakin paristi kuussa, usein jonkinlaisten nakkien kanssa. Erikoisimpia tarjoiluja edustaa ehdottomasti mun iki-suosikki ”Schokospätzle mit Heißen Kirschen”  eli suklaapastaa kuumalla kirsikkakastikkeella. Luit oikein! Tästä on enää paha pistää paremmaksi – tai pahemmaksi.

Jälkiruoka

Vähintään kerran viikossa molempien lasten ryhmissä on jälkiruokapäivä ja lisäksi perjantaisin saa aina  pienen jäätelöpuikon. Viikko-ohjelmassa jäätelöpäivä ihan yhtä itsestäänselvää kuin vaikkapa lelupäivä. Jälkiruoka valmistetaan yleensä yhteistuumin eli lapset pääsevät sekoittamaan aineksia, pilkkomaan hedelmiä tai mitä ikinä sen kertainen jälkkäri vaatiikaan. Erilaiset hyytelöt ja vanukkaat tuntuvat myös olevan suosittuja.

Jälkkäreiden lisäksi juhlitaan isosti jokaisen lapsen synttäreitä ryhmittäin ja lisäksi koko päiväkoti (yhteensä 5 ryhmää) juhlii, jos jollain opettajalla on syntymäpäivät. Eli näitä juhlia sitten riittääkin tässä meidän aika isossa päivähoitoyksikössä varmaan joka viikolle. Olen nähnyt vanhempien kantavan aamulla kahta erilaista kakkua, laatikollista muffinsseja ja lisäksi vielä nallekarkkipusseja pienen syntymäpäiväsankarin hihkuessa vieressä.

Välipala

Välipalalla on usein hedelmiä tai vihanneksia, mutta ihan yhtä hyvin siellä voi olla myös karkkeja tai keksejä. Meidän allergikko sai viedä oman keksipussin, jotta ei vaan jää ilman herkkuja aina kun on jotain pähkinäistä hyvää tarjolla (ja niitähän Saksassa riittää). Viime viikolla Reetan ryhmässä jaettiin jokaiselle lapselle joka päivä kaksi karkkia kotiinlähtiessä, ihan vaan siksi kun siellä oli jostain syystä kauhea kulhollinen namia.

Alkuun jaksoin pyöritellä silmiäni tämän kaiken keskellä, ja muistan kuinka ensimmäisenä syksynä meinasin vetää todenteolla herneen nenään opettajan antaessa iltapäivällä silminnähden väsyneille lapsille isot suklaakeksit – täysin ilman kysymättä minulta mitään! Mutta kaikkeen sitä nähtävästi tottuu parissa vuodessa, ja edelleen näyttää lapset olevan ihan hyvin hengissä.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Päivi 24.1.2019 at 23:44

    Hyvin samanlaisia kokemuksia meilläkin päivähoidon ruokailusta täällä Bielefeldissä kulmilla. Jopa aamupala kattaus näyttää identtiseltä 😊
    Joskus olen erehtynyt ihmettelemään paikallisille kuinka joka käänteessä annetaan herkkuja (lääkärikäynti, apteekki, terapian päätteeksi, ravintolasta lähtiessä). Ja usein meiltä kysymättä, onko ok? Niin eipä ole moni mun kantaani ymmärtänyt. Siinä onkin työmaata, mitä tapoja uudesta maasta ottaa ja mistä pitää kiinni. Meillä eloa täällä takana pian 2 v. Mun mies on saksalainen, jolle nää tavat taas ”normaaleja”.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 27.1.2019 at 21:28

      Mä muistan kuinka ekan kerran lastenlääkärillä käydessä ihmettelin suu pyöreänä niitä kahta nallekarkkia, jotka lääkäri antoi lapselle lopussa. Nauroin että tätä ei ikimaailmassa voisi tapahtua Suomessa! (Tai eipä oo ainakaan omalle kohdalle sattunut). Hammaslääkäriltä sentään tuli vain tarra tms ei-makea palkinto.

      Teillä tulee varmaan vielä enemmän noita mietintöjä, minkä maan tapojen mukaan mennään kuin meillä. Me voidaan ottaa ihan suoraan rusinat molemmista pullista 😛

      Ja meillä muuten tulee tuo 2v täyteen tällä viikolla!

  • Reply Minna M 25.1.2019 at 19:07

    Olipa mielenkiintoista lukea päiväkotiruokailusta Saksassa! Ehkä voisin järjestää omille hoitolapsille brunssin vaikkapa vappuna. Muuten mennään kyllä tosi tylsästi tavallisella kotiruualla ilman suklaakeksejä.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 27.1.2019 at 21:29

      Vappubrunssihan kuulostaa ihanalta, se olisi varmasti elämys lapsille pienelläkin vaivannäöllä. Meilläkin esikoisella on ollut vielä erikseen erilaisia juhla-aamiaisia, mm. St. Nikolauksen päivänä (6.12) oli tehty yksi pitkä pöytä lapsille ja tarjolla oli arvatenkin kaikenlaista herkkua normaalien aamupalajuttujen lisäksi 😀

  • Reply Venla 26.1.2019 at 18:37

    Ihan lempiaiheitani nämä, olinhan niin pitkään päiväkodissa töissä. On mielenkiintoista lukea näistä eri maiden käytännöistä. Hyväksyvätkö kaikki vanhemmat tuon imelien tarjoamisen, vai käydäänkö siellä siitä keskustelua? Kiitos jutusta.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 27.1.2019 at 21:32

      Hyvä kysymys! Johon en valitettavasti oikein osaa vastata, koska en ole ollut paljoa puheissa muiden vanhempien kanssa eikä asia ole noussut missään kohtaa esille. Päiväkodissa on kansainvälistä väkeä, pelkästään Reetan ryhmässä lähes 10 kansalaisuutta, niin todennäköisesti kaikki on ihan yhtä pihalla. Toisaalta nämä muut muualta tulleet edustavat enemmäkseen eteläisempiä maita, joissa ehkä yleisesti on löyhempi kuri makeansyönnin suhteen… Toisaalta: Onko jossain tiukempi suhtautuminen makeaan kuin Suomessa? 😉

    Leave a Reply