Hausfraun uudet haasteet

Noin, se oli siinä, ai että! Ensimmäinen työviikko takana – edellisestä vierähtikin puolisen vuotta. Mutta nyt on aihetta iloon, olen siis saanut järjestyksessään toisen työpaikkani Saksasta.

Joulun alla jo lupailinkin, että vuoden vaihteen jälkeen tämän Hausfraun arkeen tulee hieman muutoksia. Ne muutokset realisoituivat tällä viikolla, kun aloitin uusissa hommissa ja pitkät aamukahvit yksin keittiönpöydän ääressä ovat enää muisto vain.

Päällimmäisenä tunteena tällä hetkellä on kuitenkin innostus ja ilo! Aiemmin ne olivat lähinnä jännitys ja kauhu, joita sainkin pyöritellä sisälläni useamman viikon. Onneksi Suomen loma sai nämä väistymään, muuten olisin ollut varmaan aika tulisilla hiilillä edelliset viikot.

Työhistoriani Saksassa

Otetaan ihan lyhyt taustakertaus, miten tähän on päädytty. Kun muutettiin Saksaan aika tarkkaan kaksi vuotta sitten, en puhunut saksaa yhtään. Kein Deutsch.  No okei pari hassua sanaa tiesin, mutta en puhunut enkä ymmärtänyt käytännössä mitään. Kielikurssin aloitin muutaman kuukauden maassaolon jälkeen, sellainen kerran, pari viikkoon muutama tunti olevan, eli aika hissukseen edettiin aivan alkeista lähtien.

Reilun puolen vuoden kielikurssittelun jälkeen Hausfrau pääsi kuin pääsikin hommiin, osa-aikaiseksi Minijobilaiseksi (saksalainen systeemi, jossa voi tienata 450€/kk verottomana) lähiruokakaupan kassalle. Ehdin olla siellä töissä noin 8 kuukautta, kunnes koko kauppa suljettiin, pistettiin totaaliremppaan ja avattiin uudella profiililla – ja uudella henkilöstöllä.

Loppukesän ja syksyn sitten neppailinkin kotosalla kaikenlaista ja haeskelin uusia töitä enemmän ja vähemmän ahkerasti. Kielikurssikin oli jäänyt B1-tason harjoituskokeen läpipääsemisen jälkeen jatkamatta.

Löysin työpaikan Linkedinin kautta

Olin jo hieman harmistunut, kun uuden työpaikan löytyminen tuntui olevan niin vaikeaa. ”Niin vaikeaa” siis verrattuna siihen, että ensimmäinen paikka oli tullut kävelemällä kauppaan sisään ja kysymällä töitä. Nyt täyttelin nettilomakkeita, kiikutin CV:täni lähikappoihin ja yritin keksiä, että mitä voisin tehdä.

Selasin myös Linkedinin läpi, ja sen Job Search toiminto olikin aika helppo käyttää. Laitoin hakusanoiksi ”Büro” ja ”Teilzeit”, eli etsin osa-aikaista toimistohommaa. Parasta Linkedinissä oli se, että mielenkiintoista paikkaa pystyi hakemaan yhdellä napinpainalluksella: siitä vaan että Apply ja näin oma Linkedin-profiili siirtyi nähtäväksi työnantajalle.

Kiitos hakemuksestasi, tervetuloa haastatteluun

Eräänä päivänä sitten sähköpostissani odotti saksankielinen viesti: ”Kiitos hakemuksestasi, tervetuloa haastatteluun”.  Ensimmäinen ajatus oli että enhän mä voi mennä!  Seuraava oli, että mihin ihmeeseen olen ensinnäkään hakenut?! Noh, kun näistä pääsin yli vastasin tietysti, että tulen erittäin mielelläni.

Haastatteluaamuna mua jännitti niin paljon, etten taas muista milloin viimeksi ja olin varma että oksennan autoon matkalla. Vedin kuitenkin pakolla parhaimman tsemppivaiheeni päälle, kuuntelin kahta kovinta tietämääni henkistä boostausbiisiä repeatilla: Elastisen Eteen ja ylös ja Mark Forsterin Sowieso.  

Haastattelu alkoi saksaksi, jatkui saksaksi, välissä vaihdettiin englantiin ja lopetettiin saksaksi. Kerroin suomalaiseen tyyliin rehellisesti kielitaidostani – etten esimerkiksi osaa kirjoittaa virallisia sähköposteja, ymmärrän enemmän kuin puhun – ja sain paikan. Työt sovittiin alkavaksi joululomien jälkeen. Unglaublich!

Kaupasta toimistoon

Työskentelen nyt siis pienessä tukkutason osto- ja myyntitoimistossa, jossa olen omistajan ja liikkeenharjoittajan lisäksi ainoa työntekijä. Töitä minulla on 20h/vko, mikä on ihan loistava juttu tässä tilanteessa. Voin edelleen hakea lapset tuttuun aikaan päiväkodista iltapäivällä eikä heidän tarvitse viettää päiväkodissa juurikaan aiempaa pidempiä päiviä. Lisäksi pääsen nyt ihan todella treenaamaan sitä saksan kieltä, ja oppimismotivaatio otti justiinsa aimoharppauksen eteenpäin. Mietin leikilläni, että voin ajatella olevani 20h/vko kielikurssilla – josta minulle vielä maksetaan!

Nyt on kuitenkin paaaaaljon uutta opeteltavaa, sisäistettävää ja muistettavaa, mutta se on vain ja ainoastaan innostavaa. Pitäkäähän kuitenkin mulle taas peukkuja, että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Koeaika on tällä kertaa puoli vuotta (kuulemma ihan normaalia täällä), joten tässä on pitkä tie vielä edessä.

Ihanaa viikonloppua!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä