Joululoman välähdyksiä Suomesta

Järjestyksessään toinen joulunvietto Suomessa sujui kokemuksen tuomalla varmuudella alkaen matkan ensimetreistä ihan loppuun saakka. Reissusta ei kovin raflaavia sattumuksia saa kaivettua esiin vaikka kuinka yrittäisi, vaan voin nyt vaan rehellisesti todeta, että lapset ovat loistavia (auto)matkaajia, Mies luotettava kuski ja ystävien näkeminen yksinkertaisesti parasta.

Lähes kolmen viikon reissu alkoi ja päättyi kahden päivän autosulkeisiin Ruotsin ja Tanskan läpi, muu aika siinä välissä käytettiin niin monen ystävän ja lähisukulaisen näkemiseen kuin vain jaksamista ajatellen oli mahdollista. Onneksi valtaosa näistä meille tärkeistä tyypeistä asuu ihan pk-seudulla, joten siirtymät Suomen sisällä eivät olleet pitkiä.

Vierailuiden aikataulut oli lyöty lukkoon pitkälti jo syksyllä ja hämmästyttävää kyllä, ne pitivät viimeiseen saakka paikkansa. Aikataulu mahdollisti myös useammat päiväunet – lähinnä aikuisille – ja tarvittaessa jopa kolme kyläpaikkaa yhdelle päivälle.

Keskustelut ystävien kanssa sisälsivät iloa, naurua, huolia, murheita, onnistumisia ja saavutuksia eli ihan kaikkea sitä, mistä elämä voi kokonaisuudessaan koostua. Eriasteiset ruuhkavuodet pitävät huolta siitä, että jollekkin aina tapahtuu jotain ja että ei ne Suomessa asuvat ystävätkään näe toisiaan jatkuvasti. Tämä tuppaa helposti itseltä unohtua.

Lasten näkökulmasta Suomi avautui varmasti hyvinkin erilaisena, edellisestä vierailuista heillä tuli täyteen jo vuosi ja siinä ajassa pieni ihminen näköjään unohtaa yhtä sun toista. Palautettiin yhdessä mieliin millaista on suomalainen raejuusto, mitä ylipäänsä on viili tai piimä, ihmeteltiin kun kaupoissa voi käydä koska vaan ja että piirrettyjä ei todellakaan tule neljältä kanavalta yhtä soittoa.

Pysäyttävintä itselle oli kuitenkin se, etteivät he enää muistaneet omaa Suomen kotiaan, vaikka käveltiin kerran ohikulkumatkalla sen pihaan. Asunto on nyt vuokrattuna, joten kipaistiin siinä vain pikaisesti vilkuilemassa. Jotenkin olisin luullut, ettei Suomen koti, josta kaksi vuotta sitten lähdettiin, olisi unohtunut, mutta olin  hämmästyksissäni väärässä. Sen sijaan he muistivat, että yksien ystävien kotona on katossa roikkumisrenkaat – muisti on valikoiva.

Iltaa tuli aikuisten kesken istuttua useampaan otteeseen ja pakko todeta, ettei tässä olla enää parikymppisiä. Yhtäkään illanviettoa en olisi kuitenkaan jättänyt välistä, erityisen kivaa oli päästä vaihtamaan uutta vuotta tutulla jengillä.

Kahvipöydästä toiseen kuljettaessa on saanut syödä napa naukuen suomalaisia herkkuja. Varsinaista luksusta ja koko ajan puhuttiin, että no nyt voi syödä vähän mitä sattuu milloin sattuu. Että Saksassa sitten taas palataan arkeen ja lapsetkin syö enemmän vihanneksia ja oikeaa ruokaa.

Mutta sitten me mentiin Prismaan viimeisenä Suomen päivänä ja ostettiin huumassa kärryllinen karkkia ja suklaata. Puolustuksena sanottakoon, että osa noista menee tuliaisiksi ja lahjoiksi, mutta kukas silti ne loput syö?!

Ahkerasta kyläluutailusta huolimatta ei siltikään ehditty nähdä kaikkia – voi vain olla kiitollinen, kuinka paljon läheisiä meillä onkaan! Ensi kertaan siis.

Kiitos Suomi! Kiitos lumesta, pakkasesta, herkuista, ystävistä, sukulaisista, Joulupukista ja ihan koko paketista!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Matti Suominen 11.1.2019 at 12:54

    Moi! Erittäin kiva blogi sulla! Sitä on kivaa lukea ja tykkään että siinä on enemmän kuvia kuin tekstiä tai jotain ylimääräisiä/turhia sanoja. Olen täällä sivustolla ensimmäistä kertaa ja en ole aiemmin lukenut niin paljon blogeja. On kivaa kuulla, että lapsetkin on tykännyt Suomesta ja että se avautui heille hyvin erilaisena edellisestä vierailusta. Suomi on kaunis maa, sen maisemat ovat henkeäsalpaavia ja niitä aina voi katsoa eri tavalla. Luonnon kauneuden lisäksi Suomen kaupoissa on erinomainen karkki valikoima. 🙂

  • Leave a Reply