Stressitön jouluaatto Levillä

Edellisjoulu on jäänyt minulle mieleen ihan erityisellä tavalla. Ensinnäkin jo se, että tulimme Saksasta Suomeen kahdeksan kuukauden tauon jälkeen oli odotusta ja tunnetta täynnä. Tämä lisäksi lensimme vielä Helsingistä Kittilään joulunpyhiksi ja vietimme muutamat upeat päivät Levillä pienellä sukulaisporukalla.

Saksan pimeästä, kosteasta ja kalseasta talvisäästä pyrähdys Lapin koskemattoman luonnon keskelle, upottavien hankien ja tykkylumipuiden kimallukseen oli kuin satukirjasta. Pakkanen paukkui ja kaikkien toiveena oli viettää mahdollisimman rento, rauhallinen ja myös helppo joulu.

Savusauna ja palju tähtitaivaan alla

Aattopäivän ohjelma oli meillä yksinkertaisesti mahtava. Käytiin ihastelemassa vähän poroja, ulkoiltiin ja iltapäivälle meille oli varattu tunnelmallisen Immelkartanon savusauna. Joulusauna ei ihme kyllä ole ollut itsellä mikään pakollinen perinne. Yleensä sitä on miettinyt, että missä välissä sinne muka ehtii? Mutta nyt oli aikaa. Ja olipa muuten ensimmäinen kertani savusaunassa! Mustien seinien ja tumman tunnelman luomaa rauhaa hieman sekoitti nuo eläväiset 4- ja 2-vuotiaat, jotka toki tykkäävät saunomisesta – mutta vain noin 15 sekuntia kerrallaan.

Savusaunasta sopi laittaa tossut jalkaan, myssyn päähän ja tepastella muutaman jäisen metrin matka ulkona olevaan hyöryävän kuumaan paljuun. Siinä tähtitaivaan alla, Lapin luonnon täydellisessä hiljaisuudessa oli ihan epätodellinen olo, voiko todella olla jouluaatto? Hiljaisuuden rikkoi vain jäätyneen järven vastarannalla kulkeva kelkkaryhmä.

Avanto oli aivan paljun vieressä, ja sitä sentään olikin kokeillut aiemminkin – joskin vain yhden kerran. Muistan sen huikean tunteen avannosta nousemisen jälkeen, mutta voi että kun sinne meno onkin vaikeaa. Inhoan yli kaiken sitä pientäkin tunnetta, että käsi tai jalka voisi jäätyä kaiteisiin tai portaisiin kiinni, enkä ole ihan varma lasketaanko pientä pulahdustani avantouinniksi.

Valmiiseen joulupöytään

Saunan, paljun, pesujen ja muutaman saunajuoman jälkeen käveltiin Immelkartanon pihan poikki suoraan kartanossa tarjoiltavaan joulupöytään. Pitkä päivä, saunan raukeus ja ruokatarjoilun alkamisen hienoinen odottaminen sai lapset aavistuksen levottomiksi, mutta juuri näitä tilanteita varten on älypuhelimet ja Pikku Kakkonen.

Noutopöydässä oli kaikki perinteiset joulun herkut, ja ehkä parasta oli kuitenkin se, ettei kenenkään meistä tarvinnut tällä kertaa hikoilla siitä, onko kinkku kypsää vai kuivaa, maistuuko laatikot ja muistiko joku piilottaa mantelin puuroon? Vaikka perinteinen jouluruoka aikuisille maistuikin, valitettavasti lasten ruokasaalis jäi aika minimaaliseksi. Hinta sen sijaan ei, mutta ymmärtäähän tuon – ajankohta, puitteet, sijainti ovat yhtä suuressa osassa kuin itse ruoka. Jotenkin toki toivoisi, että erityisesti näiden pienimpien nirppanokkien kohdalla hintaa olisi maksimissaan muutama euro per ikävuosi.

Illallisen loppupuolella pöydissä kiersi mies viihdyttämässä jouluseurueita korttitempuilla. Mies ei ollut kuka tahansa korttitaituri, vaan ainakin oman sukupolveni suurin taikuristara Timo Taikuri – tai siis Timo Kulmakko oikealta nimeltään.

Joulupukki ja sen valkoinen poro

Vatsat täynnä ja lompakot kevyinä suuntasimme takaisin mökille. Pimeää oli ollut jo pitkälti päivästä lähtien mutta nyt ilta alkoi kääntyä jo kohti lasten nukkumaanmenoaikaa. Oli kuitenkin yksi ohjelmanumero vielä jäljellä: Joulupukki!

Lapset olivat jaksaneet kokonaisuutena hämmästyttävän hyvin odottaa Pukkia ja lahjoja, ja aikuisten tehtävänä oli vielä keksiä heille hämäystehtäviä ennen illan grande finalea. Oltiin tilattu Joulupukki etukäteen ja hänen piti saapuman paikalle oikein poron kanssa. Näin ollen haluttiin olla ulkona vastassa, jotta varmasti nähtäisiin Petteri Punakuono.

Lopulta Joulupukki saapui valkoisen poronsa kanssa tien mutkan takaa, kulkuset kilkattivat ja en ole ihan varma, kummat olivat enemmän innoissaan, lapset vai aikuiset! Ihasteltiin poroa, otettiin yhteiskuvia ja sittenhän siinä alkoikin olla jo kiire saada porukka sisätiloihin. Armin pomppi villahaalarissaan ympäri olohuonetta, kertoi ummet ja lammet ja oli silminnähden superinnoissaan tästä kauanodotetusta vieraasta.

Lapin Pukilla oli meille hyvin aikaa, noin puolen tunnin vierailun jälkeen kävin kättelemässä hänet satasen kanssa ja toivottelin mainiot joulun jatkot.

Joillekin kaikki jouluun liittyvä hösääminen, ruokien valmistaminen, koristelu ja valmistelu on osa tärkeää joulufiilistä. Itsekin näistä tykkään, mutta itse aattopäivän rauhoittaminen ylimääräiseltä vääntämiseltä oli rentouttavan erilainen kokemus.

***

Selvennetään vielä, että juttu ei sisällä yhteistöitä, mutta keskustelen mielelläni sellaisista jatkossa, sen verran mukavaa oli.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu 13.12.2018 at 12:44

    Ihanaa, ihanaa, varmasti lapset (ja aikuiset) muistaa tän lopun elämänsä. Voi kun itsekin pääsisi joku joulu Lappiin.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 17.12.2018 at 15:52

      Ehkä se joulu joskus tulee 🙂 Oli kyllä mahtavaa ja helposti olisi saanut menemään vielä pari päivää vaikka ei rinteissä pulkkamäkeä lukuunottamatta oltukaan 🙂

  • Reply Helena 15.12.2018 at 19:36

    Tuollainen joulu kävisi minullekin! 🙂

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 17.12.2018 at 15:53

      Oli kyllä hieno kokemus! 🙂

  • Reply Sanna 18.12.2018 at 08:40

    Näiden kuvien ja tunnelmien myötä voisin melkein itsekin ihastua Lapin lumisesta joulusta ❄️ Tänä vuonna joulu vietetään kuitenkin Australiassa auringon alla ☀️

  • Reply Anni | Rajatapaukset 19.12.2018 at 09:04

    Mua huvittaa suuresti tuo otsikko, koska en pysty olla ajattelematta että mistä olette saaneet käsiinne aikakoneen, tyypit viettää jo jouluaattoa vaikka me muut kituutetaan edelleen puolessä välissä joulukuuta! 😀
    Eli toisin sanoen halvat on meikäläisen huvit.

    Tollainen joulu on kyllä ihana jossa ei tarvitse kauheasti itse huolehtia mistään ja noi lumimaisemat! <3
    Olen itse lähdössä helmikuussa ensimmäistä kertaa Lappiin ja toivon että pääsen näkemään jotain tuollasta.

  • Reply Jenna / Huge passion for life 19.12.2018 at 13:19

    Kuulostaa ihanalta! Mä päätin jo, että ensi vuonna joulu vietetään Lapissa. Tätä sun postausta lukiessa tuli kamala kaipuu Lappiin, vaikka juurihan mä sieltä palasin. Tuo sun vika kappale on kyllä niin totta. Ihanaa, kun ei tarvitse hösätä, vaan saa rentoutua ja rauhoittua.

  • Reply Riitta Reissaa 20.12.2018 at 02:43

    Kiva postaus perheen Lappi-joulusta. Omat lapset ovat jo aikuisia, mutta luin tämän silti mielelläni: vinkkejä tuttavaperheille.
    Vietin aikoinaan useita jouluja Lapissa. Tuntuu, että hinta-laatu alkaa olla nyt kohdillaan.

  • Reply Elsa/Hakunamalife 20.12.2018 at 12:54

    Tämmöisen jouluihmisen korvaan joulu Lapissa ja tämä koko postaus kuulosti ihan järjettömän ihanalta, tuli oikein hyvälle mielelle 🤗 me lähdetään tapaninpäivänä kohti Rukaa ja ehkä osa tästä tunnelmasta tarttuu meihinkin, vaikka joulu silloin onkin jo ohi😊

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa 20.12.2018 at 16:10

    Ikimuistoinen joulu! Oon kans vuosia haaveillut, et viettäisi joulun pohjoisessa, rakastan Lappia muutenkin. Se idylli, paljon lunta, tuntureita ja rauhallisuutta olis just ideaali nimenomaan joulun alla, sieltä sais varmasti kunnon joulu fiiliksen! Toistaiseksi ollaan vaan jouluiltu omassa kodissa, mikä toisaalta on myös ehkä niin perinteistä 🙂

  • Leave a Reply