Joulukortti matkaan jo käy

Tein sen! Sain kuin sainkin myös tänä vuonna pakerrettua joulukortit kasaan, vaikka vielä viikko sitten en ollut tästä lainkaan varma.

Minulla – meillä – on ollut lähettää joulukortteja jo aikana ennen omia lapsia. Muistan, kun Miehen kanssa sielloin vähän naureskeltiin, että no me nyt ei sit ainakaan laiteta joskus tulevaisuudessa sellaisia ”tässä meidän Pirkko-Petteri joulutonttuna”  kuvakortteja, joita meille oli alkanut muutamia jouluisin tippua. Never say never, ihan jokaikinen joulu ollaan otettu omista lapsista tonttukuvat ja lähetetty niitä surutta mummeille, kummeille ja hyvä ettei kaimoillekin. Että näin.

Ideasta kuvaksi – jos kuvattavat suovat

Joinain vuosina olen muistanut aktivoitua korttiprojektiin jo pitkälti marraskuun alussa. Tänä vuonna aktivoiduin projektiin viime viikolla, vaikka asia kyllä on pyörinyt mielessä tasaisella rotaatiolla. Kaava on yleensä aina sama. Mietin kovasti jotain kuvausideaa, ja sitten se heureka iskee ihan yllättäen. Sitten vain pitäisi saada nämä arvaamattomat kuvattavat samaan juoneen mukaan.

Viime vuonna homma meni loistavasti, kun eläydyin oikeaksi jouluvalokuvaajaksi.  Olin laittanut hieman taustarekvisiittaa talviterassille ja ostanut uudet vaatteet lapsille. Ne menivät päälle hämmästyttävän nopeasti ja sitten aloitin roolini:

”Hyvää iltapäivää, minä olen valokuvaaja!”  sanoin hieman erilaisella äänellä ja laitoin jouluvalokuvaajan tonttulakin  päähäni. ”Täällä oli varattu kuvausaika Arminille ja Reetalle – onkohan Armin paikalla?”

”M-m-minä olen, täällä! Ja tässä on minun pikkusiskoni Reetta”, esitteli selvästi hämmentyneen oloinen lapsi ja huomasin roolini uponneen kuin veitsi sulaan voihin.

Seuraavan vartin ajan sain asetella, opastaa ja kuvata lapsia sydämeni kyllyydestä – mutta tietenkään tällainen jouluntaika ei kestä ikuisesti ja illuusio alkoi pirstaloitua. Kuvista tuli kuitenkin kivoja ja kokemuksena sesssio jäi mieleen ihan erityisellä tavalla.

Mattimyöhäisen pelastaa nopea posti

Tänä vuonna suuria inspiraatioita kuvista ei syntynyt vaikka yritin. Ensimmäisen kuvausrupeaman lopputuloksena oli hyvin yrmeitä tonttuja. Joulukalenterin luukkuja oli joka aamu vähemmän ja tiesin että pian tulee kiire, jos mielii saada kortteja matkaan. Viimeisen kapulan rattaisiin heitti virus nimeltä noro, joka pisti edellisviikon vähäisetkin suunnitelmat uusiksi.

Mutta, joulu on ihmeiden aikaa ja nyt postissa on matkalla viitisenkymmentä korttia ystäville ja sukulaisille! Kiitos Saksan Ifolorille korttien nopeasta kehityksestä ja DHL:lle korttien toimituksesta suoraan kotiovelle. Kiitos itselleni, että olen jaksanut jo vuosien ajan tallentaa kaikkien läheisten osoitteet puhelimeen – ja päivittää niitä. Nopeuttaa aika huomattavasti proseduuria, kun ei tarvitse muuta kuin vuoden sisään muuttaneiden osoitteet kysellä.

Ja kiitos Saksan postille, ettei näiden korttien lähettäminen vie konkurssiin. Kortit matkaavat täältä Suomeen normaalihinnalla eli 0,90 eurolla. Katsahdin juuri kauhuissani, että Suomen joulumerkki  maksaa 1,05 euroa! Eihän tuo hintaero nyt valtava ole, mutta kun niin tuoreessa muistissa on vielä 0,60 euron joulumerkit, nyyh. Olisi mielenkiintoista tietää, millä logiikalla Posti toivoo kortteja lähetettävän enemmän kun hintoja nostetaan samalla? En ihmettele, että niin moni vaihtaa korttien lähetyksen digiversion jakamiseen tai tietyn summan lahjoittamiseen vaikka hyväntekeväisyyteen.

Lähetätkö itse kortteja? Entä saatko kortteja?

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Johanna 11.12.2018 at 23:40

    Tietämättömyydestä kärsi kyllä lompakko…. Joulukortin lähettäminen maksoi lähtökohtaisesti 0,90€, mutta koska en tiennyt, että vähän isompi kortti maksoi 3,70 ja pienempi erikoiskoko taas jotain muuta niin korttien lähettäminen kävi aika kalliiksi. Ensi vuonna otan ajoissa selvää mikä koko menee tuolla 0,9€. En kehdannut enää postin virkailijalle sanoa, että ottaisinkin kortit takaisin.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 17.12.2018 at 15:49

      Auts, muistan myös menneeni joskus tuohon lankaan tuon koon kanssa. Saksassa suositaan kapeampaa kirjemallia, sellaista että taitetaan A4 kolmeen osaan. Ainakin sillä mallilla kortit menee (kirjekuoressakin) tuolla edullisella hinnalla 🙂

  • Reply Vihreän saaren emäntä 12.12.2018 at 00:00

    Osuipa monta asiaa kuin olisi tullut omasta kynästä! Mulla (meillä) on ollut vuosia perinteenä lähettää itsetehdyt joulukortit. En ole mikään askartelupirkko, mutta jostakin syystä olen halunnut aina tehdä joulukortit itse. Kortteja on aina lähtenyt reippaasti yli 20, parhaimpina vuosina varmaan tuplat. Olen ollut samaa mieltä, että mitään lasten kuvia en sitten lähettele kenellekään… Vähän olen joutunut kolme vuotta sitten kuitenkin nöyrtymään tämän ajatuksen kanssa ja niinpä aloin minäkin ottamaan niitä vauva/lapsikuvia. Tosin vähän olen vielä periaattestani pitänyt kiinni ja lähettänyt ne lapsikuvat vain ihan lähimmille sukulaisille ja lasten kummeille. Muut ovat saaneet vain sen itsetehdyn korttiviritelmän. Tänä vuonna ne omatekoiset kortit jäivät tekemättä, mutta jouluvalokuvat ovat matkaamassa pian postipaten laukussa saajilleen.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 17.12.2018 at 15:50

      Haha! Paljon kyllä yhtäläisyyksiä! 🙂 Mä jaksoin kanssa arkarrella (ainakin muistaakseni?) kortit itse aiemmin, mutta nyt on jäänyt valokuvien jalkoihin. Seuraava askel olisi laittaa lapset itse askartelemaan nuo kortit ainakin mummeille ja kummeille 🙂

    Leave a Reply