Kesäkelkkarata Saksan ja Itävallan rajalla

Tämä juttusarja käsittelee elokuussa 2018 tehtyä roadtripiämme Euroopassa. Tarkempaan reittikuvaukseen voit tutustua täällä.

Kaikenlaista tekemistä sitä tulee perheelle keksittyä! Hitlerin alppimajan ja sen huikeiden näkymien jälkeen oli ajatus keksiä loppupäiväksi jotain vähän leppoisampaa tekemistä kuin holokaustin tumman varjon sävyttämien kohteiden tutkimista. Oli aika tehdä jotain ihan muuta.

Olin syynännyt etukäteen Google Mapsistä, että mitäs kaikkea mielenkiintoista Etelä-Saksassa, lähellä Itävallan rajaa oleva Kehlsteinhausin ympäristö oikein tarjoaa. Vaihtoehtoina oli mm. vierailu suolakaivoksella tai kesäkelkkarata. Päädyttiin näistä jälkimmäiseen. Kesäkelkkaratoja oli lähistöllä useampia, ja me mentiin Keltenblitzille, jonka parkkipaikka oli juuri ja juuri Itävallan puolella.

Lipunmyynnistä sai ilman mitään jonotuksia tiketit koko perheelle (yht. 35€) ja sitten meidät vaan ohjattiin kohti jatkuvasti liikkuvaa tuolihissiä.

Talviurheilemattomuus kostautuu

Tässä kohtaa täytyy ottaa pieni stoppi kerrontaan ja taustoittaa hieman omia kokemuksiani tuolihisseistä.

Niitä ei ole.

Noin, taustoitus tehty.

Eli en siis ole koskaan lasketellut (jos ei lasketa lasten pikakurssia Kirkkonummen Peuramaalla tai sitten heti sitä seuraavaa uhkarohkeaa kertaa yläasteen talviliikuntapäivänä…) enkä näin ollen ole joutunut tilanteeseen, jossa minun pitäisi solahtaa tuolihissin kyytiin. Nyt minun piti tämä tehdä huolehtien samalla että 5-vuotias Armin pääsisi viereeni istumaan turvallisesti… voi apua!

Onneksi sentään oli kesä, joten vaatetuksen puolesta liikkuminen oli helppoa. Sukset jalassa en olisi varmaan kyydissä vieläkään. Mies hyppäsi ensin kyytiin 3-vuotiaan Reetan kanssa. Todettiin etukäteen, että tämä aikuinen-lapsi -jako oli toimivin. Itse siirtymistilanne lipunmyynniltä tuolihissin kyytiin oli aivan hetkessä oli, joten hädintuskin ehdin sitä tuolloin jännittää. Kun sain istuttua paikalleni ja varmistin vielä, että Armin on hyvin vieressäni, Mies huuteli sieltä edellä menevästä kopperosta että ”Vedä se suojakaide alas!!”.

Rystyset valkoisina ylöspäin

Kevyissä kesähepenissä tämä suojakaide ei varsinaisesti tuonut mahtavaa turvallisuuden tunnetta, mutta oli parempi kuin ei mitään. Alla vilisti kirkkaan vihreä maa ja välillä vähän kivikkoa. Talvellahan tässä olisi pehmeä hanki, mutta nyt maa näytti karulta allamme. Lapsi olisi voinut sujahtaa kaiteiden välistä vierestäni maahan koska vaan (tai ainakin kuvittelin näin) ja sain sätkyn aina, kun Armin huitoi ympäriinsä, aivan innoissaan ”Äiti katso! Äiti katso tuonne!”.

Onneksi hän osasi myös huomata, että äitiä nyt vähän jännittää. ”Ei mitään hätää äiti! Sä voit oksentaa tästä alas jos tulee paha olo.”  Kiitos.

Tuolihissi nihkutti tasaiseen tahtiin rinnettä ylöspäin ja katselin että tuossahan se päätepysäkki jo taitaakin olla. Olin väärässä. Siitä kohtaa oli vielä reippaasti jyrkempi nousu, todella reippaasti korkeammalle kuin miltä aikaisemmin näytti. Huippu oli vain ensimmäisen hieman tasaisemman kohdan takana piilossa ja lopulta matka korkeuksiin kesti noin vartin.

Korkeutta Zinkenkogel-nimisellä vuorella oli 1336m eli samaa kaliiperia Suomen korkeimman kohdan kanssa. Näillä leveyksillä kyseessä on kuitenkin aika keskiverto nyppylä. Kesäkelkkarata lähtee aivan huipulta ja sinne kuljetaan paikalla sijaitsevan ravintolan läpi. Harmi ettei ollut silloin minkään sortin ruoka-aika, muuten olisi voinut jäädä ihailemaan maisemat lounaan lomassa. Mutta ainakin mulla oli myös polte päästä vaan eteenpäin, kun olin rystyset valkoisina nauttinut matkasta ylöspäin.

Poistuminen tuolihissistä sujui ihmeen hyvin, Mies huuteli taas ohjeitaan ja molemmat lapset olivat reippaina kuin mitkä. Nössö-äiti voi olla vain ylpeä!

Salzburgin pisin kesäkelkkarata

Keltenblitzin rataa mainostetaaan Salzburgin alueen pisimpänä ratana, kokonaisuutena 2,2 kilometriä. Huippunopeus on 40km/h ja jyrkkiä mutkia sekä syöksyjä alaspäin riittää nostattamaan adrenaliinia.

Kelkkaradan lähtöpaikalla ei hommasta huolehtinut mies turhia ohjeita ladellut. Meillä oli pienessä jonossa aikaa syynätä erilaiset info- ja kieltokyltit, mutta siinäpä se. Aikuinen istui kelkkaan ensin, vyö kiinni, sitten lapsi syliin ja toinen vyö kiinni. Laukku siihen samaan syliin vielä – onneksi ei ollut enempää tavaraa mukana – ja hyvää matkaa alaspäin!

Se oli hurjaa! Se oli todella hurjaa ja olin ehkä turhankin hanakasti kiinni jarrukahvassa, koska meidän jälkeemme tullut kelkka saavutti meidät jo hyvissä ajoin ennen paluupaikkaa. Mutta ai että, menisin kyllä uudestaan!

Mies tykkäsi myös kun oli tarpeeksi vauhtia ja lapsethan nyt oli ihan innosta soikeana. Ostettiin lopuksi automaatista radan loppuvaiheilta napatut kuvat muistoksi (en yleensä näitä osta, mutta nyt oli pakko!) ja mietittiin hetki, oltaisiinko menty heti uusiksi, mutta tässä kohtaa hotelli kutsui jo lepäämään pitkän päivän jälkeen.

Vahva suositus!

***

Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme…

  • tehneet koko jutun uudelleen
  • jolloin olisin nautiskellut enemmän maisemista matkalla tuolihissillä ylös
  • ja olisin uskaltanut mennä radan tasaisemmilla kohdilla täysiä ja jarruttaa lähinnä mutkiin ja alamäkiin

***

Roadtrip-juttusarjan edelliset osat:

Koblenz – kun kahdesta tulee yksi

Blautopf – salainen sininen suppilo Saksassa

Ravensburger Spieleland – huvipuisto lapsille

Mainaun kukkaissaari Bodenseella Etelä-Saksassa

Liechtensteinin ruhtinaskunnan juhlapäivä

Saksan Legoland

Kehlsteinhaus – ei mikä tahansa alppimaja

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu 5.12.2018 at 23:17

    Nää kelkkaradat on ihan parhaita. Meidän lähellähän on yksi ja suunnilleen kerran kesässä on tullut käytyä. Kummipoika väitti ettei ollut jarruttanut ollenkaan. Pahinta on just se jos tulee joku tumpelo eteen. 😉

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 6.12.2018 at 13:18

      Hahaha, tumpelo ilmoittautuu! 😛 Joo kovempaakin olis voinut selvästi mennä, mutta ens kerralla mä sit tiedänjo vähän mitä odottaa 🙂

  • Reply satu / hollanninsuomalainen 6.12.2018 at 00:08

    Hui, tuo hissi! Ihan omakin pulssi kohosi kun luin sun kuvailua 😳 😂

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 6.12.2018 at 13:18

      No sithän mä onnistuin välittämään tunnelman onnistuneesti 😀

  • Reply Tuikku 6.12.2018 at 11:53

    Mahtavalta kuulostaa ja upeat maisemat vaikka tällasena korkeanpaikankammosena tuskin olisin uskaltanu mennä kyytiin 😄

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 6.12.2018 at 13:19

      Siis mäkään en ole mikään korkeiden paikkojen suurin fani, mutta jotenkin aina onnistutaan suuntaamaan kaikkiin mahdollisimman korkeisiin kohteisiin!

  • Reply Heli / Heli voyage 10.12.2018 at 13:08

    Tällainen kesäkelkkarata on mun haaveissa! Mulla on hämärä muistikuva että olisi laskenut tällaisella joskus kultaisella 80-luvulla Messilässä, joka varmaan aika lyhyt ja loiva verrattuna tähän Keltenblitzin rataan…. Pitääkin merkata google-mapsin toivekohteiden listalle tämä.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 10.12.2018 at 14:21

      Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos vaan tulee tilaisuus! Ja näitä lienee pitkin alppeja enemmänkin, ainakin Saksan puolelta löytyy hakusanoilla Sommerrodelbahn tai sitten Toboggan.

      Ja tuo toivekohteiden merkkaaminen mapsiin on ihan mun lempipuuhaa! Ei niitä muuten mitenkään kaikkia muistaisi… 🙂

  • Reply Tatjaana 11.12.2018 at 07:38

    Kiitos jutustasi!
    Tämä riitti minulle, itse en haluaisi/uskaltaisi laskea millään kelkalla vuorelta alas.

  • Reply Heidi 12.12.2018 at 10:50

    Apua! Ihanan kuuloinen päiväretki 😀 Mutta mahtava konsepti, tuollainen olisi juuri meidän perheelle sopiva retki 🙂

  • Reply Jenna / Citylights & sunsets 14.12.2018 at 16:17

    Ei vitsi, mä oon joskus haaveillut tollasesta! Ihan hullun hauskaa varmasti lapsille – ja tottakai myös aikuisille 😉

  • Leave a Reply