Luukku 2: Ulkosuomalaisen joululeivontaa

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria.

Postauksen lopusta löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa!
Instagram:  #ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Kyllä onnistuneeseen joulutunnelmaan liittyy perinteisten jouluherkkujen leipominen. Tai jos haluaa päästä hieman helpommalla, niin kaikenhan saa myös puolivalmiina. Aidan matalin kohta on valmiiden leivonnaisten kohdalla, kaupasta vaan piparit, joulutortut, pullat, laatikot ja mitä näitä nyt on. Tai näin homma toimii Suomessa, mutta ei tarvitse lähteä kuin Saksaan saakka ja jo ne puolivalmiitkin vaihtoehdot vähenevät – valmiista puhumattakaan.

Erilaiset jouluherkut

Lähikaupan jouluherkkuvalikoima onkin ihan erilainen, mihin on tottunut. Nyt hyllyt notkuvat Stolleneita  (joulukakku), Spekulatiuksia  (vähän kuin pipareita), Lebkucheneita  (mausteisia leivonnaisia) ja Dominosteineja  (Lebkuchen- tai marsipaanitäytteisiä suklaakuutioita). Glögin tilalla on Glühweinia,  joka on kyllä hyvää, mutta ei kuitenkaan sama asia, kuin tuttu suomalainen glögi.

Vaikka muuten omaksunkin ihan mielellään uusia makuja ja täkäläisen maan tapoja, liittyy jouluun sen verran vahvoja muistijälkiä koko elämän ajalta, ettei niitä niin vaan heivatakaan sivuun uusien tieltä. Lisäksi tietysti haluan tarjota omille lapsille suomalaista jouluperinnettä jo täällä, vaikka itse pyhiksi Suomeen menemmekin.

Operaatio piparkakkutaikina

Ulkosuomalaisen ensimmäinen jouluvalmistelujen helpotuksen keidas on Ikea, josta saa ainakin piparkakkutaikinaa. Viime vuosi oli ensimmäinen, kun vietin joulunalusaikaa Saksassa ja samalla ensimmäinen, kun silmäni avautuivat sille oikealle suomalaiselle joululle. Toiveikkaana ladoin Ikean ruokaosastolta muutamat (jääkaapista myytävät!) piparkakkutaikinapaketit kotiin ja ajattelin, että nythän me lasten kanssa pistetään joulu pystyyn.

Vaan ei, minusta ei tullut kavereita Ikean taikinan kanssa. Sen koostumus oli hermoja raastavaa, kun taikina repeili jatkuvasti eikä leipomisesta meinannut tulla mitään. Surkuttelin tätä toiselle Saksassa asuvalle suomalaiselle, ja sain linkin Marttojen ohjeeseen Paraisten Piparkakuista. Ohje vaikutti aika simppeliltä ja oikaisin vielä yhdistämällä mausteet suoraan piparkakkumausteeksi. Niin, sellaistakin saa Suomesta valmiina maustehyllystä, mutta onneksi posti kulkee ja olin saanut maustelähetyksen kirjeellä Suomesta.

Seuraava kompastinkivi matkalla kohti suussasulavia piparkakkuja olikin sitten siirappi. Tummaa siirappia saa täältäkin, mutta kun sekään ei ole sama. Goldsaftin  siirappia käyttämällä saa kuulemma ihan hyvää, mutta pääsin tekemään makuvertailun Dansukkerin tumman siirapin kanssa ja noh, ei se vaan tosiaan ole sama. Nirso mikä nirso.

Suomi-koululla äidit diilaavat välillä mitä ihmeellisempiä asioita, ja viime joulun alla meillä kiersi suomalainen siirappipurkki, jonka joku oli saanut ujutettua mukaansa. Piparit pelastettu!

En ollut siis koskaan aiemmin tehnyt piparkakkutaikinaa itse, joten oltiin (taas kerran) ihan uuden asian äärellä. Tänä vuonna sitten olinkin jo toistamiseen piparitalkoissa alusta alkaen itse. Ajoitin taikinan teon aamupäivälle, kun lapset olivat hoidossa, jotta päästäisiin illalla sitten leipomaan. Osa taikinaa syötiin, osa leivottiin vapaalla tyylillä ja lasten nukkumaanmenon jälkeen jatkoin sitten taikinanlopun kanssa tavoitteenani tehdä mahdollisimman kauniita ja tasalaatuisia pipareita Düsseldorfin suomalaisiin joulumyyjäisiin.

Jauhekirjeitä Saksaan

Samassa kirjekuoressa piparkakkumausteen kanssa tuli mukana jotain, mitä en olisi olettanut kaipaavani ulkomailla: kardemummaa. Nimenomaan karkeaksi jauhettua kardemummaa. Saksalainen  mausteosasto tarjoilee kardemummaa vain hienona jauheena tai kokonaisina siemeninä, enkä innostunut ajatuksesta lähteä koluamaan erinäisiä etnisiä kauppoja oikean version toivossa. Pullataikina pelastettu suomalaisella kardemummalla!

Tästä pullataikinasta tuli pitkän kohotusajan ansiosta aikasta onnistunut, vaikka nyt itse sanonkin. Pitkä kohotusaika taas johtui muutamasta 3- ja 5-vuotiaasta, jotka niin sanotusti hieman pitkittivät äidin leipomisprojektia tavalla sun toisella. Mutta lopputulos näytti tältä:

Wanted: valumaton luumuhillo

Viime vuonna jonain herkkänä hetkenä olin lupautunut väsäämään joulumyyjäisiin lisäksi joulutorttuja. Mielikuvani joulutorttuja teosta oli vaan turhan ruusuinen: taikinapaketti pakkasesta, luumupurkki hyllyltä ja yksi muna voiteluun, avot. Nein,  sanoo saksalainen ja pistää suomalaisen väsäämään torttunsa lähes alusta alkaen itse.

Hyvät ja edulliset ainekset

Kiertelin ja kaartelin suurinpiirtein pientä Prismaa vastaavassa Realissa pakastealtaita ja päädyin postamaan hätähuudon Saksan suomalaisten Facebook-ryhmään, että mahtaako löytämäni valmistaikina soveltua joulutorttuihin. Kuulemma joo, mutta vastaavaa lehtitaikinaa löytyisi myös isompana rullana kylmähyllystä. Valmiiden pizzataikinoiden vierestä löysin lupaavan näköisen rullan ja sitten puuttui enää se luumuhillo.

Joitain luumuhilloja tai marmeladeja on tarjolla, mutta kun ei niitäkään taas ole täysin suunniteltu tähän tarkoitukseen. Ne eivät nimittäin kestä kuumennusta vaan leviävät herkästi. Googlasin ”helppo luumuhillo” ja täytyy sanoa, että kerrankin meni putkeen. Ostin pussillisen meheviä kuivattuja luumuja ja keittelin niistä vesitilkan kanssa ehkäpä maailman parhaan luumuhillon – ilman järkyttävää määrää ylimääräistä sokeria ja pienellä kanelihumpsaksella, aijai! Paistamiseen soveltuva hillo oli tehty todella pienellä vaivalla. Joulutortut pelastettu!

Harmi vaan, että se valmis lehtitaikina ei sekään ollut sama (tiedätte jo mitä tarkoitan!), ja lopputuloksena oli pieniä ja kuivahkoja torttuja hyvällä hillolla.

Vuosi vuodelta helpompaa?

Kun viime vuonna oli selvittänyt nämä ensimmäiset kompastuskivet ja saanut vähän lisää itseluottamusta omiin leivontataitoihin, tämä vuosi menikin sitten jo astetta helpommin. Itseasiassa oikein odotin, milloin pääsen tekemään sitä piparitaikinaa.  Mausteet odottivat valmiina, iskemätön siirappipurkki oli saatu loppukesän vieraiden mukana Suomesta ja muutama uusi Muumi-muotti odotti käyttöönottoa. Teinkin sitten samantien kaksi annosta.

Tartuin vielä uudelleen hieman mieltä kaivelemaan jääneeseen joulutorttuprojektiin, ja päätin tällä kertaa tehdä myös sen taikinan itse. Valitsin reseptiksi rahka-voiversion ja lopputulos yllätti – tai ei yllättänyt, miten sen nyt ottaa – se kun oli monin verroin parempaa kuin kaupan taikina.

Tämän vuoden suomalaiset joulumyyjäiset vedettiin eilen onnistuneesti pakettiin ja tapahtuma oli kerrassaan mahtava. Tämä onkin monelle se ainoa tilaisuus ostaa niitä valmiita leivonnaisia, jotka nekin siis jonkun itse tekemiä.

Haluan tätäkin kauttaa kiittää kaikkia järjestelyyn ja toteutukseen tavalla tai toisella osallistuneita! Oli huippua nähdä paljon tuttuja kasvoja ja tutustua uusiin ihmisiin, kiva kun tulitte juttelemaan.

Onko sinulla leivonnaisia, joita ilman joulu ei tule? Jos asut ulkomailla, millaisia leivontakikkoja olet käyttänyt?

***

Tässä kaikki ulkosuomalaisten joulukalenteriin osallistuvat blogit, pyrin päivittämään linkit suoraan kyseiseen luukkuun sitä mukaan, kun ne avautuvat. Ihastuttavia lukuhetkiä ja aivan mahtavaa, että tulit tänne H niin kuin Hausfraun  pariin myös!

Luukku 1: Anniinankulma / Italia

Luukku 2: H niin kuin Hausfrau / Saksa

Luukku 3: Viinilaaksonviemää / USA

Luukku 4: Maurelita / Ranska

Luukku 5: Hollanninhippiäinen / Hollanti

Luukku 6: Suomalainen im Allgäu /Saksa

Luukku 7: Alla kaalipuun / Uusi-Seelanti

Luukku 8: Kappelikukkulan kuulumisia / USA

Luukku 9: Viisikymppiä lasissa / Luxemburg

Luukku 10: Viherjuuria / Saksa

Luukku 11: Hollanninsuomalainen/ Hollanti

Luukku 12: Tahdon Asiat / USA

Luukku 13: Matkani tuntemattomaan /Ruotsi

Luukku 14: Melkein tropiikissa / Espanja

Luukku 15: Vihreän saaren emäntä / Irlanti

Luukku 16: Oh,wie nordisch! / Saksa sekä Nordic Days/ Saksa

Luukku 17: The Unknown And Beyond / USA

Luukku 18: One with Alpenglow / Saksa ja Unkari

Luukku 19: Ruovesiblogi / Itävalta ja Unkari

Luukku 20: Wonderworld of Noora / Viro

Luukku 21: Heidin Italia / Italia

Luukku 22: À la Helvetia / Sveitsi

Luukku 23: One glass of milk, please / USA

Luukku 24: Life in English / Australia sekä Konalla / Hawaii,USA

***

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu 2.12.2018 at 10:09

    Kiva kirjoitus ja sinä hullu teet taikinatkin vielä käsin, oot aikamoinen sissi. Mä en nykyään enää lähtis hommiin ilman mun Kitchen Aid:ia. Nyt se lepäileekin rattaillaan, kolmas tuplapiparkakkutaikina taisi olla liikaa. Onneksi talosta löytyy sähkömies joka osaa korjata tuollaiset pikkujutut. Ihanaa joulunodotusta teidän koko perheelle.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.12.2018 at 21:51

      Heh, joo mä en oo koskaan omistanut noita Kitchen Aideja, oon vähän epäluuloinen niiden suhteen 😛 Sitäpaitsi leipomisessa yksi parhaista asioista on työntää käsi taikinaan ja eritysesti pullataikinassa se voin möyhentäminen sinne sekaan 😀

      Oma sähkömies kuulostaa vallan kätevältä!

      Ihanaa joulunodotusta myös teille 🙂

  • Reply Annamari Riekkinen 2.12.2018 at 11:07

    Hauskasti kirjoitettu juttu 😀 Meidan suomiputiikkiin on tulossa leivotatarvikkeita ja tama sun teksti vakuutti mut siita, etta tana vuonna leivon mieheni perheelle piparkakkuja. Alusta alkaen tottakai!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.12.2018 at 21:52

      Kiitos paljon kivasta kommentista! 🙂 Hauska kuulla, jos saan rohkaistua muitakin leipomaan, on se vaan niin mukavaa hommaa kuitenkin ja voi tosiaan joskus yllättää helppoudellaan 🙂 Hyvää joulunodotusta!

  • Reply Katriina 2.12.2018 at 13:29

    Suuren työn teitte. Ihanaa, että on noin suurenmoisia ihmisiä vapaaehtoisessa työssä. En tajua, että jotkut osaavat tehdä noin täydellisiä pipareita ja korvapuusteja kuin sinä. Hiivat eivät näköjään aina tykkää minusta tai säästä ja korvapuustitkin ovat ”taideteoksia”. Maistuvat tuoreina aina -kiitos kardemumman ja oikean voin. – Kiitos kaikille ”jauhopeukalille” neuvoista, olen jo kysellyt ja kokeillut kaikki kikat.
    Kuuluu saksalaiseen perinteeseen, että vain jouluksi leivotaan itse pikkuleipiä ja joillekin pitää olla sen seitsemää sorttia. Lasten kanssa leipojille on helpointa ”Butterplätchen”-taikina (voipikkuleivät). Koin sellaisen ihmeen viikko sitten lauantai-iltana, että REWE:stä oli loppunut voi!-Työpaikoille sitten tuodaan tammikuussa anteliaasti kivikovat jämät järsittäväksi 🙂 – Lapset muuten tykkäävät vaivata pullataikinaa.
    Vierastan valmiita taikinoita, koska niissä on pitkät listat lisäaineista, ja varsinkin käytetään palmuöljyä ja säilöntäaineita, joista en siedä sorbiinihappoa lainkaan. (Suomessa käydessäni on tutkittava minuuttikaupalla läpi kaikki tuotteet, einekset ja valmissalaatit ym. ja mietin, ottaisinko tänään migreenin vai ärtyneen suolen. Heh!) Frankfurtin suomalaisen seurakunnan myyjäiset pitävät minut kardemummissa ja siirapeissa. Ostin eilen neljää sorttia seurakuntalaisten itse tekemiä pikkuleipiä ja karjalanpiirakoita. Kun asuu tarpeeksi kauan Saksassa, niin tulee vaatimattomaksi, eikä muista tarkkaan niitä suomalaisia makuja. Tulee pakostakin uusia makumuistoja. Voitin arpajaisissa kauniin joulukuusen latvatähden, jonka lahjoitan eteenpäin sitä paremmin tarvitseville.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.12.2018 at 21:55

      Kiitos taas ihanasta kommentistasi Katriina! Kiva kuulla että olet päässyt myös myyjäisiin, niitä on ihailtavan paljon ympäri Saksaa. Ollaan me suomalaiset vaan sitkeää väkeä pitämään yllä omia perinteitä 😉

      Olen vasta kuullut tästä saksalaisten pikkuleipäperinteestä, kuulostaa hauskalta mutta jos itse alkaisin tekemään en seitsemää sorttia, niin en enää tiedä kelle niitä lopulta syöttäisin 😛

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää 2.12.2018 at 18:43

    Näyttää herkulliselle! Kyllä meillä on aika samanmoiset joululeipomukset. Pullaa pitää olla tottakai, ja torttuja. Torttuja varten olen ostanut valmista voitaikinaa kaupasta ja tehnyt itse luumuhillon. Piparitaikinan tein eka kertaa itse pari vuotta sitten kun Ikea ei yhtäkkiä myynytkään taikinaa enää. Tuli ihan hyviä. Nyt niillä oli taas taikinaa, eli tänä vuonna taas teen valmiista taikinasta. Itse en ole kova piparkakkujen ystävä mutta lapsille ja miehelle ne maistuvat.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.12.2018 at 21:56

      Siinäpä ne suomalaisen joulun tukipilarit lienee tältä makealta puolelta, jos ei ota suklaita lukuun 😀 Mulle maistuu piparit hyvin näin joulun alla, ja joskus muulloinkin mutta sitten pitää olla juustoja – mieluiten Aura-juustoa ja sitä onkin nyt iso ikävä! 😀

  • Reply Yksis 2.12.2018 at 19:00

    Näyttää ihanalta! Kuljetin vuosia, tai siis kuljetutin, kardemummat Suomesta kunnes oivalsin että se on oleellinen osa intialaista ruokaa ja meillä sitä siis saa kaupasta ja jauhaminen käy kätevästi joko morttelissa, pippurimyllyssä tai ihan vaan kaulimella.

    Mun suurin ulkosuomalaisviritys lienee joulukinkun suolaaminen. Se harmaasuolattu siankankku kun on Suomessa itsestäänselvyys ja täällä puolestaan parin viikon työ.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.12.2018 at 21:59

      Mä olen kanssa miettinyt, jos kokeilisin tuota kardemumman itsejauhamista. Eikö niitä pidä kuoria ensin jtenkin?

      Kinkun suolaamisesta en tiedä yhtään mitään, kun meillä ei sitä aina ole pöydässä ollut. Nykyisin menekkin sen verran pientä, että ostetaan muutamat valmiit siivut per syöjä ja jotain hyvää sinappia siihen kylkeen 🙂

      • Reply Yksis 4.12.2018 at 00:09

        Kardemumman siemeniä ei tarvitse kuoria. Näyttävät vähän mustapippureilta. Jos löydät vaan niitä siemenkotia (sellaisia kellervänvihertäviä puikuloita), niitten sisältä pitää joo sit kaivaa siemenet ulos.

        • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 4.12.2018 at 21:08

          Ah, no siinä tapauksessa olen tainnut nähdä vaan niitä siemenkotia, ja niistä kuulin että olisi työlästä kaivella siemeniä ulos. Onneksi on ollut paljon vierailijoita Suomesta ja tosiaan kirjekuoressakin tulee helposti välillä pari pussia karkeaksi rouhittua kardemummaa 🙂

  • Reply Leena 2.12.2018 at 19:06

    Aika hauskaa, että ulkosuomalaisten leipomisongelmat ovat tavallaan samanlaisia. Meillä oli siirappigate, kun lopulta huomattiin että herkkukaupassa oli siirappia, mutta se ei kuitenkaan ollut samassa hyllyssä sokerien ja melassien kanssa. Jostain syystä se oli laitettu englantilaisten tuotteiden osastolle. No ei sitten pidetty siitä sen suurempaa meteliä, mutta suomalaiset tiesivät hakea nyt ‘väärästä’ paikasta.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.12.2018 at 22:01

      Vähän ajattelinkin, että samoja ongelmia tulee varmasti vastaan siellä sun täällä. Hyvä että löysitte siirappia, vaikka se oli yritetty teiltä piilottaa 😉

  • Reply Vihreän saaren emäntä 3.12.2018 at 00:24

    Nostan hattua noille hienoille leipomuksille! Sain tällä viikolla parjaamasi piparkakkutaikinan Ikeasta. Meillä tosin senkin saaminen on neljän tunnin ajomatkan päässä. Täytyy testata saako siitä jotkut piparit väännettyä. Samalta keikalta tuli myös glögiä, gluhweinilla ollaan tähän saakka korvattu sen puute. Ja mitä tuohon kardemummaan tulee, niin maustelähetys Suomesta tilattu. Kiertelin kauppoja, etnisiä ja muitakin, mutta löysin vain kokonaisia siemeniä, enkä morttelin puutteessa jaksanut lähteä yrittämään silpomishommia muilla keinoin.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.12.2018 at 22:03

      Neljä tuntia Ikeaan?! Se on kyllä aika paljon, jotenkin luulin ketjun jo levittäytyneen suurinpiirtein joka maailmankolkkaan… Meillä on yksi iiiiiso Ikea tuossa ihan lähellä (n. 5km) mutta en edes muista milloin viimeksi on tullut siellä käytyä 😛

      Toivottavasti taikina taipuu sun käsissä paremmin!

      Ja mullakaan ei ole morttelia, olen pohtinut hankkimista jo useamman vuoden – ehkä jatkan vielä toisen mokoman 😉

  • Reply Maurelita 4.12.2018 at 11:16

    Ihanan tunnelmallinen postaus !

    Ja miten tutulta kuullostaa nuo siirappijahdit, luumuhillorallit ja muut haasteet leipomisen kanssa ulkomailla. Blogiresepteissäni laitan paikalliset vinkit ranskan kielellä ja suomenkielisessä suomalaisten aineksilla – esim leivinjauheen vahvuus on aivan eri tasoa, Ranskassa annospussillinen vastaa n 2tl Suomen kamaa.

    Piparintuoksuista joulunodotusta ja terveiset Pariisista !

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 4.12.2018 at 21:10

      Kiitos paljon!

      Saksassa leivnjauhe myydään (usein?) myös annospusseissa, ja sisältö tuntuu vastaavan noin 2tl. Vahvuudesta en ihan osaa sanoa, joku kerta kyllä meinasi pannari vyöryö yli pellinreunojen uunissa, että saattaa tuo vähän tujumpaa tavaraa olla? 😉

      Terkkuja Pariisiin! Käytiin siellä viime keväänä, oli varmaan koko keään kylmin viikonloppu ja jos oltais oltu viikkoa, kahta myöhemmin, oltaisiin nähty magnolioiden kukinta <3

    Leave a Reply